Kevätaurinko häikäisee. Se tulee matalalta.
Kirkkaasti. Se jättää siniset varjot hangille, jos niitä sattuu olemaan
jäljellä. Suuret maisemamaalarit ovat pystyneet vangitsemaan kankaalle tuon
häkellyttävän kontrastin.
Mutta keskellä päivääkin livenä tungoksessa, ruuhka-aikaan valo voi yllättää, kuten tänään
(kun talvisodan päättymisestä on kulunut 75 vuotta) Albertinkadulla.
Kävelin vasten aurinkoa. Siristin silmiä, kun valo
häikäisi.
Vastaani tuli sinitukkainen mies.
En meinannut uskoa silmiäni. Eihän miehellä voi olla
kirkkaansinistä, pitkää tukkaa! Teinitytöillehän sellainen kuuluu. Oliko se vain
kevätauringon leikkiä?
Ei ollut.
Asia varmistui, kun kaveri tuli kohdalle ja käveli
ohitseni. Tukka oli kirkkaansininen.
En katsonut taakseni, kun hän oli mennyt. En siis
tiennyt, muuttuisiko värin sävy, kun näkisin tukan etääntyvän kauemmaksi
auringosta poispäin.
Myöhemmin, iltapäivällä, oli pakko tarkistaa
Googlesta sinivärin symboliikkaa:
Sininen on taivaan ja meren väri. Se mielletään
viileäksi ja etäiseksi sekä myös rauhoittavaksi ja luottamusta herättäväksi.
Siniverisyys merkitsee aatelisuutta. Käsite on
peräisin yläluokan vaaleasta ihosta, jonka läpi verisuonet näkyvät selvemmin
kuin esimerkiksi peltotöitä tehneiden ruskettuneen ihon läpi. Alun perin ilmaus
on peräisin espanjasta (sangre azul).
Sininen kuuluu klassisiin heraldisiin väreihin.
Tässä yhteydessä siitä käytetään nimitystä "azure".
Monissa maissa poliisi käyttää
tunnuksenaan sinistä väriä.
Sininen yhdistetään myös laivastoon, sillä matruusien univormut ovat
useimmissa maissa sinisiä.
Oliko kaveri
poliisi? Vai laivaston miehiä? Taikka aatelinen?
En jäänyt pitemmälti
pohtimaan asiaa, mutta mielessä välähti, että miltähän tuokin kaveri näyttäisi,
jos hänellä olisi siilitukka? Tiiviisti rajattu, pystyssä. Jenkkitukka.
Kyllä kait siihenkin
tottuisi ajan kanssa.
Ihmissilmä tottuu
väreihin.
Mutta entä tukan
pituus?
Siihenkin silmä
varmaan tottuu, vaikka se äkkisiltään aina vähän hämmentää.
”Mitä sulle on
tapahtunut?” ”Jäitkö ruohonleikkurin alle?”
Kaivoin arkistostani
pari aiheeseen liittyvää, vanhaa runoani.
Pakettikortti
Tukkasi
loisti, silmäsi ottivat
Kuulta,
Neptunukselta ja Marsilta
kaikki
säteet
Ota siis
vastaan tämä paketti,
koska hän ei vielä tiedä,
että Pluton takana on
kuusijalkainen sydän
(15.2.1988)
Tukka
Lännestä
valo lepäsi sen päällä
kuin lämpöinen siili
puhdas
vihreä
iltapäivä
Idästä
valo oli kuin
matala pursi
köli ruskeassa
liikkumatta
Pohjoisesta
valo jätti vain
kylmän viivan
avaruuteen
Mutta
Etelästä
valo osui silmiin
ja tukka
syttyi tuleen
Hiljainen
ruohonleikkuri
käveli sen yli
(27.10.2003)
Eurooppalainen siili erinaceus europaeus on pieni ja piikikäs yöeläjä ja hyönteissyöjä,
jota esiintyy suuressa osassa läntistä Eurooppaa. Siilien heimo on hyvin
vanha, ja siilit ovat säilyneet melko muuttumattomina vuosimiljoonia.
”Siilitukka on siisti”.
Viljo Vähäsellä oli jälleen sana hallussaan.
”Mutta sehän on siis miljoonia vuosia vanha
taisteluväline. Puolustusmuuri. Paljon vanhempi kuin ihmisen keksimät
maamiinat. Kun sellaisen panee illalla yömyssyn jälkeen päähänsä, saa takuulla
nukkua rauhassa.”
- Aivan. Ja katsella sinisiä unia.
”Jees. One for
the road”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti