348. Taistelupari 150331

”On se niin merkeleellistä, että militarismista ei pääse millään irti rauhan aikana. Se työntyy arkikieleen kaikista mahdollisista rakosista. Milloin joku ampuu itseään jalkaan tai liittyy käpykaartiin. Taikka, kuten nyt televisiossa, muodostaa taisteluparin jonkun toisen kanssa. Vanha taistelupari jaksaa yhä jatkaa taisteluaan jne jne …”

Viljo Vähänen oli siis katsonut aamu-uutiset.

Yritin toppuutella.

- Sehän on vanha kikka. Kun suuret, yleiset ongelmat alkavat menettää räjähdysvoimaansa, yksilöt astuvat näyttämölle. Ihmiset pannaan taistelemaan keskenään. Muodostetaan taistelupareja. Vastakohdat pannaan iskemään yhteen. Ihminen ja eläin, kuten härkätaistelussa. Kukko vastaan kukko. Siinähän vasta veri lentää. Ja rahat siirtyvät taskusta toiseen …

”Aivan niin. Raha ratkaisee. Kultainen vasikka elää edelleen …”

- Kun Mooses astui alas vuorelta lakitaulut kainalossaan, hän raivostui nähdessään kansan tanssivan kultaisen vasikan ympärillä ja kaatoihan Jeesus Nasaretilainenkin rahanvaihtajien pöydät …

Olimme siis jälleen vaarassa ajautua Viljon kanssa Raamatun lumoihin, mutta emme jatkaneet sillä linjalla, koska pian olisimme huomanneet olevamme Aatamissa ja Eevassa.

Pääsimme kuitenkin pian yksimielisyyteen siitä, ettei taistelupari ole pelkästään negatiivinen käsite, vaan siihen on liittynyt todellisessa taistelutilanteessa - siis sodassa – valtavia positiivisia latauksia, ystävyyttä ja uhrimieltä, jotka puuttuvat kokonaan vaalitaistelusta, jota parhaillaan käydään.

”Ehkä olin vain vähän liian tosikko aamutuimaan, kun räntääkin vielä vihmoi”, Viljo myötäili. ”Taistelkoot eduskuntavaaliehdokkaat minun puolestani kaikessa rauhassa. Rauhanasiaahan se ei tietenkään edistä, mutta panem et circenses on kyllä vanha hyvä sääntö silloin, jos hallitsijalla on pallo hieman hakusissa. Kyllä kansa tietää!”

347. Ou est la femme? 150327

Suurten katastrofien keskellä ihmisellä on tarvetta esittää itselleen ns. suuria kysymyksiä. Kurkistaa syvälle historiaan tai katsoa peilistä itseään ja ihmetellä, kuka siinä oikeasti näkyy.

Ehkä ihminen silloin pysähtyy miettimään, mikä elämässä on hyvää ja mikä pahaa tai mikä on oikein ja mikä väärin.

Näkyykö jossakin valoa? Toivoa?

Samalla hänen mieleensä helposti juolahtaa kysymys syyllisyydestä. Kuka on vastuussa? Kenen syytä tämä tai tuo katastrofi on?

Itselleni kävi juuri näin, kun Germanwingsin Airbus 320 törmäsi maahan ja kun ensimmäiset uutiset rävähtivät kuvaruutuihin.

Tunne vahvistui, kun tiedot järkyttävästä tapahtumasta ja kuolonuhreista  alkoivat nopeasti täsmentyä.

Tuli mieleeni kysyä ranskalaisittain ou est la famme? Missä on nainen?

Eivätkä ajatukseni silloin todellakaan liikkuneet lento-onnettomuuden sydäntäsärkevissä kohtaloissa, vaan siinä yksinkertaisten elämäntotuuksien maailmassa, johon tragedioiden keskellä aina törmätään.

Missä on naisen paikka inhimillisen elämän suurella näyttämöllä?

Kun syötin tuon ranskankielisen kysymyksen Googlen hakukenttään, törmäsin yllättäen keskusteluun siitä, kuka oli Aatamin ja Eevan pojan, traagisen velisurmaajan, Kainin, vaimo?

Ei auttanut muu, kuinka kaivaa kirjahyllystäni esiin Raamattu ja tarkistaa, mitä asiasta sanotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.

Tarina oli tuttu.

”Kain sanoi veljelleen Abelille. ’Lähde mukaani’. Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ’Missä on veljesi Abel?”. Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?”

Seurauksena oli se, että Kainin oli harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä.

”Kun Adam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set. Setin syntymän jälkeen Adam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poika ja tyttäriä. Adam eli kaikkiaan 930 vuotta ja sitten hän kuoli.”

Tämähän on kaikki kiistatonta, vaikka iät vaikuttavat nykyihmisestä hieman liioitelluilta.

Mutta ou est la femme? Kuka oli Kainin vaimo?

Siihen ei ole löytynyt vastausta. Päinvastoin. Se on jakanut mielipiteitä ja luonut keskenään kinastelevia koulukuntia. Ja riita näyttää siis jatkuvan.

Sama koskee koko raamatullista naiskertomusta ja syntiinlankeemusta.

”Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ’Tämä se on.’

Mutta sitten tuli käärme kavalin kaikista eläimistä ja houkutteli naisen syömään hedelmän kielletystä puusta sillä verukkeella, että ’teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä pahan että hyvän.”

”Nainen söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.”

Ja kuten tiedetään, tästä alkoi elämän mittainen draama ja tragedia.

”Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ’Mitä oletkaan tehnyt!”. Nainen vastasi: ’Käärme minut petti ja minä söin.’”

Düsseldorfin poliisi on nyt selvittänyt jokseenkin uskottavasti, mitä turmakoneessa tapahtui.

Hirvittävä teko on siltä osin selvä.

Myriardi kysymyksiä jäi kuitenkin lentoon.

Yksi niistä on edelleen ou est la femme?

Siinä on ihmistieteille jälleen kerran yksi vaikea pähkinä purtavaksi.

Se pitäisi voida esittää syyllistämättä ketään. Viileästi. Analyyttisesti.

Mikä sai 27-vuotiaan, vielä elämänsä nousu-uralla vaeltavan miehen päättämän maallisen vaelluksensa tällä hirmuisella tavalla?

Huomasin pohtineeni samaa kysymystä silloin, kun Anders Breivik surmasi 77 ihmistä Norjassa, ja jääneeni silloin vaeltamaan hatarien arvausten viidakkoon.

Näin käy varmasti myös nyt.

On jokseenkin helppoa nähdä, että kyseessä on mielen järkkyminen, luiskahdus pois tasapainosta.

Alan asiantuntijat saattavat päästä tällaisestakin yleishavainnosta aika paljon syvemmälle. Ajan kanssa.

Mutta löytyvätkö sieltä lopulta Adam ja Eeva, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi

346. Keltaiset lehdet 150324

Syksy tuo keltaiset lehdet, kuten tiedämme. Talvella ne ovat poissa, mutta keväällä alkaa taas niiden uusi, vihreä elämä.

Sellaista on elämän kiertokulku näillä leveysasteilla.

Mutta Viljo Vähäsellä oli mielessään aivan toisenlaiset keltaiset lehdet, kun hän jälleen rimpautti ovikelloani. Tuohtuneena. Kiukkuisenoloisena.

”En olisi uskonut, että vanha, arvovaltainen Suomen Kuvalehti vajoaa keltaisen lehdistön kastiin, bulevardilehtien luokkaan. Se supojuttu oli paha moka.”

Hän tarkoitti SK:n tuoreinta cover storya. (SK 12. 20.3.2015. ”Vieraita Supossa. Näin Suomen salaisen poliisin ovat avattiin brittiläisille konsulteille”)

Ja Viljo selitti.

”Tiedän kyllä, mitä keltaisella lehdistöllä tarkoitetaan. Sehän etsii sensaatioita. Jahtaa julkkiksia ja kuninkaallisia. Kameroiden kanssa. Paparazzejahan ne ovat. Kaivelevat yksityisiä skandaaleja …”

Viljo veti henkeä. Odotin varsinaista selitystä.

SK oli saanut haltuunsa brittien kuuluisan ulkomaantiedustelupalvelun MI6:n salaisen raportin, jonka mukaan Suomen Supossa on ”potentiaalisesti vaarallinen aukko ammattitaidossa”

”Onneksi älysivät kysellä Suojelupoliisin päälliköltä. Olihan siinä edes hienoinen tuulahdus vanhasta, vastuullisesta journalismista. Muutoinhan koko stoori olisi hautautunut keltaisten lehtien alle.”

 - Kysyiväthän ne myös poliisiylijohtajankin mielipidettä, sain sanotuksi väliin. – Hänen mukaansa koulutustarveselvitys oli kaikilta osin salassa pidettävä.

”Aivan. Ja juuri siitä raosta SK löysi sensaation. Että salainen poliisi pitää jotakin asiaa salaisena. Ilmeisesti Antti Pelttarin lausunto, että nämä ovat suojelupoliisin sisäisiin asioihin liittyviä, salassa pidettäviä asioita eikä tällaisia voi käsitellä julkisuudessa, riitti SK:lle ärsykkeeksi. Sen vuoksi se ei voinut vastustaa keltaisten lehtien suhinaa.”

Kysymys oli koulutuksesta. Siis koulutuksesta salassa pidettävään tehtävään.

Tämän SK sai selville:

”Koulutuksesta vastaavat yhtiöt valikoituvat aina tarkkojen taustaselvitysten kautta. Supo käyttää arvioinneissa apunaan luotettavia kumppaneita eli esimerkiksi vieraiden maiden tiedustelupalveluja. Jos Supo haluaa käyttää ulkomaisen yrityksen erikoispalveluja, se kääntyy aina ensin kyseisen maan tiedustelupartnerin puoleen. Tässä tapauksessa yhteyksiä luotiin MI6:n kautta.”

Tämä ei keltaiselle lehdistölle riittänyt. Siitä puuttui sensaatio! Se oli pelkkää asiaa.

Sensaatio täytyi etsiä. Sellainen löytyi vanhasta tutkimuksesta muutaman vuoden takaa.

”Supon työntekijät osoittivat epäluottamusta esimiehiään kohtaan myös virastossa tehdyssä ilmapiiritutkimuksessa. Salaisessa tutkimuksessa eri yksiköiden henkilöstö kertoi, että päälliköiden johtamistapaa pidetään osaamattomana ja epätoivottavana”.

Salaisessa tutkimuksessa! Onhan siinä sensaatiota kerrakseen!

Varsinaisesti keltaiset lehdet alkoivat kuitenkin havista vasta, kun SK pääsi todellisen sensaation kynnykselle: ”Britit halusivat seuraamaan venäläisiä tiedustelu-upseereita”.

Tämä onnistui mukavasti, kun (SK:n tietojen mukaan) ”brittiyhtiön edustajien kanssa myös liikuttiin eri puolilla Helsinkiä. Konsultit näkivät käytännössä, millaisessa toimintaympäristössä ja millä tavalla Supo operaatioitaan suorittaa.”

Ehkäpä brittivakoilijat iskivät näissä operaatioissa silmää venäläisten kollegoittensa kanssa.

Salaa. Tietysti.

345. Revontulista 150321

Taivas on jälleen puhunut. Omalla kielellään. Eilen oli superperjantai. Silloin sattui samanaikaisesti kevätpäivän seisaus, auringonpimennys ja superkuu. Meillä seisaus tosin luiskahti hieman tämän päivän puolelle.

Eikä tässä vielä kaikki.

Olemme eläneet keskellä magneettista myrskyä. Revontulet ovat tanssineet yötaivaalla. Sadat upeat värikuvat eri puolilta maata ovat täyttäneet sähköisen median ja näkyneet myös lehtien sivuilla.

Nykyihmiselle kaikki tämä alkaa jo olla tuttua. Ei pelottavaa. Ei mystistä.

Tiedämme aika tarkkaan, miksi päivä ja yö ovat joskus yhtä pitkiä, miksi aurinko joskus pimenee (osittain tai kokonaan) ja minkä vuoksi kuu näyttää jonakin yönä tavallista suuremmalta. Tiedämme myös sen, että superkuu on olemassa, vaikka emme näkisi siitä vilaustakaan (kuten nyt tapahtui), vaan allakoissamme on sillä kohtaa vain pelkkä musta piste.

Mutta taivaan puhe ei ole aina ollut ihmiselle yhtä selkokielistä kuin tänään. Päinvastoin. Vuosituhansien ajan se oli hämärää, vaikeaselkoista ja täynnä suuria arvoituksia.

Vielä nytkin, vaikka ihminen on oppinut lentämään kuin lintu ja vaikka yli tuhat satelliittia kiertää joka päivä maapalloa kuin suojelusenkelit (ks. Tiede, maaliskuu 2015, Jari Mäkinen), taivaan puhetta ei aina ole helppoa ymmärtää.

Vieläkin on epäselvää puhuvatko revontulet, vaikka esimerkiksi Ilmari Kiannon Revontulten leikissä vuodelta 1906 ne soivat, läähättävät ja rytisevät:

Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö!

Ne paistavat kuin patsahat ja välkkyvät kuin vyö!

Ne liitävät, ne lentävät, ne laukkaa, läähättää!

Ne korskuvat kuin konkarit joit' urhot kiidättää!

Ne liehuvat, ne riehuvat, ne soutelee ja soi,

ne heijailee kuin enkelit tai aallot ailakoi.

Ne hiipivät, ne kiipivät, ne kisaellen käy,

ne sukeltavat pilvihin niin ettei niitä näy.

Ne tummuvat, ne sammuvat, ne repeevät kuin jää.

Ne kirkastuvat kilvan taas ja yöhön rynnistää.

Nykytiedon mukaan revontulet syntyvät noin sadan kilometrin korkeudessa erittäin harvakaasuisessa ympäristössä, joka ei varmasti voisi aiheuttaa maan pinnalle kuuluvia ääniä. Mutta on myös ajateltu, että sähkömagneettiset äänet muuttuisivat ääniaalloiksi esineistä, jotka ovat lähellä katsojaa (esimerkiksi kuulijan hiuksista tai vaatteista) ja että siksi niiden puhetta voisi myös kuulla.

Ihminenhän ei oikein viihdy mysteerien maailmassa, vaan haluaa tietää näkemiensä tai kuulemiensa ilmiöiden syyt ja seuraukset.

Revontulien ympärille on joka tapauksessa syntynyt lukuisia tarinoita ja legendoja, jotka ovat vaikuttaneet ihmisten elämään ja vaikuttavat edelleenkin muodossa tai toisessa.

Ehkä pysyvin näistä uskomuksista on ajatus, että revontulista olisi kuultavissa Jumalan (tai jumalien) ääni ja että niihin olisi kätkettynä jokin sanoma ihmiskunnalle.

Paljon arvailuja ja spekulaatioita on herättänyt mm. Vanhan testamentin Hesekielen kirja.

Näkikö Busin poika, pappi, Kaldean maassa Kabarjoen varrella revontulia?  Kun ”pohjoisesta tuli myrskytuuli ja suuri pilvi, joka liekehti tulta ja levitti loistetta ympärilleen  … ja olentojen välissä näkyi kuin liekehtiviä hiiliä. Lieskat liikkuivat olentojen lomitse soihtujen tavoin, tuli välkkyi ja sinkosi salamoita, ja salamoiden lailla kiitivät itse olennotkin edes ja taas.”

Tai kuvitteliko Thales Miletoslainen, antiikin kreikkalainen kosmologi ja filosofi (puolituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua) tarkkaillessaan luontoa ja etsiessään kaiken alkuperää, että taivaan puheelle olisi löydettävissä jokin luonnollinen selitys ilman viittauksia yliluonnolliseen?

Oli ehkä vain pelkkä sattuma, että superperjantaina Helsingin kaupungin orkesteri esitti Musiikkitalossa Richard Straussin sävelrunon Also spach Zarathrustan – ein Buch für Alle und Keinen, mutta se sopi kyllä hyvin päivän kosmologiseen tunnelmaan ja revontulien väriloistoon.

Friedrich Nietzschen legendaarinen ajatus, että Jumala on kuollut ja että todellinen ihminen syntyy vasta sitten, kun hän pystyy luomaan itse omat arvonsa ja norminsa, nousi samana iltana vuosien ja vuosikymmenten jälkeen julkisuuden valokeilaan, kun geenitutkijat varoittivat, että ihmisen perimän peukalointi voi johtaa yli-ihmisen luomiseen (ks. Helsingin Sanomat 20.3.2015, Tutkijat pelkäävät: Geenien peukalointi johtaa superihmisen tuottamiseen).

 Jos ajatellaan, että revontulien välityksellä taivas todellakin puhuisi ihmisille ja ihmiskunnalle, niiden levottomasta liikkeestä voisi superperjantain jälkeen lukea vaikkapa iranilaisen profeetan Zarathustran (k. 583 eKr., Balkh, Afganistan) kultaisen säännön:

"Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi."

Sieltä voisi mahdollisesti myös kuulla zarathustralaisuuden muutakin elämänfilosofiaa, kuten

Hyvät ajatukset sisältävät veljeyden ihmiskuntaa kohtaan, sovussa elämisen muiden ihmisten kanssa ja koulutuksen.

Hyvät sanat tarkoittavat sopimusten pitämistä, rehellisyyttä ja pyrkimystä olla loukkaamatta muita

Hyvät teot tarkoittavat puhtaan veden ja ruuan tuottamista apua tarvitseville, köyhien auttamista sekä yhteisön hyvinvoinnin ja vaurauden edistämistä.

Jos kaiken kiireen keskellä malttaisi hetkeksi seisahtua kuuntelemaan!