Säätiö on voittoa
tuottamaton organisaatio, jonka tehtävänä on kerätä, säilyttää ja tulkita modernia- ja nykytaidetta sekä tutkia
eri kulttuurien ideoita kuratoriaalisten,
kasvatuksellisten ja yhteistyöaloitteiden kautta.
Viiden ja puolen vuoden ajan vinha tuulenvire on pyörinyt Helsingin
satama-altaassa. Valkoiset laivat ovat tulleet ja menneet. Suurkirkon torni on
piirtynyt taivasta vasten. Ryssänkirkon uuskullatut kupolit ovat nousseet
väkevästi Alvar Aallon kulissien takaa. Kauppatori on kuhissut. Havis Amanda
hyväksynyt kainosti seurakseen Kappelin, kaupungintalon, Ruotsin suurlähetystön
ja presidentinlinnan.
Mutta museohanke on edelleen jäissä.
Katse on siirtynyt Katajanokalta työnantajien nenän alle, kauppahallin
naapuriin, mutta yhtään catepillaria ei ole vielä näkynyt työmaalla.
Viljo Vähänen oli lukenut viikonvaihteen Hesarista mielipiteitä
Guggeheimin museohankkeesta. Siinä oli äänessä ex-pormestari, kauppakamarin johtaja ja dokumenttiohjaaja.
Kaikki kommentoivat elinkeinoministerin myötäsukaista puhallusta hankkeelle.
Yksi oli huolissaan ”valkean kaupungin rantamaiseman turmeltumisesta”.
Toinen piti ”uutista tervetulleena”. Kolmas oli muuten vain ”suuresti ilahtunut”.
2-1 nykyisen museohankkeen puolesta!
”Kyllä se näyttää olevan myötätuulessa”, Viljo aloitti, kun
lähestyttiin Ryssänkärkeä. ”Mutta suuri myrsky näyttää jälleen hautautuvan poliittisen
syksyn karikoihin. Tuulenvire jatkuu kuitenkin entisellään.”
- Sitä sopii jo vähitellen ihmetellä. Poliittisesti hanke on tosin
kaiken aikaa ollut hyvin ohuen langan varassa. Olisin kuvitellut, että
porvarihallitus olisi ottanut asiakseen vahvistaa tuota lankaa. Ovathan
valtiovarat nyt tukevissa käsissä (kok) ja pääministerikin (kesk) on saanut kilpailukykyhankkeellaan
vahvan otteen työmarkkinoista. Nyt olisi hyvä Guggenheim-hetki päällä. Mutta
henki taitaa olla sittenkin liian heikko?
”Tämän ei pitäisi olla mitenkään suhdanneherkkä asia. Tietoa on aivan
riittävästi päätöksentekoa varten. Uusia kilpailuja ei enää tarvita. Kansan
ääni tuli aivan riittävän vahvasti esille kilpailun ensimmäisen vaiheen
1715:ssa työssä sekä kuuden finalistin ehdotuksissa. Minä en näe myöskään juuri
mitään moitittavaa lopputuloksessa. Museon julkisivujen lasipinta ja
kotimainen, hiilikäsitelty puu sopivat mainiosti Helsingin satama-altaan sielun
maisemaan. Ehkä ne antavat kuuluisalle valkeudellekin vain piristävän
värihohteen.”
- Se on totta. Värit tosin siirtyvät usein makuasioiksi eikä
niistä siis sovi ryhtyä kovin vakavasti kiistelemään. Silmä sitä paitsi tottuu!
”Aivan. Ja olen vakuuttunut myös siitä, että suunnitelmaan sisältyvästä
kävelysillasta Tähtitornin puistoon ja Eteläsataman rantapromenadista tulee pian
hyvin suosittuja kohtaamispaikkoja sekä kantahesalaisille että turisteille.”
- Minua on oikeastaan jäänyt koko hankkeessa vaivaamaan suhteellisen vähäinen keskustelu geopolitiikasta.
Sitähän ei yleensä liitetä kulttuuriaiheisiin, vaan turvallisuus- ja
puolustuspolitiikkaan sekä tietysti talouteen. Mutta Guggenheimin tapauksessa
olisi tärkeää nähdä, millainen merkitys sillä on Pietarin (Venäjän) ja
Tukholman (Ruotsin) välimaastossa sekä lähes näköyhteyden päässä Tallinnasta
(Virosta). Suomenlahden alitse rakennettava tunneli tulisi myös korostamaan
tätä geopoliittista aspektia.
”Muistat varmaankin, että siihen viittasimme siinä vaiheessa, kun
Katajanokalle suunniteltiin maailmanpyörää (ks. 145. Guggenheim-maailmanpyörä
130223). Siitähän syntyi tosin vain
vaatimaton sirkuspyörä, mutta ajatus keskuksesta, jonka tehtävänä olisi kerätä,
säilyttää ja tulkita modernia- ja nykytaidetta sekä tutkia eri kulttuureiden
ideoita kuratoriaalisten, kasvatuksellisten ja yhteistyöalueiden kautta, elää
edelleen voimallisesti …
- … Helsingin satama-altaan tuulenvireissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti