"Jumala auta meitä" – Aleppo murenee, eikä
siviilien hädälle ole mittaa (Yle, uutiset 17.8.2016)
Sota on jälleen saanut kasvonsa.
Tälläkin kertaa ne ovat lapsen kasvot.
Edellisen kerran ne kuuluivat yhdeksänvuotiaalle tytölle,
joka pakeni veljensä kanssa Yhdysvaltain tukemia Etelä-Vietnamin hävittäjiä,
jotka olivat tehneet napalmhyökkäyksen heidän kotikyläänsä. Siitä on nyt 40
vuotta.
Nyt kasvot kuuluvat viisivuotiaalle pojalle, joka
pelastettiin raunioista Syyrian Aleppoon tehdystä tuhoisasta ilmaiskusta.
”Napalm-tytön” kuva levisi pian ympäri maailman. Se voitti
Pulitzer-palkinnonkin. Ehkä Omran Daqneeshinkin
kuvasta tulee yhtä kuuluisa.
Mieleenpainuvin
on pojan lasittunut katse ja rauhallisuus, vaikka hänen ympäriltään kuuluu
huutoja ja melua pelastustöiden jatkuessa. Poika pyyhkäisee otsaansa ja katsoo
siitä käteensä tarttuvaa verta.
Viljo Vähänen oli hiljainen. Järkyttynyt.
”Meille on näytetty ja meille on kerrottu miljoona
kertaa, millaista tuhoa napalmpommi saa aikaan. Meille on myös aivan viime
päivinä näytetty televisiossa kuvia, kuinka supermodernit, uljaat lentokoneet
kylvävät taivaan korkeuksista tonnikaupalla pommeja kohteisiin, joissa siviilit
elävät raunioiden keskellä ja heitä käytetään kilpinä sotilaallisissa
operaatioissa. Se ei meitä paljon hetkauta. Me olemme tottuneet – turtuneet –
sellaiseen väkivaltaan.”
”Mutta sielun viisari värähtää, kun kuvaruutuun
ilmestyy lapsi. Sodan uhreista viattomin. Se on kauhistuttavaa. Eivätkö
vuosituhannet ole opettaneet ihmiselle mitään?”-
- Kysymyksesi on erityisen osuva, kun puhutaan
Alepposta vastasin Viljolle, kun lähestyimme rankkasateessa Kasinon rantaa. –
Sitä on pidetty yhtenä maailman vanhimmista, jatkuvasti asutetuista
kaupungeista. Nyt tämä sukupolvi on keksinyt tuhota sen maan tasalle –
sotilasoperaatioissa, joiden jalkoihin siviiliväestö on jätetty raakalaismaisesti,
vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia.
”Aivan niin. Ja lohduttominta on, että operaatioihin
osallistuvat kylmänsodan jättiläiset, Venäjä ja Yhdysvallat. Niille Aleppon
vuosituhantinen historia ei tietenkään kerro mitään – ja jos kertoisi, ne
poimisivat varmaankin kovin mielellään kaupungin historiasta vain ne luvut,
jotka käsittelevät ikuista valtataistelua ja sen mukanaan tuomia julmuuksia.”
Rukous taitaa olla ainoa keino Aleppon
pelastamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti