340. Piispallista ekumeniaa 150304

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Tätä niin sanottua ylimmäispapillista rukousta pidetään raamatullisen ekumenian perustana. Kyllä sen piiriin voisi lukea myös islamin. Onhan se myös yksijumalainen uskonto, vaikka sen piirissä Abrahamia. Moosesta ja Jeesusta pidetään vain profeettoina eikä Jeesuksella ole Jumalan pojan asemaa, kuten kristityillä.

Käytännössä ekumenian piiri on kuitenkin rajallisempi ja näyttää siltä, ettei se uskontojen harrastajien ja johtohenkilöitten piirissä toteudu kovinkaan tasa-arvoisesti.

Viime sunnuntaina syntyi nimittäin kummallinen rähinä, kun Helsingin luterilainen piispa meni Uspenskin katedraaliin katsomaan, kuinka hänen ortodoksinen kollegansa, Helsingin metropoliitta suoritti alttarillaan pappisvihkimystä.

Näin ei olisi saanut tehdä!

Piispallinen ekumenia ei ulotu pyhiin toimituksiin sakka. Siellä rajat näyttävät ehdottomilta, jyrkiltä.

Ylimmäispapillisella rukouksellakaan ei ollut merkitystä.

Kirkot pitävät piispansa tiukassa kurissa.

Ehkä vääräoppisuuden peikko on sillä tasolla pelottavampi kuin tavallisen kansan keskuudessa.

Henkilökohtaisen tuntemuksen ja ystävyyden varjolla dogmien rajoja ei sovi ylittää.

Se tuntuu jotenkin kohtuuttomalta. Väärältä. Inhottavalta.

Mutta puhdasuskoisuuden dogmi näyttää vahvemmalta kuin arkielämän kohteliaisuus.

Sosiaalisessa mediassa (Ortodoksi.net ja Kotimaa24) asia selitetään näin:

”Ortodoksisen käytännön mukaan alttariin (alttarihuoneeseen) meneminen ei ole itsestään selvyys kenelle tahansa. Useissa ortodoksisissa maissa alttarihuoneeseen ei saa mennä lainkaan naiset. Siellä saa oleskella ja toimia vain miehet, joilla on jokin jumalanpalvelukseen liittyvä seremoniallinen tehtävä, kuten piispat, papit, diakonit, ponomarit ja muut kirkonpalvelijat. Eivät muut.”

Nyt molemmat piispat ovat vaarassa joutua kurinpidollisten toimenpiteiden kohteiksi. Ylempiin auktoriteetteihin (arkkipiispaan ja Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkkaan) on jo vedottu.

Piispaparkoja syytetään väärästä ekumeniasta!

Helsingin metropoliitta Ambrosius puolustautuu:

”Suomen ortodoksisen kirkon linja on se, että alttariin ei mene mies eikä nainen, jos ei ole asiaa. Irja Askola oli kutsuttu alttariin noin kymmeneksi minuutiksi pappisvihkimyksen ajaksi. Syy oli se, että hän näkee miten vihkimys toimitetaan. Ekumeenisista syistä on tärkeää, että opimme toinen toistemme tavasta rukoilla ja pyhittää asioita. – Pääpointti on se, että teemme kirkon työtä hengen johdatuksessa ja meidän kutsumuksemme on rakentaa ekumeenisia yhteyksiä.”

Syrjässä vaeltava maallikko on kuulevinaan tässä ylimmäispapillisen rukouksen äänen.