Suurten katastrofien keskellä ihmisellä on tarvetta
esittää itselleen ns. suuria kysymyksiä. Kurkistaa syvälle historiaan tai
katsoa peilistä itseään ja ihmetellä, kuka siinä oikeasti näkyy.
Ehkä ihminen silloin pysähtyy miettimään, mikä
elämässä on hyvää ja mikä pahaa tai mikä on oikein ja mikä väärin.
Näkyykö jossakin valoa? Toivoa?
Samalla hänen mieleensä helposti juolahtaa kysymys syyllisyydestä. Kuka on vastuussa? Kenen
syytä tämä tai tuo katastrofi on?
Itselleni kävi juuri näin, kun Germanwingsin Airbus
320 törmäsi maahan ja kun ensimmäiset uutiset rävähtivät kuvaruutuihin.
Tunne vahvistui, kun tiedot järkyttävästä
tapahtumasta ja kuolonuhreista alkoivat
nopeasti täsmentyä.
Tuli mieleeni kysyä ranskalaisittain ou est la famme? Missä on nainen?
Eivätkä ajatukseni silloin todellakaan liikkuneet
lento-onnettomuuden sydäntäsärkevissä kohtaloissa, vaan siinä yksinkertaisten elämäntotuuksien
maailmassa, johon tragedioiden keskellä aina törmätään.
Missä on naisen paikka inhimillisen elämän suurella
näyttämöllä?
Kun syötin tuon ranskankielisen kysymyksen Googlen
hakukenttään, törmäsin yllättäen keskusteluun siitä, kuka oli Aatamin ja Eevan
pojan, traagisen velisurmaajan, Kainin, vaimo?
Ei auttanut muu, kuinka kaivaa kirjahyllystäni esiin
Raamattu ja tarkistaa, mitä asiasta sanotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.
Tarina oli tuttu.
”Kain sanoi veljelleen Abelille. ’Lähde mukaani’.
Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun
ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ’Missä on veljesi Abel?”. Kain
vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?”
Seurauksena oli se, että Kainin oli harhailtava
kodittomana ja pakolaisena maan päällä.
”Kun Adam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi
poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen
Set. Setin syntymän jälkeen Adam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä
aikana lisää poika ja tyttäriä. Adam eli kaikkiaan 930 vuotta ja sitten hän
kuoli.”
Tämähän on kaikki kiistatonta, vaikka iät
vaikuttavat nykyihmisestä hieman liioitelluilta.
Mutta ou est
la femme? Kuka oli Kainin vaimo?
Siihen ei ole löytynyt vastausta. Päinvastoin. Se on
jakanut mielipiteitä ja luonut keskenään kinastelevia koulukuntia. Ja riita
näyttää siis jatkuvan.
Sama koskee koko raamatullista naiskertomusta ja
syntiinlankeemusta.
”Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen
ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen kohdan
lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja
mies sanoi: ’Tämä se on.’
Mutta sitten tuli käärme kavalin kaikista eläimistä ja houkutteli naisen syömään hedelmän
kielletystä puusta sillä verukkeella, että ’teidän silmänne avautuvat ja teistä
tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä pahan että hyvän.”
”Nainen söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen
kanssaan, ja mieskin söi.”
Ja kuten tiedetään, tästä alkoi elämän mittainen
draama ja tragedia.
”Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ’Mitä oletkaan
tehnyt!”. Nainen vastasi: ’Käärme minut petti ja minä söin.’”
Düsseldorfin poliisi on nyt selvittänyt jokseenkin
uskottavasti, mitä turmakoneessa tapahtui.
Hirvittävä teko on siltä osin selvä.
Myriardi kysymyksiä jäi kuitenkin lentoon.
Yksi niistä on edelleen ou est la femme?
Siinä on ihmistieteille
jälleen kerran yksi vaikea pähkinä purtavaksi.
Se pitäisi voida esittää syyllistämättä ketään.
Viileästi. Analyyttisesti.
Mikä sai 27-vuotiaan, vielä elämänsä nousu-uralla
vaeltavan miehen päättämän maallisen vaelluksensa tällä hirmuisella tavalla?
Huomasin pohtineeni samaa kysymystä silloin, kun
Anders Breivik surmasi 77 ihmistä Norjassa, ja jääneeni silloin vaeltamaan
hatarien arvausten viidakkoon.
Näin käy varmasti myös nyt.
On jokseenkin helppoa nähdä, että kyseessä on mielen
järkkyminen, luiskahdus pois tasapainosta.
Alan asiantuntijat saattavat päästä tällaisestakin
yleishavainnosta aika paljon syvemmälle. Ajan kanssa.
Mutta löytyvätkö sieltä lopulta Adam ja Eeva, jäänee
ikuiseksi arvoitukseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti