perjantai 31. heinäkuuta 2015

388. Ahvenanmaa 150731

Leikittelin toukokuun puolessa välissä Ahvenanmaan nimellä, mutta muistutin, että siitä saattaisi tulla ”ilkeä pikku harmi”, jos se sotkettaisi  ”Suomen ja Ruotsin jääräpäisyyteen pysytellä sotilasliittojen ulkopuolella.”
Epäilin tuolloin, että Ulkopoliittisen instituutin vanhemmalla tutkijalla olisi saattanut olla ketunhäntä kainalossaan, kun hän  katsoi tarpeelliseksi huomauttaa, ettei Venäjä ole hyväksynyt Ahvenanmaan neutralisointia koskevaa sopimusta (ks. 361. Ahvenenmaa 150525)
Nyt samaista häntää on vilauttanut vähän rohkeammin Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun strategian ja turvallisuuspolitiikan lehtori, jonka mukaan Pohjois-Euroopan suurin heikkous ovat Suomi ja Ruotsi, jotka eivät ole Naton jäseniä ja muodostavat niin sanotun harmaan alueen.
”Hyökkäys (Ahvenanmaalle) olisi todennäköisesti todella äkkinäinen ja käyttäisi hyväkseen yllätystä. Paikan päällä olisi vaikkapa turisteiksi tai urheilijoiksi naamioituneita erikoisjoukkoja, jotka ottaisivat yllättäen avainkohteet haltuunsa ja saisivat vahvistuksia ilma- ja meriteitse.”
Myös Suomen puolustusministeri oli kertonut iltapäivälehdelle, että vihreiden miesten skenaariota on pohdittu puolustushallinnossa.
Tutkijoilla ja poliitikoilla on tietysti oma sananvapautensa. Sehän on selvä. Kukapa sitä asettaisi kysymyksen alaiseksi.
Sen vuoksi on hyvä todeta, että Ahvenanmaan miehitysspekulaatioihin tuli välittömästi asiallinen vastaus:
”Krimin aseman vertaamisessa Ahvenanmaahan ei ole mitään tolkkua. Krim on täydellinen vastakohta Ahvenanmaalle, joka on ollut demilitarisoitu ja rauhallinen alue jo pitkään”. (professori Pekka Visuri)
”Olemme äärettömän kaukana siitä, että Venäjä esimerkiksi tekisi jotain liikkeitä Ahvenanmaan suuntaan”. (professori Pami Aalto)
”Ahvenanmaa on legitiimisti osa Suomea ja puolustusvoimat varautuu puolustamaan Ahvenanmaata ihan samalla tavalla kuin mitä muuta tahansa maan kolkkaa”. (Merivoimien esikuntapäällikkö Juha Vauhkonen)
Entisenä ammattisotilaana ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosenttina Pekka Visuri tietää, että puolustusvoimilla on ollut jo vuosikymmenien ajan strategia Ahvenanmaan puolustamiseksi eivätkä puolustusministerinkään jalat ole tässä suhteessa irti maasta: ”Ahvenanmaa on sivujuonne tässä kokonaisuudessa. Toki sillä on oma, erikoislaatuinen asema, johtuen näistä kansainvälisoikeudellisista sopimuksista, jotka Ahvenanmaahan kohdistuu.”
Niinpä joutuukin ihmettelemään, mikä hinku ruotsalaisilla tutkijoilla on tulla sorkkimaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja antamaan sen johtajille omia neuvojaan. Eikö Naton tosiasiallinen sateenvarjo riitäkään heille? Vai onko siihen tullut reikiä, joiden läpi vihreät miehet ovat tukeutuneet heidän hienoille työpöydilleen?
Käyttäen skenaariotekniikkaa ruotsalainen tutkimuskeskus Blue Institute (josta löysin Googlesta vain Cleveland, Ohioon viittaavia tietoja, mikä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö mainittu keskus olisi ihan oikeasti ruotsalainen, varteenotettava tutkimuslaitos) vuosi julkisuuteen raportin ”ääritilanteista, joiden on mahdollista toteutua”.
(Vakuuttelut siitä, etteivät raportin maalaamat uhkakuvat ole ennusteita, ovat tuttuja kaikille, jotka ovat käyttäneet tutkimuksissaan skenaariotekniikkaa. Ne kumisevat tyhjyyttä disinformaation täyttämässä poliittisessa sumussa.)
”Ruotsalaisnäkökulman” mukaan Venäjä saattaa testata voimaansa iskemällä ”yllättäen” Baltian maihin heti USA:n presidentinvaalien jälkeen osoittaakseen, ettei Ruotsin kannata luottaa sotilasliitto Naton nopeuteen.
Se voisi myös aiheuttaa jännitteitä Karjalassa ja syyttää siitä sitten Suomea (kuten Neuvostoliitto aikoinaan Mainilassa).
Etc. Etc.
”Raportin” julkaisemisen tarkoitus on selvä. Se on sama, kuin UPI:n vanhemmalla tutkijalla ja ruotsalaisella lehtorilla:
Suomella on vain yksi mahdollisuus selvitä hengissä.
Sitä ei toki rohjeta sanoa ääneen.
Voi Ahvenenmaa parkaa!














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti