”On se niin merkeleellistä, että militarismista ei
pääse millään irti rauhan aikana. Se työntyy arkikieleen kaikista mahdollisista
rakosista. Milloin joku ampuu itseään jalkaan tai liittyy käpykaartiin. Taikka,
kuten nyt televisiossa, muodostaa taisteluparin jonkun toisen kanssa. Vanha
taistelupari jaksaa yhä jatkaa taisteluaan jne jne …”
Viljo Vähänen oli siis katsonut aamu-uutiset.
Yritin toppuutella.
- Sehän on vanha kikka. Kun suuret, yleiset ongelmat
alkavat menettää räjähdysvoimaansa, yksilöt astuvat näyttämölle. Ihmiset
pannaan taistelemaan keskenään. Muodostetaan taistelupareja. Vastakohdat
pannaan iskemään yhteen. Ihminen ja eläin, kuten härkätaistelussa. Kukko
vastaan kukko. Siinähän vasta veri lentää. Ja rahat siirtyvät taskusta toiseen …
”Aivan niin. Raha ratkaisee. Kultainen vasikka elää
edelleen …”
- Kun Mooses astui alas vuorelta lakitaulut
kainalossaan, hän raivostui nähdessään kansan tanssivan kultaisen vasikan
ympärillä ja kaatoihan Jeesus Nasaretilainenkin rahanvaihtajien pöydät …
Olimme siis jälleen vaarassa ajautua Viljon kanssa
Raamatun lumoihin, mutta emme jatkaneet sillä linjalla, koska pian olisimme
huomanneet olevamme Aatamissa ja Eevassa.
Pääsimme kuitenkin pian yksimielisyyteen siitä,
ettei taistelupari ole pelkästään
negatiivinen käsite, vaan siihen on liittynyt todellisessa taistelutilanteessa -
siis sodassa – valtavia positiivisia latauksia, ystävyyttä ja uhrimieltä, jotka
puuttuvat kokonaan vaalitaistelusta, jota parhaillaan käydään.
”Ehkä olin vain vähän liian tosikko aamutuimaan, kun
räntääkin vielä vihmoi”, Viljo myötäili. ”Taistelkoot eduskuntavaaliehdokkaat minun
puolestani kaikessa rauhassa. Rauhanasiaahan se ei tietenkään edistä, mutta panem et circenses on
kyllä vanha hyvä sääntö silloin, jos hallitsijalla on pallo hieman hakusissa.
Kyllä kansa tietää!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti