”Vi lever i högst osäkra och farliga tider”. (Valtiotieteen tohtori ja
kansanedustaja, Sdp, Erkki Tuomioja, Hufvudstadsbladet 3.8.2016).
Kovia sanoja tästä ajasta.
Elämme äärimmäisen epävarmoja ja vaarallisia aikoja!
Viljo Vähänen ei sulattanut pureskelematta noita sanoja, vaikka sanoikin
kuunnelleensa yleensä herkällä korvalla entisen ulkoministerin ajatuksia. Nyt
hän halusi vilkaista aikakirjoihin ennen kuin läksimme iltakävelylle kohti
Ryssänkärkeä.
Hävityn sodan jälkeen Suomen pelättiin muuttuvan kommunistiseksi valtioksi joko Neuvostoliiton miehityksen tai kommunistien vallankaappauksen kautta.
Pelkoa aiheuttivat rauhan ehdot. Sotakorvaukset, Porkkalan vuokraus, sotilaiden määrääminen
takaisin siviiliin, saksalaisten ajaminen pois Suomesta, sotasyyllisten tuomitseminen. Neuvostoliitto tiivisti
otetta etupiiristään ja kommunistiset puolueet nousivat yksinvaltaan muissa Itä-Euroopan maissa. Meilläkin kommunistit pääsivät hallitukseen. Armeija kätki
aseita sissisodan varalta.
”Kyllä silloin
elettiin ”högst osäkra och farliga tider”. Tänä päivänä nuo sanat kuulostavat
vierailta. Tuolloin elettiin todellisia vaaran vuosia.”
- Mutta huomasit
varmaan, ettei Tuomioja sanonut kolumnissaan sanaakaan Venäjästä, vaan katsoi
kauas länteen, Atlantin taakse. Sieltä hän näkee vaaran uhkaavan. Lähikuukasina
tuhlataan miljardeja mustamaalaukseen.
”Aivan. Siinä oli
(sanat laskien) kolumnin pääasia, vaikka lopuksi löytyi kyllä ruutia myös eurooppalaista
oikeistopopulismia ja vinoon asentoon jysähtänyttä vapaata markkinatalouttakin vastaan. Ja olihan siinä
pieni ajatelma myös Ele Aleniuksen planetarisminkin suuntaan, mistä viimeksi puhuimme. Niistä
aineksista on kuitenkin vaikeaa löytää perusteita välittömille uhkakuville,
sellaisille, jotka olivat arkipäivää vaaran vuosina. Tuomiojan vihollinen on
ajatuksellisesti ja maantieteellisesti turvallisen kaukana.”
- Se saattoi olla
kokemuksen tuomaa viisautta, kun muistetaan, millainen kohu nousi
ex-puolustusministeri Jyri Häkämiehen puheesta. Venäjä. Venäjä. Venäjä.
”Se ei poista
kuitenkaan epäilystäni siitä, että sanat ”högst osäkra” ja ”farliga tider” pulpahtivat
pintaan väärään aikaan, kun juuri nyt
odotetaan reaktioita Venäjän ehdotukseen Itämeri-keskusteluista, vaikka niitä
on tarkoitus käydä vain virkamiesporukalla. Jos kyse olisi pikajuoksukilpailusta,
toinen laukaus olisi jo kuultu. Varaslähtö. Diplomatiassa ja korttipelissä se on
vaikeampaa. Lyöty kortti lepää!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti