Syksy tuo keltaiset lehdet, kuten tiedämme. Talvella
ne ovat poissa, mutta keväällä alkaa taas niiden uusi, vihreä elämä.
Sellaista on elämän kiertokulku näillä
leveysasteilla.
Mutta Viljo Vähäsellä oli mielessään aivan
toisenlaiset keltaiset lehdet, kun hän jälleen rimpautti ovikelloani.
Tuohtuneena. Kiukkuisenoloisena.
”En olisi uskonut, että vanha, arvovaltainen Suomen
Kuvalehti vajoaa keltaisen lehdistön kastiin, bulevardilehtien luokkaan. Se
supojuttu oli paha moka.”
Hän tarkoitti SK:n tuoreinta cover storya. (SK 12. 20.3.2015. ”Vieraita Supossa. Näin Suomen
salaisen poliisin ovat avattiin brittiläisille konsulteille”)
Ja Viljo selitti.
”Tiedän kyllä, mitä keltaisella lehdistöllä
tarkoitetaan. Sehän etsii sensaatioita. Jahtaa julkkiksia ja kuninkaallisia.
Kameroiden kanssa. Paparazzejahan ne ovat. Kaivelevat yksityisiä skandaaleja …”
Viljo veti henkeä. Odotin varsinaista selitystä.
SK oli saanut haltuunsa brittien kuuluisan
ulkomaantiedustelupalvelun MI6:n salaisen raportin, jonka mukaan Suomen Supossa
on ”potentiaalisesti vaarallinen aukko ammattitaidossa”
”Onneksi älysivät kysellä Suojelupoliisin
päälliköltä. Olihan siinä edes hienoinen tuulahdus vanhasta, vastuullisesta
journalismista. Muutoinhan koko stoori olisi hautautunut keltaisten lehtien
alle.”
- Kysyiväthän
ne myös poliisiylijohtajankin mielipidettä, sain sanotuksi väliin. – Hänen
mukaansa koulutustarveselvitys oli kaikilta osin salassa pidettävä.
”Aivan. Ja juuri siitä raosta SK löysi sensaation.
Että salainen poliisi pitää jotakin asiaa salaisena. Ilmeisesti Antti Pelttarin
lausunto, että nämä ovat suojelupoliisin sisäisiin asioihin liittyviä, salassa
pidettäviä asioita eikä tällaisia voi käsitellä julkisuudessa, riitti SK:lle
ärsykkeeksi. Sen vuoksi se ei voinut vastustaa keltaisten lehtien suhinaa.”
Kysymys oli koulutuksesta. Siis koulutuksesta
salassa pidettävään tehtävään.
Tämän SK sai selville:
”Koulutuksesta vastaavat yhtiöt valikoituvat aina
tarkkojen taustaselvitysten kautta. Supo käyttää arvioinneissa apunaan
luotettavia kumppaneita eli esimerkiksi vieraiden maiden tiedustelupalveluja.
Jos Supo haluaa käyttää ulkomaisen yrityksen erikoispalveluja, se kääntyy aina
ensin kyseisen maan tiedustelupartnerin puoleen. Tässä tapauksessa yhteyksiä
luotiin MI6:n kautta.”
Tämä ei keltaiselle lehdistölle riittänyt. Siitä
puuttui sensaatio! Se oli pelkkää asiaa.
Sensaatio täytyi etsiä. Sellainen löytyi vanhasta tutkimuksesta
muutaman vuoden takaa.
”Supon työntekijät osoittivat epäluottamusta
esimiehiään kohtaan myös virastossa tehdyssä ilmapiiritutkimuksessa. Salaisessa
tutkimuksessa eri yksiköiden henkilöstö kertoi, että päälliköiden johtamistapaa
pidetään osaamattomana ja epätoivottavana”.
Salaisessa tutkimuksessa! Onhan siinä sensaatiota
kerrakseen!
Varsinaisesti keltaiset lehdet alkoivat kuitenkin
havista vasta, kun SK pääsi todellisen sensaation kynnykselle: ”Britit
halusivat seuraamaan venäläisiä tiedustelu-upseereita”.
Tämä onnistui mukavasti, kun (SK:n tietojen mukaan)
”brittiyhtiön edustajien kanssa myös liikuttiin eri puolilla Helsinkiä.
Konsultit näkivät käytännössä, millaisessa toimintaympäristössä ja millä
tavalla Supo operaatioitaan suorittaa.”
Ehkäpä brittivakoilijat iskivät näissä operaatioissa
silmää venäläisten kollegoittensa kanssa.
Salaa. Tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti