maanantai 1. syyskuuta 2014

278. Totaalinen sota 140901

Palaan Tellervo Krogerukseen tai oikeastaan Matti Kuuseen.
”Palattuaan Suomeen (Saksasta lukuvuotena 1936-1937) loppukesällä 1937 hän kirjoitti SKS:n vuoden 1938 vuosikirjaan artikkelin Maanpuolustuksemme kolmas rintama. Koko vuosikirja oli omistettu ’tulevan sodan’ skenaarioille, jotka olivat pitkin 30-lukua vahvistuneet Euroopassa.”
”Kuusen artikkelin lähtökohtana oli ilmiö nimeltä totaalinen sota, jonka hän oli saanut Saksassa ihailemaltaan sotahistorian professori Paul Schmitthenneriltä.”
Totaalinen sota oli Matti Kuuselle ”paholaisen keksintö”. Se oli poliitikolle yhtä mahdoton hallita kuin pyörremyrsky laivurille.
”Propaganda, ’nykyaikainen loitsurunous’ oli hänen mukaansa ase, joka vaikutuksiltaan oli täysin verrattavissa rumputuleen tai nälkäsaartoon.”
Miten on nyt 77 vuoden jälkeen?
Olemmeko jälleen valmistautumassa ”tulevaan sotaan”? Eiväthän ensimmäisen maailmansodan kokemukset estäneet toisen syttymistä. Voisivatko Hiroshiman ja Nagasakin kokemukset totaalisesta tuhosta estää kolmannen?
Pahalta näyttää.                                                                                                      
Totaalisen sodankäynnin teoreetikot eivät lähde liikkeelle absoluuttisesta sodankäynnistä, kaiken tuhoamisesta, vaan siitä, kuinka vihollinen voidaan nujertaa täydellisesti aiheuttamatta itselle vahinkoa. Tai kuinka voidaan puolustautua vihollista vastaan, joka käy totaalista sotaa.
”Totaalisuus” näyttää kuitenkin säilyttänee vanhan sisältönsä.
 Sotivat kansakunnat ovat mukana kokonaisuuksina, eivät pelkästään sotilaat, vaan koko kansa, miehet, naiset ja lapset. Rintamat ovat kaikkialla. Juoksuhautoja kaivetaan kaupunkeihin ja niiden kaduille. Jokainen kylä on linnoitettu. Jokainen tie on suljettu. Etulinja kulkee tehtaiden halki. Työläiset ovat aseistautuneet erilaisilla aseilla, mutta samalla rohkeudella. (Ote Winston Churchillin puheesta The Few, jonka hän piti Britannian parlamentissa 20. elokuuta 1940.)
Käytännöllinen sotapropaganda oli Matti Kuusen ase. ”Artikkelin tyyli on propagandistista: lujaa, suhteellisen lyhytvirkkeistä, dialektisia asetelmia suosivaa. Sillä pyrittiin vaikuttamaan. ’Uuden nuorison kieli on propaganda.”
Mikä mahtaa olla tilanne tänään?
Kun ryhdyin etsimään netistä totaalisen sodan nykyilmettä, ”uuden nuorison kieltä”, ajauduin oitis suomalaisen äärioikeiston tunkiolle. Keskelle pahalta haisevaa vihaa!
Sitä en halua tässä blogissani välittää eteenpäin.
Sen sijaan minua on alkanut hirvittää se, että tiedontulva käy ylitseni kuin pyörremyrsky. Todellisista tapahtumista, totuudesta, ei tahdo millään saada minkäänlaista otetta.
Satelliittikuvia, videoita, puhereferaatteja, artikkeleita ja kaikkea, mikä työntyy sähköisiä kanavian pitkin väkisin joka paikkaan, käytetään oikeana tietona aina sen mukaan, mikä sattuu ketäkin kulloinkin miellyttämään tai hyödyttämään.
Siinä menevät uutistoimitukset ja tutkimuslaitokset sekaisin yhdessä mylläkässä.
Elämme mielikuvapolitiikan kukoistusaikaa.
Ajoitus on tärkeää. On osattava iskeä sana ja kuva juuri oikeaan rakoon, oikealla hetkellä.
1930-luvulla saksalainen kenraali Erich Ludendorff, jonka sanotaan keksineen totaalisen sodan termin, korosti, kuinka tärkeää on aloittaa totaalinen sota hyvissä ajoin ennen varsinaista sodan julistusta.
Voisiko joku tänä päivänä kuvitella, että joku julistaisi ihan tosissaan  sodan! Häntä pidettäisiin varmaankin hieman vanhanaikaisena!
Ja miten se olisikaan mahdollista, kun totaalinen sota on itse asiassa jo käynnissä ja kun se alkoi jo varsin pian toisen maailmansodan päätyttyä!
Kun nykyään vedotaan usein kansainväliseen oikeuteen, on hyvä muistaa, ettei kansainvälinen oikeus tunne totaalisen sodan käsitettä ja että sotatoimien ulottaminen muihin kuin kansainvälisen oikeuden tunnustamiin sotilaallisiin kohteisiin rikkoo sodan lakeja.
Näitä rikkomuksia uutismyrsky on täynnä joka päivä!
Jotkut ovat myös katsoneet asialliseksi demonisoidan ikään kuin varmuuden vuoksi tulevan totaalisen sodan vihollisiaan antamalla heille tarunhohtoisia nimityksiä ja kaivamalla sotakirjallisuuden klassikoista itselleen taistelukavereita.
Näin menetteli jokin aika sitten muiden muassa ahkerana blogistina tunnettu ruukinmatruuna, joka kirjoitti:
”Morgoth toimii kuten Sun Tzu  Sodankäynnin taidossaan (9. luku, jae 29) antaa ymmärtää. - Jos vihollinen haluaa neuvotella ja hänen sanansa ovat vaatimattomat, ja samanaikaisesti hän mobilisoi, hän aikoo hyökätä”.
Tämähän on nykyaikaista loitsurunoutta par excellence.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti