”Arkadianmäellä
syttyi eilen sota äänin 105-92. Kaksi arkajalkaa ei uskaltanut painaa nappia
eikä puhemiehellä ollut siihen oikeutta. Tiukoillehan se meni, mutta pulinat
pois. Kansa on käyttänyt valtaansa. Ohi konsuleiden. Sellaistahan suora demokratia
on.”
Viljo
Vähänen oli hieman tohkeissaan, kun kertoi päässeensä eduskunnan lehterille
seuraamaan äänestystä sukupuolineuraalista avioliittolaista. Jono oli ulottunut
kadulle saakka, mutta Viljo kertoi päässeensä sisälle aivan viimetingassa.
”Sateenkaariporukkaahan
ne enimmäkseen olivat. Ei siihen jonoon montakaan evankelistaa mahtunut. Olihan
se melkoisen värikäs sotaanlähtö.”
Noteerasimme
kyllä Viljon kanssa, että uskonsota oli tosiasiassa vasta alkumetreillä, vaikka
ensimmäinen portti ohitettiin nyt torvet soiden. Valmisteluthan olivat alkaneet
jo paljon aikaisemmin, kun perustuslakiin liitettiin pykälä
kansalaisaloitteesta.
”Nyt
kansan väkevä koura sai ensimmäisen kerran otteen vallankahvasta! Mutta monta
mutkaa on vielä edessä. Edustuksellisen demokratian päälinnaketta ei noin vain,
yhdellä heitolla, valloiteta.”
Saimme
kuitenkin aiheen pohtia uskonsotien olemusta. Nehän ovat olleet suuri riesa
koko ihmiskunnalle vuosituhansien ajan.
Miljoonat
ja miljoonat ihmishenget ovat niiden myötä nousseet Taivaan korkeuksiin tai
vajonneet Helvetin syvyyksiin. Julmuuksien historia on lohdutonta luettavaa.
”Eduskunta
raotti vain hieman uskonsotien raskasta esirippua. Sen taakse kätkeytyy
tuhansia ja tuhansia nimikkeitä, joiden alle hautautuu ääretön määrä tuskaa ja
julmuutta. Ristiretket, uskonpuhdistuksen jälkeiset sodat ja kolmekymmentävuotinen sota ovat jo vaipuneet
menneisyyden hämärään, kun uudet uskonsodat ovat vallanneet näyttämön. Uuden
ajan katastrofaaliset maailmansodatkin olivat vain jonkinlainen välivaihe
uskonsotien armottomassa ketjussa, kunnes pohjaton viha on jälleen nostanut
päätään uusien nimikkeiden sekamelskasta. Geopolitiikan ja geostrategian nousu
uusille sotanäyttämöille. Terrorisminvastainen sota ja mitä niitä nyt onkaan. Kaikkien
takaa löytyy uskonsotien siemen. Vääräuskoisten nujertaminen. Kosto …”
Viljo
oli jälleen vauhdissa. Hän oli kuin Raamatun Saarnaaja.
Raamattuunhan
eduskunnan äänestyksessä vähemmistöön jääneetkin nyt vetoavat. Sieltähän löytyy
perusteluja joka lähtöön.
Kuten
tämä: Minä annan sanani sinun suuhusi.
Minä asetan sinut tänä päivää kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee
repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa. (Jeremiaan kirje
1.10-11)
Tai
tämä: Väärä voitto tekee viisaankin
hulluksi, lahjonta turmelee mielen. On parempi lopettaa puhuminen kuin
aloittaa, maltti on mahtailua parempi. Älä vähällä vihastu, sillä kauna
pesiytyy tyhmän rintaan. (Saarnaajan kirja 7.7-9).
Pienestä
uskonsodastakin voi nousta paksu savu. Liekkejäkin voi näkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti