Piki on tervanpolton tärkein sivutuote, jota
valmistetaan tervahaudasta alkuvaiheesta saatavasta, paksusta, ryynimäisestä
massasta tislaamalla. Kenkää valmistaessaan suutari käyttää naskalia ja
kaksisilmäistä neulaa sekä pikilankaan.
Muistan vieläkin pien hajun, vaikka siitä on jo yli
70 vuotta, kun katsoin Puistokatu 21:n keittiössä, kuinka isäni valmisti itse
pikilangan ja neuloi sillä uudet pohjat vanhoihin monoihini. Nahka piti
rei’ittää naskalilla ennen neulomista.
Utensili. Pietty käyttöesine syntyi silmieni edessä.
Se oli hämmästyttävä suoritus.
Silloin, pojannaskalina, en pohtinut, kuinka hyvin
tai huonosti pikilanka sopii tehtävään ja kuinka kauan se kestää.
Vain haju jäi elämään vuosikymmeniksi.
Ja on hämmästyttävää, että se on purskahtanut
kuluneen vuoden sisällä uudelleen pintaan.
Mutta vain suomeksi, suomenkielellä.
Kun lisään sanaan pietty yhden konsonantin (k), syntyy sana piketty yksi tämän hetken kiistellyimmistä talousteoreetikoista.
Thomas Piketty, joka jo viime kesänä vilahti Viljo Vähäsen ja minun välisessä
keskustelussa. Silloin arvelin, että nimeen olisi syytä palata joskus myöhemmin
(ks. blogini nro 261. Pääoma on prosessi 140719).
Nyt se hetki koitti.
On tosin heti myönnettävä, etten ole
hankkinut kirjahyllyyni T.P:n 970-sivuista jättiläistä – enkä varmaan tule
hankkimaan sitä myöhemminkään. Lukemattomien kirjojeni kasa on muutoinkin jo kaatumaisillaan
tai ainakin pahasti horjumassa.
On siis ollut tyytyminen erilaisiin
referaatteihin ja tiivistelmiin. Mutta niistäkin on jo ehtinyt kasaantua
uhkaavan suuri pino, joka on jo monesti kaatunut niskaani.
Kasan alle on jo hautautumassa Tukholman kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen dosentin Jesper
Roinen tiivistelmäkin.
Silti tartun tuoreimpaan silmiini osuneeseen
kirjoittajan oman kommenttiin: ”Euroalue on hirviö” (Der Spiegel 11/2015).
”Meillä on 19 maassa yhteinen valuutta, mutta
jokaisessa niistä eri verojärjestelmä. Eikä Euroopassa finanssipolitiikkaa ole
koskaan harmonisoitu. Eihän sellainen voi toimia. Luomalla euroalueen olemme
luoneet hirviön”.
(Ranskalaiskustantaja Editions du Seuil kertoo,
että Le Capital au XXIe siècleä - Pääoma 2000-luvulla - on tähän mennessä myyty
1,8 miljoonaa kappaletta. Oikeudet on myyty 39 maahan, ja lisää saattaa olla
tulossa. Piketty toimii nykyisin professorina kahdessa
ranskalaisessa korkeakoulussa, kauppatieteiden École d’Économie de Paris’ssa ja
yhteiskuntatieteiden École des Hautes Études en Sciences Sociales'ssa)
Nyt professori Thomas Piketty ehdottaa yhteistä
velanmaksurahastoa. ”Jokainen maa olisi vastuussa oman velkaosuutensa
takaisinmaksusta. Eurobondeilla, joilla velat voisi jälleenrahoittaa, olisi
yhteinen korko.”
Hän tarjoaa velkojen ”yhteisöllistämistä
demokraattisesti.”
”Ehdotan euroalueen parlamenttia, jonka jäsenet
tulevat kansallisista parlamenteista. Jokaisen maan edustus olisi suhteutettu
asukaslukuun.”
Alkaa pahasti tuntua siltä, että lestissä, johon
professori Thomas Piketty on kiinnittänyt uuden Eurooppa-mononsa, pikilanka on
alkanut luistaa, vaikka se ei olisikaan vielä vaarassa katketa.
Saapas näkee kuinka kauan pikilanka kestää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti