485. Salaisuuksista 160815

Kaksi suomalaista dosenttia on päässyt kurkistamaan salaisiin arkistoraportteihin, joista näkyvät Neuvostoliiton hajoamisen merkit syksyllä 1991, siis 25 vuotta sitten. Vuodesta 2014 lähtien he ovat nuuskineet KGB:n arkistoja Kiovassa. Alustavista tuloksista toinen heistä kirjoitti Suomen Kuvalehteen 32/2016 artikkelin otsakkeella ”Konttori huolestui. Ekstremistejä, nationalisteja, sovinisteja”.

Juttelimme Viljo Vähäsen kanssa salaisuuksista eilen iltakävelyllämme, vaikka totesimme kyllä, että aihe on niin laaja ja mielenkiintoinen (kun Krimin tilanne pyörii edelleen kiihkeäsi median uusimmilla foorumeilla), että aiheeseen on syytä palata tarkemmin pöydän ääressä joskus myöhemmin.

Vaikka dosentit ovat tämän blogin lukijoille tuttuja, katsoimme tarpeelliseksi esitellä heidät (Googlen tietojen varassa), jotta varmistuisi, että asialla ovat todelliset asiantuntijat eivätkä vain tutkivat journalistit.

Pekka Kauppala Helsingin yliopiston dosentti. Kauppalan julkaisu "Venäjän Pohjola" v. 1999 on johdatus EU:n Pohjoisen Ulottuvuuden peruskohteen realiteetteihin ja "Paluu vankileirien teille" v. 2011 selvitys Suomen Neuvostoliittoon tai Saksaan luovuttamien ihmisten kohtaloista.

Arto Luukkanen on Helsingin yliopiston Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtori, yleisen kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa, Venäjän historian dosentti Tampereen yliopistossa ja poliittisen historian dosentti Turun yliopistossa. Vuonna 2014 ilmestyi Luukkasen esikoisromaani Suojelusenkeli, joka kuvaa Viktor Vladimirovin vaiettua roolia KGB:n ”märkien operaatioiden” osastolla. Luukkanen oli perussuomalaisten ehdokkaana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Tässä muutamia alustavia havaintoja:

(1) KGB:n raportit kertovat yleisesti tunnetuista totuuksista koskien neuvostojärjestelmää, mutta nämä ”totuudet” ovat edelleenkin arkaluontoisia ja ”salaisia”, koska tutkijat eivät ole juurikaan päässeet lukemaan alkuperäisdokumentteja. Tässä suhteessa dosenttien työ on ainutlaatuista ja tärkeää.

(2) Virallinen hallinto (perustuslaki), yksipuoluejärjestelmä (kommunistinen puolue) ja salainen poliisi muodostavat monimutkaisen koneiston, jonka todellisista valtasuhteista meillä Suomessakin on ollut vain aavistuksia, ei varsinaista tietoa. Dosentit paljastavat, että (Ukrainasta katsottuna) todellinen valta pysyi neuvostojärjestelmän romahtaessa salaisen poliisin käsissä. Puoluekin oli vain juoksupoika.

(3) KGB oli hyvin selvillä siitä, että CIA oli päässyt soluttautumaan järjestelmän sisälle eli luonut uuden yhteyshenkilöiden kerroksen korkeatasoisista valtiollisista toimijoita ja kansanedustajista eri tasoilla, jotka kykenisivät saamaan avainvirkoja korkeista vallan organisaatioista. Mutta se ei kyennyt käsittelemään tätä tietoa millään järkevällä tavalla. Salaisuus oli sille tukahduttavan raskas.

(4) Seurauksena oli se tosiasia, että Neuvostoliiton romahtaessa 20.1.1991 tapahtumia pääsi hallitsemaan parin vuoden ajan lähes suvereenisesti USA:n poliittinen johto (CIA ja Nato). Siirryttiin yksipuoliseen shokkiterapian aikaan.

(5) Kun Alma Atassa yksitoista Neuvostoliiton entistä tasavaltaa allekirjoittivat 21.12.1991 sopimuksen, jolla perustettiin uusi Itsenäisten valtioiden yhteisö (IVY), tilanne oli jo karannut KGB:n hallinnasta.

(6) Ukrainan kriisi ja Krimin tilanne ovat johdonmukaista, säälimätöntä ja ankaraa seurausta näin syntyneestä uudesta valtataistelusta ”idän” ja ”lännen” välillä. Sen myötä kylmän sodanaikainen rautaesirippu on siirtynyt kohti itää, ohi Baltian maiden, Visegrad-maiden, Romanian ja Bulgarian.

(7) Turkin ja Venäjän lähentyminen on nähtävä tässä valossa.

(8) Dosentit lukivat salaisista raporteista, että  ”USA:n erikoispalvelujen aktiviteetti oli noussut” (5.5.1991). Heidän SK-artikkelinsa saisi kuitenkin  jatkossa huomattavasti enemmän uskottavuutta, jos sitä voitaisiin (joskus) täydentää CIA:n ”salaisilla raporteilla”, jotka kertoisivat jotakin Naton laajentumisesta itään ja (tässä tapauksessa) Ukrainan ”valloituksesta”. Tällaisen salaisuuden paljastumista lienee turha odottaa muutamaan vuosikymmeneen.

Jäimme Viljo Vähäsen kanssa pohtimaan, millaisissa rakennuksissa Idän (Venäjän) ja Lännen (USA:n) Konttorit tänä päivänä sijaitsevat. Kuinka paljon niissä on väkeä? Millaisia teknisiä vimpaimia niillä on käytössään? Kuinka ne valmistautuvat lähestyvään suureen sotaan?

Ja ennen kaikkea: Kuka niitä johtaa?