582. Viljo Vähäsen syysparlamentti 9. 171002

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Yhdeksäs istunto 30. 9.2017

Viljo: ”Tänään me hyvästelemme vaihtuvan jäsenemme, koska syksy rientää eteenpäin ja huomenna siirrymme jo lokakuun puolelle ja saamme mukaan uuden poliitikon. Joudumme nyt myöskin lykkäämään keskusteluamme YK:sta johonkin myöhempään ajankohtaan …”

Lennu: ”… Arvasinhan minä. Aina YK työnnetään syrjään. Mikä nyt on tärkeämpää? Onko suuri sota jo syttymässä?”

Viljo: ”Ei ole. Ole huoletta. Kyllä Jenni ja Ukko pääsivät ihan rauhassa palaamaan kotimaan kamaralle.”

Siihen Lennun oli tyydyttävä eikä hän odottanut, että Puhemies perustelisi sen kummemmin päätöstään. Syysparlamentin työjärjestyshän on sattumanvarainen. Nyt oli ilmeisesti sattunut jotakin.

Viljo: ”Tänään puhumme viime viikon perjantaipokkarista, joka tuli heti uutisten ja urheiluruudun jälkeen. Mutta ensi annan puheenvuoron BZ:lle.”

BZ: ”Kiitos. Se on kovin huomaavaista … Minä olisin kyllä mielelläni jatkanut Lennun teemasta, maailmanpolitiikasta tai vaikkapa Euroopan tilanteesta, kun nyt jälleen väännetään kättä yhden kansallisen vähemmistön asemasta ja oikeuksista ... tai oikeastaan kahden … koska kurdit ehtivät jo äänestää itsenäisyydestään ja sunnuntaina olivat vuorossa Espanjan katalonit. Ei hyvältä näytä kummassakaan tapauksessa. Vähemmistöt ovat aina jääneet enemmistön jyrän alle. Pahimmillaan se on järkyttänyt maailmanrauhaa. Ajattelen vain esimerkiksi juutalaisten kohtaloa. Saavatko he nyt elää rauhassa omassa maassaan, omassa valtiossaan? Kysyn vain …”

Viljo: ”… Valitettavasti emme ehtineet ottaa tätä asiaa syysparlamentin listalle. Vähemmistöjen oikeudet ja velvollisuudet ovat aina herättäneet kiihkeitä tunteita. Se nähdään nyt EU:n sisällä ja vaikkapa kaukana Myanmarissa ja Bangladeshissa tai aivan meidän ihollamme, Ahvenanmaalla.

Puhemies ei kuitenkaan katsonut voivansa avata laajempaa keskustelua vähemmistöistä, vaikka esimerkiksi venäläisten, seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten miesten makaaberi demonstraatio eduskuntatalon portailla olisi voinut hyvinkin mahtua sen raameihin, vaan hän kiitti vaihtuvaa jäsentä osallistumisesta syysparlamentin istuntoihin ja johdatteli varovaisin sanakääntein keskustelua Kalashnikovin lapsiin. Maamyyrä-korttelissa karaoke jatkui totuttuun tyyliin eikä kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että syysparlamentissa vilahteli kuuluisan rynnäkkökiväärin nimi.

Viljo: ”Perjantaipokkarin vieraat onnistuivat mielestäni aivan erinomaisesti. Erityisesti nuori näyttelijä, joka kertoi oppineensa tuntemaan venäläistä mielenmaisemaa isänsä tarinoiden kautta. Mutta hyvä oli myös Suomen sininen puolustusministeri. Yhdessä he onnistuivat varsin taitavasti välttämään sen provokaation vaaran, joka sisältyi pokkariin, jossa esitettiin lasten aseellista koulutusta ja isänmaahenkistä filosofiaa Putinin Venäjällä.”

BL: ”Se oli heiltä hämmästyttävä suoritus. Vaikka mieleen nousivat kyllä Neuvostoliiton aikaiset propagandafilmit pioneerileireiltä tai vaikkapa nuorisofestivaalit Helsingissä, se ei – yllättävää kyllä – häirinnyt yhtään.”

Lennu: ”Ajattelin kyllä, että kuinkahan aitoja 13-vuotiaiden lasten suista kuulut isänmaalliset ja uskonnolliset repliikin olivat ja mitä nuoren päänäyttelijän rusoposket kertoivat todellisesta tilanteesta nykyisellä Venäjällä, mutta sekään ei – kumma kyllä – herättänyt minussa negatiivisia tunteita. Ymmärsin kyllä hyvin näyttelijä Alina Tomlikovan hämmennyksen ja sen, että puolustusministerikin joutui kommentoimaan pokkaria kieli keskellä suuta.”

BZ: ”Kun Tallinnassa puhuttiin digitalisaatiosta ja hybridisodankäynnistä ja kun suomalainen asiantuntija kuvaili EU:n johtajille, kuinka monisävyinen ja laaja-alainen hybridisodankäynnin aineisto pahimmillaan (tai parhaimmillaan?) voi olla, tuli vain mieleeni, että kuuluikohan perjantaipokkari venäläisen trolliarmeijan arsenaaliin? Olenko minä jo aivopesty? Olenko venäläisen sotapropagandan uhri?

Viljo: ”Tuo on hyvä kysymys. Se on hyvä myös sen vuoksi, että Itämeren massiiviset sotaharjoituksetkin on kiedottu sotapropagandan kauniiseen verhoon.”

Lennu: ”Sehän on aivan ymmärrettävää. Puolustusministerinkin huomautus sotaharjoituksista kuului tähän sarjaan. Kaikki tapahtui hyvässä järjestyksessä. Mitään provokaatioita tai ikäviä sattumia ei esiintynyt. Kyllä Naton ja Venäjän korkeat upseerit osaavat asiansa.”

BZ: ”Toivottavasti meillä poliitikoilla riittää malttia ja asiantuntemusta tässä räjähdysherkässä maailmassa.”

Lennu: ”Se venäläispoika osasi kyllä purkaa aika näppärästi Kalashnikovin.”