586. Viljo Vähäsen syysparlamentti 12. 171008

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdestoista istunto 8.10.2017

Viljo: ”Sen johdosta, että suurkirkon kellot lakkasivat vasta hetki sitten kumisemasta jumalanpalveluksen päättymisen merkiksi, jatkamme tässä istunnossa henkisen ja maallisen tiedon välisen tasapainon etsimistä, mutta jätämme hengelliset asiat kuitenkin keskustelumme ulkopuolelle.”

Lennu: ”Se on hyvä, koska törmäämme iltakeskusteluissamme Ukon ja Jennin kanssa kaikenmoisiin asioihin eivätkä minun tietoni aina jaksa riittää ja joudun olemaan vain kuunteluoppilaana.”

IAMK: ”Kyllä niihin asioihin politiikassakin törmää, vaikkei niistä päiväjärjestyksessä juuri mainita eivätkä ne kuulu perustuslain piiriin.”

BL: ”Ehkä merkitään pöytäkirjaan vain, että puhuimme tässä istunnossa asioista, joista meillä ei ollut täyttä varmuutta, koska ne eivät kuuluneet tieteellisen tiedon piiriin.”

Lennu: ”Tuo rajaus voi olla harhaanjohtava, koska ymmärryksen rajojakin voidaan kartoittaa ja tutkia tieteellisesti pätevien menetelmin. Ajattelen vain esimerkiksi ihmisten ja eläinten tai ihmisten ja kasvien välisiä suhteita ja keskusteluja. Sielutieteen ja luonnontieteen välinen raja on aina ollut häilyvä.”

Puhemies salli sunnuntain merkeissä keskustelun pyöriä hetken aikaa työjärjestyksessä. Hänkään ei halunnut vetää kovin jyrkkää rajaa ”väärän” ja ”oikean” tiedon välille, koska oli itse kertaalleen kuollut ja määrämittainen mies ja tiesi, että vain Lennu oikeastaan ymmärsi asian, vaikka ei pystynyt ilmaisemaan sitä täsmällisesti ja että Blogistilla oli ehkä enemmän arkistoitua tietoa Hengen ja Materian välisistä suhteista kuin muilla syysparlamentin osallistujilla. Vaihtuvan jäsenen tietämyksestä näissä asioissa hänellä ei ollut mitään käsitystä.

Viljo: ”Sain kimmokkeen tähän päivään monesta samanaikaisesta lähteestä ja oletan, että ne ovat teillekin tuttuja.”

Lennu: ”Saattavat hyvinkin olla, mutta ehkäpä mainitset ne nyt kuitenkin ääneen, jotta sihteeri voi kirjata ne pöytäkirjaan.”

Viljo: ”Sopiihan se, vaikka tällainen luettelo jää pakostakin vajavaiseksi.”

Professori Esko Valtaojan uusin kirja ”Kohti ikuisuutta”. Stanley Kubrikin tieteiselokuva ”2001: Avaruusseikkailu”, jonka käsikirjoituksen hän laati yhdessä Arthur C. Clarken. Se valmistui jo vuonna 1968 ja esitettiin Teemalla viime torstaina. Kaisa Halosen artikkeli 5.10.2017 Kirkko & Kaupungissa ”Ymmärrystä vailla”, joka perustuu professori Marja-Liisa Honkasalon johtamaan  ”Mieli ja toinen”- hankkeeseen sekä samassa lehdessä samaisen kirjoittajan artikkeli ”Näkyjen ohjaamana”, joka kertoo Elina Merenniemen maalauksista ”Nautinto” – näyttelyssä Helsingin taidemuseossa HAM:issa.

IAMK: ”Minun silmiini eivät Kirkko & Kaupungin artikkelit ole vielä sattuneet, mutta Avaruusseikkailun toki muistan hyvinkin. Sitähän on pidetty yhtenä aikakautemme merkittävimmistä elokuvista. Satuin näkemään sen myös Teemalta. Vieläkin sen viimeinen osa, jossa ei kuulla sanan sanaakaan, teki hämmentävän vaikutuksen. Mitäs sinä siitä ajattelit, Lennu?”

Lennu: ”Minua se ei hämmentänyt. Sanattomuus. Värit, liikkeet, ilmeet. Ne kertoivat enemmän kuin puhe. Valitettavasti avaruusolennot jäivät puuttumaan, kun ohjaajalta loppuivat rahat. Ehkäpä Valtaojan mielenkiintoinen menetelmä taannuste tuo nuo olennot konkreettisesti silmiemme eteen joskus tulevaisuudessa.”

Viljo: ”Me joudumme jättämään tämän teeman nyt hautumaan tulevia istuntojamme varten. On olemassa paljon asioita, joiden ymmärtäminen on nykyihmiselle vaikeaa, vaikka tieteellistä tieto on kertynyt vuosien, vuosikymmenten ja vuosisatojen saatossa taakaksi saakka. Marja-Liisa Honkasalon kokoama aineisto ihmisten yliluonnollisista kokemuksista on siitä hyvänä esimerkkinä. Eivätkä Esko Valtaojan kristallipaloon piirtyvät kuvat ihmiskunnan valoisasta tulevaisuudesta tahdo vielä riittää uskoa ja uskomuksia vahvemmiksi rakennusaineiksi. Ehkäpä Elina Merenmiehen metsämaalausten takaakin alkavat joskus häämöttää pyhien ihmisten kokemukset armosta ja liikutuksesta jollakin tapaa konkreettisemmin kuin juuri nyt, kun kaikki tuntuu olevan käsittämättömässä liikkeessä”

Kyseessä voisi olla mielen ominaisuus tai ulottuvuus, jota ei vielä tunneta ja jonka tutkimukseen ei myöskään ole kehitetty menetelmiä. Jos ihmismieli ajatellaan jatkumona, kummat kokemukset (mitä pitäisi ajatella, jos enkeli koskettaa) sijoittuvat samaan reunaan esimerkiksi taiteen, mielikuvituksen ja luovuuden kanssa – käsittämättömän ja selittämättömän piiriin. (Marja-Liisa Honkasalo)