595. Mustista joutsenista 171030

Moniäänisen ryhmän tehtävänä on tuoda esiin epätodennäköisyyksiä, niin sanottuja mustia joutsenia. (Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen, IS 30.11.2017)

Viljo Vähänen muisti, että kerran, aikaisemmassa elämässään, hän oli nähnyt, kuinka pikimusta perhonen lensi kesäyönä tuvan halki avoimesta ikkunasta sisään ja toisesta ulos.

”Silloin kaikki äänet hiljenivät. Tuulikin nukahti eikä kukaan uskaltanut sanoa sanaakaan. Myöhemmin joku tiesi kertoa, että perhosella oli viesti matkassaan, vaikka kukaan meistä ei silloin sitä ymmärtänyt.”

Oltiin palaamassa Viljon kanssa iltapimeällä Ryssänkärjestä. Tuuli humisi väkevästi. Meri hengitti vaahtoja lyhtyjen alla. Aurinko oli jo ajat sitten unohtanut meidät.

”Tämä tuli mieleeni, kun luin päivällä Ilta-Sanomista Vesa Valtosen selityksen puolustusministeriön yhteydessä toimivan turvallisuuskomitean sihteeristön hybridianalyysiverkoston tekemästä luonnoksesta, joka oli lennähtänyt julkisuuteen.”

”Ei hän puhunut perhosista vaan joutsenista, mutta mustia nekin olivat. Salaperäisiä. Mystisiä. Vähän pelottavia. Tuonela niistä tuli heti mieleen.”

- Se on totta, sain sanotuksi, kun Viljo piti taukoa. – Eino Leinohan siitä kirjoitti silloin, kun Suomen itsenäisyys oli vain kaukainen kajo taivaanrannalla, ja saman aiheen kimpussa olivat toisetkin suuruudet, Sibelius ja Gallen-Kallela.

”Yes. Niin olivat. Ja sen vuoksi tuntuu nyt niin irvokkaalta, että mustien joutsenten niskaan syöksyy samaisessa lehdessä politiikan erikoistoimittaja ja iskee viattomat linnut täyteen epäilyksen, juonittelun, vihan ja kaunan piikkejä.”

Tärkein on tämä: mahdollisuus nostaa Kremlin suosima ehdokas Suomen presidentiksi seuraavissa vaaleissa.

”Ei ihme, että se välähti illalla jo Finlandia-talon vaalitentissä. Mutta mitään ei ole enää tehtävissä. Isku on tehty eikä sitä millään konstilla saa tekemättömäksi. Mustat joutsenet eivät nouse enää lentoon.”

- Asiallisesti ottaen valitettavinta siinä on se, että kysymys on välttämättömästä, luonnollisesta ja tärkeästä valmistautumisesta erilaisiin, mahdollisiin tilanteisiin, joihin kuuluvat tietysti myös Valtosen mainitseman epätodennäköiset tilanteet …

”… juuri niin, mukaan lukien kaikki äärimmäisyydetkin, murhat ja terrori-iskut. Se on vastuuntuntoisten päätöksentekijöiden velvollisuus.”

”Mutta nyt näyttää siltä, että selvätkin asiat halutaan vääntää niin pahasti mutkalle, että hyvä tahtokin hautautuu pahansuopaisuuden alle.”

”Miksi mustan perhosen ei anneta lentää tuvan halki, vaan se isketään lattiaan kuin myrkkykäärme.”

”Käsitykset oikeudesta, totuudesta ja hyvyydestä ovat kuin höyheniä, kun toisessa vaakakupissa lymyävät viha, kateus ja kauna.”

Viljo Vähänen oli selvästi kiihdyksissä, kun lähestyimme Kasinon hiekkarantaa, joka kuumotti meren sylissä.

”Minun on vaikea ymmärtää, kenen intressiä mustien joutsenten teurastus palvelee. Kenen pussiin politiikan erikoistoimittaja pelaa? Missä on se syväkurkku, joka käski iskeä mustat joutsenet hengiltä?”

- Aivan pikkuriikkisen lohduttaa emeritusprofessori Osmo Apusen twiitti: Olen neljäkymmentä vuotta arvioinut kansallisia riskejä julkisesti eikä isompaa vahinkoa ole osoitettu. Kekkonen kerran vihastui.


594. Viljo Vähäsen syysparlamentti 18. 171029

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeksastoista istunto 29.10.2017

Viljo: ”Hyvät herrat! Tänään hyvästelemme lokakuun vaihtuvan jäsenemme, poliitikko IAMKn ja sen kunniaksi (samalla kun kiitämme häntä aktiivisesta osallistumisesta erityisesti kansainvälisten kysymysten käsittelyyn) kurkistamme historiamme lähimenneisyyteen (mikä on tietysti vain pieni episodi vieraamme pitkällä parlamenttiuralla) eli kahden tohtorin valtataisteluun vuonna 1981 ja aivan tuoreeseen tapahtumaan eli sinisten tarinaan (joka sekin on osoittautunut vain pittoreskiksi valtakamppailuksi, johon suurvaltojen ei tiedetä sekaantuneen). Molemmista olemme saaneet aivan äskettäin kirjallista materiaalia, johon me kaikki ehdimme tutustua ennen kuin Suurkirkon kellot jälleen lopettivat pauhinansa. Maamyyrä-korttelissa vallitsee helmeilevä syyskaraoken rauha.”

Lennu: ”Ollaanpa sitä nyt runollisella tuulella!”

IAMK: ”Kiitos huomaavaisuudesta. Minulle sopii hyvin pohtia miksi Tehtaankadun KGB-päällikkö Viktor Vladimirov halusi turvata Neuvostoliiton todellisen suosikin, Mauno Koiviston tien Suomen presidentiksi, vaikka minäkin taisin tuohon aikaan pitää Ahti Karjalaista parempana ratkaisuna.”

Lennu: ”Sovitaan nyt kuitenkin siitä, ettei näitä tapahtumia sotketa käynnissä olevaan presidentinvaalitaisteluun. Ei meillä Ukon ja Jennin kanssa taida olla oikein tarkkaa tietoa siitä, onko Tehtaankadulla jo uutta Vladimirovia vai hoidetaanko hommia diplomaattikalenterin pohjalta.”

Viljo: ”Jätetään vanhat agenttitarinat sikseen. Kaikkihan me tunnemme Venäjän nykyisen presidentin vakoilukarriäärin ja erilaiset kotiryssätarinat.”

IAMK: ”OK. Tänään painopiste on siirtynyt länteen ja meille ovat tutumpia Donald Trumpin twitterit, USA:n asevalmistajien lobbaus ja Euroopan Unionin yhteisen puolustuksen ympyrät.”

BL: ”Se on totta, mutta emmehän me tietenkään missään vakoilutyhjiössä elä. Meidän poliittiseen päätöksentekoomme pyritään vaikuttamaan aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Eivät perusasetelmat ole miksikään muuttuneet vuoden 1981 jälkeen.”

Lennu: ”Me olemme kuitenkin ehkä aikaisempaa korostuneemmin saranavaltio idän ja lännen välissä. Herkät korvat kuuntelevat molemmin puolin, mitä meillä tapahtuu ja ovat ehkä valmiita kuuntelemaan mielipiteitämme, mutta todellinen vaikutusvaltamme on kyllä aivan yhtä suuri kuin itikalla elefantin korvassa. Niinhän se on aina ollut.”

Viljo: ”Tuo on hyvä pitää mielessä silloin, kun arvioimme Suomen asemaa nykymaailmassa ja erityisesti Euroopassa.”

Keskusteltiin pitkään Juha Ovaskan pro gradusta ”Mauno Koiviston idänkortti”, joka hyväksyttiin Turun yliopistossa viime toukokuussa ja päädyttiin yksimielisyyteen siitä, että Tehtaankadulla tehtiin karhunpalvelus Ahti Karjalaiselle ja Väyrysen johtamalle Keskustalle siinä, että haluttiin varmistaa, ettei Koivistoa vastaan noussut porvareiden yhteistä ehdokasta, joista vaarallisin olisi ollut suomalaisten vuorineuvosten näkyvästi tukema Ahti Karjalainen. Tämän arveltiin näkyvän edelleen nykyisellä poliittisella näyttämöllä.

Lennu: ”Tällainen näpertely saattoi sopia silloin, kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, vaikka merkit sen hajoamisesta olivat jo selvästi näkyvillä. Nykymaailmassa sellainen ei tulisi kysymykseenkään.”

IAMK: ”Aivan niin. Tässä mielessä kiehunta Perussuomalaisten ympärillä, josta Lauri Nurmi nyt kirjoittaa, on todellakin vain eriskummallinen episodi. Se on Suomen sisäinen asia, jolla ei ole mitään tekemistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Sininen tulevaisuus sisältää toiveen, joka ei hetkauta ketään Moskovassa tai Washingtonissa. Eikä sen pitäisi hetkauttaa Helsingissäkään.”

Lennu: ”Mutta syytös valehtelusta eduskunnan suuressa salissa on joka tapauksessa aika raskas.”

Viljo: ”Se on vain poliittista verbaaliakrobatiaa, jossa hallitus ja oppositio huutavat toistensa ohi kuin eksyneet lapset synkässä korvessa. Gallupien nostattamat spekulaatiot ovat vähän samaa luokkaa.”

IAMK: ”Olen samaa mieltä. Käydään nyt ensin presidentinvaalit kaikessa rauhassa ja hyvässä järjestyksessä. Ei meidän kannata riehaantua itäisen Keski-Euroopan tapaan oikeistopopulismin noususta eikä Katalonian itsenäisyysseikkailusta. Eduskuntavaalit tulevat ajallaan. Ei niissäkään suuria mullistuksia ole odotettavissa. Suomalainen demokratia lepää varmalla pohjalla. Valtasuhteen opposition ja hallituksen välillä muuttuvat, jos kansa niin tahtoo.”

BL: ”Harppaus uusimpaan teknologiaan voi kuitenkin tuoda yllätyksiä. Suora demokratia voimistuu pilvipalvelujen vallatessa yhä enemmän arkielämää. Sillä voi olla pitemmällä tähtäyksellä vaikutusta myös äänestyskäyttäytymiseen.”

Viljo: ”Juuri niinhän demokratian pitää toimia … mutta nyt, hyvät herrat, toivotamme vaihtuvalle jäsenellemme menestystä uuden vuoden tärkeässä tapahtumassa – eduskunnan puhemiehen vaalissa. Seuraavassa istunnossamme esittelen teille uuden vieraamme.”

593. Viljo Vähäsen syysparlamentti 17. 171028

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Seitsemästoista istunto 28.10.2017

Viljo: ”Sain pari päivää sitten lahjaksi historiateoksen Varjo Suomen yllä, joka perustuu Stalinin salaisiin kansioihin vuosilta 1940-1964. En ole ehtinyt edes selailla sitä sen vertaa, että voisimme ottaa sen tänään työjärjestykseemme. Mutta perästä kuuluu sanoi torvensoittaja eli palaamme aiheeseen marraskuun puolella, jolloin saamme jälleen uuden vaihtuvan jäsenen seuraamme”

”Sen sijaan otamme aiheeksemme digipilvet joihin vanhanaikaiset höyrykirjeet katoavat. Samalla voimme sivuta Stalin-kirjan yhden kirjoittajan, Timo Vihavaisen ajatusta siitä, että eurooppalaiseen sivistykseen on vuosisatojen kuluessa kuulunut pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, mutta että nykyisin nuo tunnukset ovat katoamassa barbariaan.”

Lennu: ”Se on runollisesti sanottu. Jennikin oli lukenut jo vuosia siten Timon kirjan länsimaiden tuhosta ja hän piti tämänvuotista Barbarian paluuta sen mielenkiintoisena täsmennyksenä.”

BL: ”Minäkin olen pohdinnoissani, jotka koskevat atomisodan mahdollisuutta ja asevarustelun kiihtymistä, käsitellyt samaa asiaa. Nekin pohjautuvat uuteen teknologiaan, siis osaltaan myös digitalisaatioon. Niidenkin ytimessä on paluu barbariaan.”

IAMK: ”Minulle ETYJ on tuttu asia. Ja kyllähän Helsingin päätösasiakirjan toisessa korissa käsiteltiin myös tieteen ja teknologian kehitystä, vaikka silloin ei puhuttu noin synkästä tulevaisuudesta, vaan uusien keksintöjen arveltiin vahvistavan Euroopan turvallisuutta eikä vievän koko maailmaa barbarian suuntaan.”

Viljo antoi jälleen keskustelun ryöpsähdellä jonkin aikaa vapaasti eri suuntiin, vaikka hänen tarkoituksensa oli tässä istunnossa keskittyä vain siihen, miksi pankkisektori on Suomessa joutunut pahan myrskyn silmään eli miksi rahan myynnin markkinajohtajat ovat joutumassa kovaan kustannuskilpailuun uusien ja ketterien kilpailijoiden kanssa.

Viljo: ”Digitalisaatio on tietysti vain yksi syy siihen, että vanhat, varakkaat ja arvokkaat yritykset joutuvat tänä päivänä passittamaan työntekijöitään kilometritehtaalle. Mielessäni on vain valokuva Stockmannin alakerrasta, jossa livrepukuiset hissinvartijat odottavat asennossa seisten asiakkaita. Siitä on pitkä matka pilvipalveluihin.”

Lennu: ”Internet-aikakauden arkkitehtuurikuvissa ei todellakaan seisota asennossa hissiporttien edessä, vaan pilvipalvelut tuotetaan datakeskuksissa, joissa tiedot ja ohjelmat ovat pilvessä ja niihin pääsee käsiksi tietokoneella tai mobiililaitteella milloin vain ja mistä vain.

Viljo: ” Kansalaisten on hyvä tietää, että teillä hallitaan tämä uusi teknologia. Se auttaa varmaankin ymmärtämään Björn Wahlroosinkin ajatusmaailmaa?”

Lennu: ”Tuohon en osaa vastata, mutta kyllä minun mielestäni Ukko ja Jenni ovat hyvin selvillä siitä, missä uusimman tietotekniikan maailmassa ollaan menossa.”

BL: ”Mutta eikö EU:n uusi maksupalveludirektiivi yhtään pelota, kun sen myötä koko maksamisen käsite muuttuu. Joku väitti, että asiakkaan valinta vain huomataan jossakin ja raha siirtyy hänen tililleen tai sieltä pois kuin aave.”

IAMK: ”Kyllä pilvipalvelujen edistäminen tietysti merkitsee suurta kulttuurista muutosta, jossa tietosuojalainsäädäntö ja turvallisuuskin saattavat muodostua ongelmalliseksi, kun on selvitettävä, missä maassa pilvipalvelujen tiedot fyysisesti säilytetään.

Viljo: ”Aivan. Tästä me päädymme siihen, että digitalisaatio on monitahoinen yhteiskunnallinen ongelma. Olisi ehkä hyvä ymmärtää, että se on osa vääjäämätöntä evoluutiota.”

Lennu: ”Juuri näin. Ihmisen luontainen pyrkimys on kohti hyvää – ei kohti pahaa. Se on osa totuutta ja kauneutta.”

592. Viljo Vähäsen syysparlamentti 16. 171022

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kuudestoista istunto 22.10.2017

Viljo: ”Hyvää iltaa. Tänään olemme jo keskellä sunnuntai-illan karaokehuumaa eivätkä suurkirkon kellojen kutsut jumalanpalvelukseen kuulu enää Maamyyrä-kortteliin. Voimme siis keskittyä kaikessa rauhassa maallisiin ongelmiin. Kun Vaihtuva jäsenemme jättää meidät jo ensi viikonvaihteessa, otamme esiin hänen toivomuksestaan vaikean kansainvälisen kysymyksen, joka ehti jo pariinkin kertaan välähtää työjärjestyksessämme, mutta hautautui sitten muiden asioiden alle. Annamme siis IAMK:lle esittelypuheenvuoron.”

IAMK: ”Kiitos huomaavaisuudesta, Herra Puhemies. Se on Katalonia, jossa aktivoitiin eilen dramaattinen atomipykälä Espanjan perustuslain 155. pykälän mukaisesti. Vaikka kysymys on rauhanajan toimenpiteestä, se järisyttää maailmaa yhtä hurjasti kuin Hiroshiman pommi. Kuka olisi uskonut, että keskellä sivistynyttä, monikulttuurista ja demokraattista Eurooppa räjäytetään 2000-luvun alkupuolella atomipommi! Eivät suomalaiset oikeusoppineet turhaan puhuneet häikäilemättömyydestä. Asialla oli kaksi Jukkaa.”

Suorastaan häikäilemätöntä historian väärinkäyttöä on Francon 15.10.1940 teloituttaman Katalonian alueparlamentin puhemiehen Lluis Companysin nostaminen palvelemaan Katalonian aluejohtaja Carles Puigdemontin propagandaa (Jukka Kekkonen)

Jos kansainvälisen yhteisön vaalitarkkailijat olisivat olleet arvioimassa katalonialaisten itsenäisyysäänestystä, seurauksena olisi ollut tuloksen mitätöinti suoralta kädeltä ja paheksuvin äänenpainoin. Venäjän järjestämän Krim-”kansanäänestyksen” ja oikeastaan sen kaikkien sisäisten vaalien suhmurointi on lastenleikkiä verrattuna Katalonian farssiin (Jukka Tarkka)

Lennu: “Meillä on kyllä seurattu silmä tarkkana Katalonian tilannetta ja sen ympärillä vellovaa keskustelua. Se sopii äärimmäisen huonosti nykyiseen maailmanpoliittiseen tilanteesen eikä meidän iltakeskusteluissamme ole löydetty ainoataan seikkaa, jolla se vahvistaisi rauhanomaista yhteiseloa Euroopassa. Päinvastoin. Se repii auki vanhoja haavoja. Vaihtuvan jäsenemme vertaus Hiroshimaan on tässä mielessä aivan oikea. Katalonia voi käynnistää sotaisia prosesseja koko maailmassa.”

Viljo: “Kokonaiset valtiot ovat edelleenkin kansainvälisen oikeuden perusyksiköitä. Niiden perustuslait muodostavat sen verkoston, jonka varassa kansainvälinen yhteisö elää ja toimii. Niissä on ilmaistu kansan tahto. Juuri sen vuoksi niiden tulee olla sopusoinnussa YK:n peruskirjan hengen ja kirjaimen kanssa. Perustuslaillisessa demokratiassa toteutuvat ne filosofiset perusperiaatteet, jotka sitovat kansakuntia yhteen ja antavat niille oikeutuksen itsenäisyyteen ja vapauteen.”

BL: “Olipa juhlallisesti sanottu, Lennu. Mutta näinhän se on. Tässä on vain se ongelma, etteivät reaalimaailmaa hallitsevat suurvallat, isot valtiot, halua sitoutua elintärkeissä asioissa koko ihmiskunnan hartaimpiin toivomuksiin, joista ehdottomasti keskeisin on aseidenriisunta ja erityisesti tuhovoimaltaan ylivoimaisen ydinaseistuksen purkamiseen.”

AIMK: “Juuri sen vuoksi nostin asiiin Katalonian atomipykälän, vaikka Espanja ei kuulukaan ydinasevaltioiden kerhoon.”

Lennu: “Mutta Naton jäsenenä se elää kuitenkin ydinsateenvarjon suojassa.”

Viljo: “Aivan. Ydinaseistuksen jääminen ainoaksi maailmanrauhan todelliseksi takuumieheksi on traagista ja vaarallista.”

Lennu: “Katalonian kaltaiset, separatistiset pyrkimykset sisältävät sen vaaran, että ne houkuttelevat pahimmillaan äärimmäisyyksiin. Silloin vähäisiltäkin näyttävät itsetunnon vahvistusyritykset ja oman edun ylikorostuneet pyrkimykset saattavt laukaista hallitsemattomia ketjureaktiota, jotka aivan kuin huomaamatta vaarantavat maailmanrauhan.”

BL: “Veri kiehahtaa espanjalaisessa sydämessä ilmeisesti herkemmin kuin täällä pohjoisessa, vaikka kyllä meilläkin puukkoa osataan heiluttaa ja motteja purkaa. Härkätaisteluiden kaltaisiin verisiin näytelmiin meidän mielemme ei kuitenkaan aivan herkästi taivu. Tahko Pihkalan pesäpallo ja Urho Kekkosen korkeushyppy riittävät ...”

Lennu: “ ... ja Paavo Nurmi, Kimi Räikkönen, Sibelius ja Matti Nykänen ... ja mitä niitä nyt onkaan ... katsokaa pohjoista taivasta.”