Voi minkä menivät tekemään ortodoksisessa
kirkossa, kun muuan reseptipalstojen ja naistenlehtien syväluotaavien
artikkeleiden sankarillisena henkisyyseksperttinä viihtynyt
pyknikko-nautiskelija ja poliitikko joutui erotetuksi seurakunnan
paimenvirasta.
Tavalliselle maallikolle, suruttomalle syntisäkille, tarjoutuu vain harvoin tilaisuus
kurkistaa sen kattilan kannen alle, jossa todelliset kirkonmiehet, papit,
piispat ja paavit, keittävät omaa sanahelinäsoppaansa.
Siksi ymmärsin hyvin Viljo Vähästä, kun hän kaivoi riemastuneena taskustaan Ryssänkärjen rantakivellä Kerettiläisen kolumnin ”Kirkon spede”
(ks. Kirkko & Kaupunki 19.8.2016 Numero 30).
”Se oli tulvillaan korkeakirkollista retoriikkaa. Luterilaisesta saarnastuolista
kuultuna se olisi varmaankin nostanut iloisen hymyporinan myös tosiuskovaisten
keskuudessa. Sivistyneesti siinä jätettiin lausumatta julki nimiä, mutta kyllä
aikaansa seuraavat kuulijat olisivat helposti tunnistaneet, keitä saarnaaja
tarkoitti.
Naispappeutta ja homoja karsastavan kirkkokunnan,
joka nautti kyldyyrieliitin suosiota, ei kannattaisi heivata yli laidan
setämiestä, joka leppoisalla perskutarallaa-asenteellaan valloittaa sydämiä
ostoskeskuksissa ja messuilla.
”Korkeasti kunnioitettu ja yli kirkollisten rajojen laajaa suosiota
nauttiva paavikin saa oman, kepeänkirpeän osuutensa tästä sanahelinästä.”
Nähkääs, kun meistä erossa olevat sisaret ja
veljet Rooman kirkon suunnalla hiffasivat tämän jo edelliskerralla valitessaan
itselleen paaviksi sen yhden lempein lehmänsilmin muikistelevan papparaisen,
joka kerää miljoonien liberaalien aplodit. Kukaan ei enää kysele mitään
pedofiileistä eikä korruptiosta.
”Lehmätkään eivät tästä voisi pahastua. Nehän ovat viisaita ja
avarakatseisia olioita. Muikistelevalla papparaisella ja pyknikko-nautiskelijalla-poliitikolla
näyttää olevan kannattajia kotoisen kirkkokuntammekin piirissä, jos ja kun
isoja asioita osataan katsella perskutarallaa-asenteella. Se on hieno juttu!”
Luterilaisessa kirkossa oltaisiin
ikionnellisia, jos meilläkin olisi joku tämmöinen kansan spede villitsemässä
kansaa. Ei tulisi kiusallisia otsikoita ikinä mistään.
”Terveisiä vain Spede Pasaselle, joka varmasti (takuulla) taputtaa
karvaisia käsiään omassa, onnellisessa haudassaan.”
Viljo Vähänen ei ollut yhtä hienotunteinen ja sivistynyt kuin Kerettiläinen, koska hän mainitsi kokonaiselta
nimeltään yhden kuuluisimmista suomalaisista kansantaitelijoista.
Perskutarallaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti