Hirviöitä on yleensä kuviteltu tuntemattomille tai
vaikeakulkuisille paikoille tai alueille. Keskiaikaisiin karttoihin hirviöitä
piirrettiin meriin ja tuntemattomille maa-alueille. Renessanssin
ja valistuksen aikana
ihmisten kiinnostus tuntematonta kohtaan kasvoi. Hirviöistä tuli niiden
tuntemattomuuden vuoksi tärkeitä tieteellisiä arvoituksia, joita tiede alkoi
yrittää ymmärtää. Nykyisin hirviöitä käytetään muun muassa fantasia- ja
kauhugenressä (Google).
Pokémon-Go
pelin keltainen maskotti Pikachu ei
näytä kovin pelottavalta hirviöltä, mutta sen jäljet alkavat kyllä hirvittää.
Taskun
pohjalta saattaa löytyä älypuhelin, jonka kameran avulla on mahdollista pyydystää
virtuaalisia hirviöitä.
Ne
eivät pure eivätkä potki, mutta ne voivat koukutta käyttäjänsä peliin, jossa ihmisen
henkiset ja fyysiset rajat joutuvat kovalle koetukselle ja jossa psykologian ja
uskontojen väliset raja-aidat saattavat horjua.
Kirkoista
ja hautausmailtakin voi tulla pelaajille kohtauspaikkoja, joissa heidän on
kohdattava salipäälliköitä, joiden päihittäminen on ehto sille, että pelaaja
saa kamppailla neljää maailman parasta hirviötaistelija vastaan.
Viljo
Vähänen oli hereillä, kun lähestyimme Ryssänkärkeä.
”Tietosi
taitavat olla jo vanhentuneita. Nykyiset taskuhirviöt eivät pelottele lapsia
eivätkä aikuisia, vaan kannustavat liikkumaan. Ne jäljittelevät vanhoja
aarteenetsintäleikkejä. Ihan aidosti ja vilpittömäsi.”
-
Kyllä, kyllä. Mutta kaikella hyvällä ja kauniilla on omat ääri-ilmiönsä. Ne
ovat Pokémon-Go’ssakin näkyvillä. Aina, kun massat lähtevät liikkeelle,
laidoilla kolisee. On niitä, joille suuri nopeus ja suurin voitto on itse
kilpailua tärkeämpi. Vain kärjessä syntyy sankareita. He pääsevät otsikoihin,
saavat tunnustusta ja kuuluisuutta … kuten se ruotsalainen, joka käveli 220 kilometriä, laihtui 8 kiloa ja keräsi kaikki
pokémonit.
”Se on
totta. Juuri ääri-ilmiöt paljastavat tapahtumien todellisen luonteen. Se on
nähty kapitalismissa ja sosialismissa. Se nähdään nyt USA:n
presidentinvaaleissa. Se nähdään myös markkinataloudessa ja
ammattirikollisuudessa. Kaikkialla. Perheiden sisällä. Työpaikoilla.
Järjestöissä.”
-
Valitettavasti asia on näin … vaikka minulle on jäänyt kyllä epäselväksi (koska
en omista älypuhelinta vaan ainoastaan vanhan Nokian, jolla voin soittaa kavereilleni
ja jonka avulla he tavoittavat minut), kuka niitä Pokémon-Go pelipaikkoja
oikein asettaa. Mistä peliä siis johdetaan? Kuka on sadanneljänkymmenenneljän
pokémonin pomo? Vai johtaako niitä näkymätön
käsi?
”Se on
hyvä kysymys. Minäkin tahtoisin tietää sen. Nyt Helsingin kirkot toivottavat –
varmuuden vuoksi – kaikki pokémonien jahtaajat tervetulleiksi (ks. Kirkko &
Kaupungin pääkirjoitus 28.7.2016). Ehkä
siellä ajatellaan, että taskuhirviöt
ovat jumalallisia olentoja, joita tavallisen kirkkokansan ei sovi häiritä? Ja
saattaahan joku pelaaja jäädä aivan sattumalta kiinni kirkon verkkoon
tullessaan etsimään taskuhirviötään
pyhästä paikasta.”
-
Heti, kun ensimmäinen pokémon löytyy jostakin puoluetoimistosta, peli on
menetetty. Totuus paljastuu. Mutta epäilenpä, että pokémonpomot välttävät kuin
ruttoa sellaista virhettä.
”Ellei
sitten Keminmaan Kekkonen (ks. Suomen
Kuvalahden kansi, SK 30. 29.7.2016) keksi kirjoittaa sitä seuraavan näytelmänsä
käsikirjoitukseen! Hänhän on jo asettanut itsensä tavanomaisen puoluelaitoksen
ulkopuolelle, oman kirkkonsa tapulitorniin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti