”Täältä ei näy häivähdystäkään
Maalaisliiton varjosta, vaikka olemme yli 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Koperniuksentieltä
Siltasaarenkadulle on pari kilsaa, mutta kovin harvassa siitä erottuvat
kepulaisten jalanjäljet.”
Istuimme Viljo
Vähäsen kanssa Kallion kirkontornin huipulla. Lars Sonckin jylhää
harmaagraniittia oli hyvässä järjestyksessä tonneittain jalkojemme alla. On
ollut jo ennen kuin Suomi itsenäistyi. Sonck oli käyttänyt vähän aikaisemmin
Tampereen tuomiokirkossa samaa rakennusmateriaalia. Idean hän oli saanut
1400-luvulla rakennetusta Finströmin kirkosta Ahvenanmaalta.
Oli houkutus
ajatella suuria.
- Kuinka sulle nyt
Maalaisliitto tuli tästä urbaanista maisemasta mieleen? Eiväthän sen perilliset
ole sitkeistä yrityksistään huolimatta onnistuneet valloittamaan tätä
linnaketta.
”Assosiaatioketju on
pitkä. Se muistuttaa Hugo Simbergin Köynnöksenkantajia ja aivan
erityisesti hänen maalauksiaan Haavoittunut enkeli ja Kuoleman
puutarha, joita me kävimme viikonvaihteessa katsomassa Tampereella.
Maalaisliitolla on yhtä pitkä historia kuin niillä. Nyt se välähti mieleeni,
kun vasta 31-vuotias nuorukainen astuu Itävalta-Unkarin johtoon. Siinä on
samanlaista säihkettä ja draamaa kuin Paavo Väyrysessä.”
- Ahaa. Ajattelet
siis, että Paavo on kuin haavoittunut enkeli, jota talonpojat kantavat kohti
kuoleman puutarhaa.
”Jotakin sellaista
tuli mieleeni, kun katselin uutisista Sebastian Kurzin ilmestymistä
kuvaruutuun. Hänhän ehti jo olla Euroopan Unionin historian nuorin
ulkoministeri, ja nyt hänestä tulee liittokansleri. Saapas nähdä, millaisen
varjon hän tulee jättämään jälkeensä. Olihan Adolf Hitlerkin itävaltalaissyntyinen
ja hänen varjonsa lepää vieläkin raskaana Euroopan yllä.”
- No, onpa siinä
assosiaatioketjua kerrakseen.
”Aivan, vaikka
linkki suomalaiseen Maalaisliittoon on kyllä aika hatara. Sen myönnän. Mutta
silti ihmettelen, mihin Maalaisliiton pitkä varjo on nyt katoamassa. Sitähän
kantoivat läpi vuosikymmenten Santeri Alkion opetuslapset – aivan yhtä ylväästi
kuin Hugo Simbergin köynnöksenkantajat.”
- Näin se kiistatta
on ollut. Mielikuvasi on aivan oikea. Mutta samalla on hyvä muistaa, kuinka
suuren närkästyksen alastomat pojat aikoinaan aiheuttivat. Maalaisliitohan on
aina loistanut suomalaisten puolueiden ketjussa moraalikonservatiivisena
lyhtynä.
”En oikein usko,
että Maalaisliiton varjon himmenemisessä olisi kysymys ensisijaisesti moraalista.
Se ei tunnu istuvan hyvin nykyiseen some- ja hybridimaailmaan. Kysymys on
pikemminkin politiikan muodoista kuin sen sisällöstä. Isäntämentaliteetti on
kadonnut. Haihtunut ilmaan. Rengit eivät enää tottele samaan tapaan kuin ennen.
Molemminpuolinen kunnioitus on laimentunut. Tilalle on tullut raadollinen,
pelkkä valtataistelu.”
- Sehän on nähty
erilaisissa valtatutkimuksissa jo pitkän aikaa. Maalaisliiton valtakolmion
kapea kärki on pysynyt sitkeäsi etelässä ja leveä helma pohjoisessa.
Salpausselkäanalyysi ei ole tuottanut toivottua tulosta.
”Näin on. Mutta nyt,
kun puolueen johdosta on peluripojat työnnetty syrjään ja paikalle on
istutettu teknokraatti yritysmaailmasta, jotakin olennaista on katoamassa.
Jotakin, jonka varassa Maalaisliitto on elänyt yhtä kauan kuin Lars Sonckin
harmaagraniitti ja Hugo Simbergin kirkkomaalaukset. Ehkä Tampereen vanhan Johanneksen
kirkon pääholvin kattoon maalattu paratiisikäärme on saanut kuristusotteen
Maalaisliitosta.
- Ja sinäkö
ajattelet, että Maalaisliiton pitkä varjo on nyt juuri sen vuoksi katkennut?
”Tuskinpa se on
kokonaan katkennut, mutta köynnöksenkantajien ketjuun ei näytä olevan
tungosta. Kekkosen kaltaista kantajaa ei ole näköpiirissä. Matti Vanhasen
rahkeet eivät siihen riitä, eikä Paavo Väyrysellä ole enää asiaa siihen ketjuun,
vaikka hän on Helsingin kaupunginvaltuustossa liittoutunut kristillisdemokraattien
kanssa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti