Kokoonpano: Puhemies: Viljo,
kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK)
yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni
Kokoontumispaikka: Pataässä,
Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai
2. syyskuuta 2017 – torstai 30.
marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi
päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.
Kymmenes istunto 1.10.2017
Viljo: ”Olemme ohittaneet jo syyspäiväntasauksen ja
matkaamme nyt kohti syvenevää pimeyttä. Seuraamme on liittynyt uusi poliitikko,
jota minun ei tarvitse enemmin esitellä. Hän tuntee kyllä Maamyyrä-korttelin
tavat ja ymmärtää myös karaokenpäälle. Tervetuloa vain. Lokakuu on sinun
kuukautesi. Marraskuussa tasapainotamme syysparlamenttimme koostumusta
naisjäsenellä, vaikka emme tavoittele sukupuolineutraalia ilmettä. Se aihe tuli
jo aikaisemmin loppuunkäsitellyksi.”
IAMK: ”Kiitos herra puhemies. Ensi vuonna meillä on
Arkadianmäellä jälleen ihan oikeasti mies puhemiehen paikalla eikä minua yhtään
häiritse se, että Yleisradion uusi uutispäällikkö haluaa jatkaa Aamulehdessä
aloittamaansa sukupuoliroolikeskustelua. Minulle sopii hyvin puhemiehen
titteli.”
Lennu: ”Se on hyvä. Kyllä se Ukollekin sopii, kun
hän vannoo valansa puhemiehen korokkeelta ja laskeutuu sitten eduskuntatalon puhdistettuja
ja oikaistuja graniittiportaita alas tervehtimään kunniakomppaniaa.”
Viljo ei
halunnut johdatella syysparlamentin keskustelua presidentinvaalien suuntaan,
vaikka uuden vaihtuvan jäsenen ja Lennun sanailu olisi antanut siihen aihetta.
Teemaan voitaisiin palata sitten, kun nähtäisiin virallinen ehdokaslista.
Viljo: ”Eipä kiirehditä nyt tosiasioiden edelle,
vaikka juuri noin voi tapahtua. Annetaan vaalien tulla ja mennä. Meillä on
varastossa Lennun ehdottama YK-keskustelu, mutta ehkä sitäkin voitaisiin vielä
lykätä.”
Viljo
näki, että Lennun silmissä välähti pahaenteisesti, mutta hän sai tiukalla
vastakatseella tilanteen hallintaansa.
Viljo: ”Kansainvälisissä asioissa voisimme silti
tällä kertaa pysytellä, kun tiedämme jo, mitä Kataloniassa ja Tallinnassa
tapahtui ja kuinka ruotsalaisetkin selviytyivät Göteborgin mielenosoituksista.
Mutta varsinaisesti haluaisin kuulla mielipiteitänne atomisodasta. Sehän olisi
maailmanloppu – vai olisiko?”
BL: ”Kun olen pitkään puhunut siitä, että olemme
menossa kohti suurta sotaa, en ole tarkoittanut atomisotaa, joka nyt ryöpsähti
aika yllättäen keskusteluun.” (ks. Kari Huhta: ”Suomalaista hiljaiseloa
ydinaseiden keskellä”, Helsingin Sanomat 1.10.2017)
IAMK: ”Ydinsodan varjo, josta Huhta kirjoittaa, on
kyllä todellinen, mutta sen hahmottaminen, määrittely ja rajaaminen on
kimurantti juttu. Paljon pienemmilläkin asioilla on kansainvälisessä
politiikassa taipumus ajautua umpikujaan, kuten nykyinen Ukrainan-kiriisikin
osoittaa. Heräämässä nousevan nationalismiaallon keskellä keskustelu ydinaseista ajautuisi herkästi
vaaralliseksi kukkotappeluksi, jossa tosiasiat hautautuisivat pelonsekaisen
retoriikan suohon.”
Lennu: ”YK on osoittautunut tässä asiassa
voimattomaksi. Sopimusviidakko on jo nykyisellään liian tiheä. Uusia verkkoja
ei tarvita. Ne voisivat osoittautua jopa vaarallisiksi, koska ne nakertaisivat
edelleen YK:n arvovaltaa.”
Viljo: ”Aivan. YK on rakennettu toisen maailmansodan
raunioille. Sen asevarainen turvallisuuspolitiikka on kahlittu pysyvästi
peruskirjan rakenteisiin. Laaja-alaiselle, modernille turvallisuuspolitiikalle
siinä ei ole laisinkaan tilaa, vaikka useilla järjestelmän alaportailla tehdään
ansiokasta työtä oikeaan suuntaan. Pienetkin askeleet asevarustelun
hillitsemiseksi ovat toistuvasti kaatuneet turvallisuusneuvostossa istuvien
voittajavaltioiden ristiriitaisten intressien viidakkoon. Uusin, ydinaseet
kieltävä sopimus on siitä – valitettavasti – vakuuttava esimerkki.”
IAMK: ”Vahvaa näyttöä samansuuntaisesta
toivottomuudesta löytyy myös tuoreesta Krimin-niemimaan kriisistä. Koko
maapallon kattavat turvallisuuspoliittiset neuvottelujärjestelmät ovat
osoittautuneet tehottomiksi suurvaltojen muodostamassa voimakentässä.
Talouspolitiikankin mittavat ja mahtavat systeemit ja organisaatiot ovat
ajautumassa halvaannuksen tilaan, kun uusin tietotekniikka (digitalisaatio) ja
sodankäynnin moderneimmat ideat ja muodot (kybersota) ovat sekoittaneet
maailmanlaajuisen ajattelun (globalisaation) pasmat pahemman kerran.
Lennu: ”Nyt kannatta lukea ajatuksen kanssa Pekka
Visurin uusin kirja ”Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941.” Sehän on
erinomainen kuvaus siitä, kuinka äärimmäisen tiukalla salailulla onnistuttiin
(keskellä suurvaltojen poliittista valtataistelua) peittämään ns. suurelta
yleisöltä tosiasialliset sodankäynnin faktat. Eletäänkö nyt - ydinsotaan
valmistumisen suhteen - maailmanpolitiikassa, vastaavanlaisessa tilanteessa?
Ketkä ovat todellisia vallankäyttäjiä tässä maailmassa? Kenen tai keiden
intressissä on valvoa, etteivät suureen sotaan valmistautumisen tosiasialliset
suunnitelmat ja tiedot leviä liian aikaisin tavallisten ihmisten ja
strategisilta voimavaroiltaan heikompien valtioiden keskuuteen?
Seitsemänkymmenenviiden vuoden odotusaika saattaa muodostua kohtalokkaan
pitkäksi!”
Viljo: ”Lennu on oikeassa. Tasapainon kannalta nämä
ovat olennaisia kysymyksiä.”
IAMK: ”Kari Huhta on myös oikeassa, kun hän sanoo,
että poliitikoilla ja virkamiehilläkin pitäisi olla rohkeutta kertoa mitä se
(että Suomikin elää ydinaseiden varjossa) käytännössä tarkoittaa.”’
Tilanne
mutkistuu, kun puhutaan ydinaseriisunnan keinoista ja siitä, mitä tehdä, kun
ydinaseita kuitenkin on. Kaikkein vähiten on halukkuutta arvioida ääneen
ydinaseiden vaikutusta Suomen ympäristöön. Aseita on idässä ja lännessä, vaikka
kukaan ei ole sijoittamassa niitä tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti