sunnuntai 15. lokakuuta 2017

589. Viljo Vähäsen syysparlamentti 14. 171015

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni
Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.
Neljästoista istunto 15.10.2017

Viljo: ”Ehtoota. Täällähän on nyt rauhallista vai pitävätköhän ne vain pyhäpäivän taukoa. Meillehän se sopii.
Lennu: ”Kyllä ne kohta jatkavat – mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Ei täällä juuri taukoja tunneta.”
Viljo: ”OK. Tervetuloa jälleen Maamyyrän vieraaksi. Minun iltani venähti eilen pitkäksi, kun jysähdin katsomaan Wallanderin Surulintua, jonka olin kyllä nähnyt jo vuosia sitten. Siinä Krister Henriksson esitti vakuuttavasti Alzheimeriin sairastunutta paikallispoliisia … mutta tänään meillä on mahdollisuus kommentoida (mielellään aika lyhyesti) eilisiä juoruja ennen kuin siirrymme päivän sanaan … kuka haluaisi aloittaa?”
Lennu: ”Minunkin mielestäni se Jyrki Lehtolan Sofi-juttu oli mainio. Tekee mieleni vielä siteerata häntä: Ihmiskunta. Näin sinut sellaisena kuin sinut tulee nähdä: omien ennakkoluulojeni ja harhojeni synnyttämänä olosuhteista riippumattomana stereotypiana. Samaan johtopäätökseen oli tullut myös avoimen kirjeen saaneen rouva Trumpin lapsuudenystävä Mirjana Jelančič. Oksasen teksti ei vanhoja ennakkoluuloja juuri hälvennä, sillä hän niputtaa neuvosto-Tallinnan seksikaupan, ihmiskaupan, postimyyntimorsiamet ja heikon tasa-arvon yhden Itä-Eurooppa-kategorian alle.”
IAMK: “Stereotypiat ovat vaarallisia. Ne ovat leimakirveitä, joiden jälkiä on usein mahdotonta korjata. Kyllä me ammattipoliitikot olemme sen nahoissamme saaneet tuntea monta kertaa.”
BL: ”Erityisen hankalia ne ovat kansainvälisessä politiikassa. Leimakirveen jälki saattaa näkyä ja tuntua lähes ikuisesti.”
Viljo: ”Se on totta … mutta emme lähde nyt viemään keskusteluamme pitemmälle siihen suuntaan … asiaan voidaan palata myöhemmin.
IAMK: ”Minä haluaisin palata puhemiehen kommenttiin konservatismin kriisistä. Me ymmärrämme kyllä, että vain britit käyttävät tuota nimeä vielä arkikielessään. Kaikki muut välttävät sitä kuin ruttoa tai yrittävät keksiä puolueilleen parempia nimiä ja sisältöjä. Moderaatit. Kansallinen Kokoomus. Kristillisdemokraatit. Høyre. Dynaaminen konservatismi. En Marche! Republikaanit. Ja mitä niitä nyt onkaan. Kansallissosialismi oli aikoinaan varsinainen kukkanen! Tämä on ratkaisematon ongelma. Mutta eihän nimi miestä pahenna! Jos ei parannakaan. Senhän ovat Maalaisliitto ja Suomen Keskusta kokeneet  eikä se ole vieras myöskään äärivasemmistolle.”
”Tämän päivän ongelma on siinä, että kaikissa puolueissa lymyää populismin siemen. Siitä kävi vastikään kertomassa hollantilainen politiikan tutkija Cas Mudde Ulkopoliittisessa instituutissa. Poliittinen myrkky on juotettava kansalle sellaisessa muodossa, että kansa tulee vakuuttuneeksi siitä, että se on maailman parasta hunajaa. On yksi lysti, mitä myrkkypullon kyljessä lukee. Kunhan kansa saa vain äännöllisesti päiväannoksensa.”
Viljo: ”Vaihtuva jäsenemme on oikeilla jäljillä. Maailma on sekaisin. Siihen viittasi myös Saska Saarikoski tämänpäiväisessä kolumnissaan. Kökötämme historian odotushuoneessa, jossa vanhat systeemit eivät enää toimi, mutta uusia ei ole vielä keksitty. Hämmentävällä tavalla tämä on näkynyt siinä keskustelussa, jonka pääministeri Juha Sipilä käynnisti yrittäessään saada aikaan yhteiskuntasopimuksen, jonka nimeä väännettiin pitkään sellaiseen muotoon, että poliittinen systeemi (puolueet hallituksessa ja oppositiossa ja työmarkkinajärjestöt) sai nielaistuksi sen. Nyt se ei tahdo millään sulaa vatsalaukussa. Oksennuksesta jäisi ruma jälki historiaan eikä se ilman vahvoja lääkkeitä taida päästä peräsuolestakaan päivänvaloon.”
”Synnytystuskista voitte lukea Uutisista Bjälbon konsiilista I-XI”
MUTTA
Kun maan johtaja käyttäytyy kuin vihainen vauva, ei ole ihme, että keskustelun taso on romahtanut. Tavoitteena ei tunnut enää olevan ajatustenvaihto vaan vastapuolen vahingoittaminen. Väkivallan uhka on koko ajan lähellä. (Saska Saarikoski: ”Maailma ei ole hullu vaan hiukan sekaisin”, Helsingin Sanomat 15.10.2017)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti