591. Viljo Vähäsen syysparlamentti 15. 171021

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Viidestoista istunto 21.10.2017

Viljo: ”Hyvää huomenta. Tänään meidän on pakko puhua perustuslaista ja ulkopolitiikasta koska entinen Moskovan suurlähettiläämme otti asian esille eilen julkaistussa kirjassaan. Isku osui kipeään kohtaan, kun se sattui tasavallan presidentin vaalien alle ja siinä ehdotetaan valtion päämiehen valtaoikeuksien jatkuvaa riisumista niin, että pian hän seisoisi kansansa edessä kuin alaston monarkki, ei riepuakaan enää päällään. Eikö tässä nyt mennä aivan liian pitkälle?”

Viljo Vähäsen ääni ei syysparlamentin istunnoissa juuri koskaan ole värähtänyt, mutta nyt sekin ihme nähtiin ja kuultiin. Muutama pääkin kääntyi pöytämme suuntaan.

Lennu: ”Kaikella kunnioituksella, Herra Puhemies, mutta nyt sinun pitäisi vähän hengähtää. Kummalla jalalla sinä nousit aamulla? Et kai sillä kuuluisalla väärällä? Meillä ei aamulla ehditty muuta kuin silmäillä sitä referaattia, kun piti valmistautua kirjamessuille.”

Viljo: ”Mutta nehän aukeavat vasta torstaina, ja onhan Jennin pohjoinen taivas  jo saanut julkisuutta vaikka kuinka paljon …”

Lennu: ”Ei tässä siitä ole kysymys. Kyllä ukko oli hyvissä ajoin tietoinen Hannu Himasen kirjasta ja sen sisällöstä. Ei meillä siitä mitään myrskyä noussut. Jennillä nämä kirjalliset kulttuuririennot ovat vain niin veressä, että tuollaiset ulkopolitiikan temput jäävät herkästi niiden varjoon.”

IAMK: ”Minulle ulkopolitiikka sopii ihan hyvin. Dualistinen ulkopolitiikka on ihan hyvä keskustelun aihe ja Himasen teoreettinen pohdinta presidentin valtaoikeuksien riisumisesta sopii hyvin siihen raamiin, jossa parlamentin asemaa halutaan vahvistaa poliittisessa päätöksenteossa. Hänen esittämänsä vaihtoehdot ovat selkeitä.”

BL: ”Kerrataanpa ne nyt kuitenkin. On joko vahvistettava presidentin asemaa ulkopolitiikan johtajana tai nostettava pääministerin johtama hallitus ulkopolitiikan yksiselitteiseksi johtajaksi. Himanen pitää jälkimmäistä vaihtoehtoa ainoana kestävänä ratkaisuna. Se edellyttää hänen mukaansa presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien poistamista.”

Viljo: ”Juuri näin. Ja minä pidän hänen linjaansa virheellisenä, suorastaan vaarallisena. Siinä heijastuu vanha kauna ja katkeruus Kekkosen aikaa kohtaan. Ja kuitenkin juuri sinä aikana me onnistuimme välttämään pahimmat kansainvälisen politiikan sudenkuopat ja vahvistamaan sekä oman taloutemme ja hyvinvointimme perusteita että vakiinnuttaman kansainvälistä asemaamme. Se oli suurelta osaltaan silloisen tasavallan presidentin ansiota. On mielestäni myös täysin mahdollista, että perustuslakiimme aika hätiköidysti lisätyt EU-pykälät ja presidentin valtaoikeuksien rajoitukset osoittautuvat joskus tulevaisuudessa pahoiksi virheiksi.”

Lennu: ”Sen verran ehdin silmäillä Himasen kirjan referointia, että hän nostaa esille Stalinin terrorinvuodet ja niiden aikana teloitetut suomalaiset ja erityisesti sen, kuinka niistä on vaiettu tai niitä on muutoin vähätelty. Se ei ilmeisesti ollut mahdollista hänen suurlähettiläsvuosiensa aikana, mutta onko nyt aika on kypsä tuollaisille paljastuksille? Minä kysyn vain!”

BL: ”Minulle jäi epäselväksi, oliko Himanenkin kuten Timo Vihavainen & Co päässyt lukemaan Stalinin arkistoja, joihin kaikki kauheudet on kirjattu pikkutarkkoja detaljeja myöten. Niitähän jo Antti Tuuri käsitteli Ikitiesään. Nyt niistäkin olisi siis saatavissa kunnollista faktatietoa – tosin sillä varauksella, että jotkut merkinnät saattavat olla tarkoitushakuisia eli sellaisia, joilla on haluttu mairitella Suurta Johtajaa.”

Viljo: ”Aivan. Venäjälle paenneita punaisia, Amerikasta uutta maailmaan rakentamaan tulleita suomalaisia siirtolaisia ja inkerinsuomalaisia teloitettiin massoittain aivan samalla tavalla kuin Hitlerin Saksassa. Polttouunit vain puuttuivat. Se on holokausti eikä sitä Kainin merkkiä aika vähällä pyyhi Äiti Venäjän kasvoilta.”

Lennu: ”Mutta onko nyt oikea hetki ryhtyä kaivelemaan näitä makaaberia muistoja esiin? Asianmukaiset muistomerkit teloituspaikoilla ovat varmastikin paikallaan, mutta epäilen kuitenkin, että niiden pysyttäminen on omiaan mieluummin lisäämään vihapuhetta kuin vähentämään sitä. Ryssäviha istuu sitkeästi suomalaisessa sielussa.”

IAMK: ”Kansainvälisissä suhteissa vihapuheet eivät koskaan ole tuottaneet mitään hyvää. Leimakirves heilahtaa herkästi, mutta arvet tulehtuvat myös herkästi eikä niihin ole keksitty hyvää lääkettä.”

Lennu: ”Aika parantaa haavat – sanovat minua viisaammat tietäjät.”

.