Moniäänisen ryhmän tehtävänä on tuoda
esiin epätodennäköisyyksiä, niin sanottuja mustia joutsenia. (Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa
Valtonen, IS 30.11.2017)
Viljo Vähänen muisti,
että kerran, aikaisemmassa elämässään, hän oli nähnyt, kuinka pikimusta perhonen
lensi kesäyönä tuvan halki avoimesta ikkunasta sisään ja toisesta ulos.
”Silloin kaikki äänet
hiljenivät. Tuulikin nukahti eikä kukaan uskaltanut sanoa sanaakaan. Myöhemmin
joku tiesi kertoa, että perhosella oli viesti matkassaan, vaikka kukaan meistä
ei silloin sitä ymmärtänyt.”
Oltiin palaamassa
Viljon kanssa iltapimeällä Ryssänkärjestä. Tuuli humisi väkevästi. Meri
hengitti vaahtoja lyhtyjen alla. Aurinko oli jo ajat sitten unohtanut meidät.
”Tämä tuli mieleeni,
kun luin päivällä Ilta-Sanomista Vesa Valtosen selityksen puolustusministeriön
yhteydessä toimivan turvallisuuskomitean sihteeristön hybridianalyysiverkoston
tekemästä luonnoksesta, joka oli lennähtänyt julkisuuteen.”
”Ei hän puhunut
perhosista vaan joutsenista, mutta mustia nekin olivat. Salaperäisiä. Mystisiä.
Vähän pelottavia. Tuonela niistä tuli heti mieleen.”
- Se on totta, sain
sanotuksi, kun Viljo piti taukoa. – Eino Leinohan siitä kirjoitti silloin, kun
Suomen itsenäisyys oli vain kaukainen kajo taivaanrannalla, ja saman aiheen
kimpussa olivat toisetkin suuruudet, Sibelius ja Gallen-Kallela.
”Yes. Niin olivat. Ja
sen vuoksi tuntuu nyt niin irvokkaalta, että mustien joutsenten niskaan
syöksyy samaisessa lehdessä politiikan erikoistoimittaja ja iskee viattomat
linnut täyteen epäilyksen, juonittelun, vihan ja kaunan piikkejä.”
Tärkein on tämä: mahdollisuus nostaa Kremlin
suosima ehdokas Suomen presidentiksi seuraavissa vaaleissa.
”Ei ihme, että se
välähti illalla jo Finlandia-talon vaalitentissä. Mutta mitään ei ole enää
tehtävissä. Isku on tehty eikä sitä millään konstilla saa tekemättömäksi.
Mustat joutsenet eivät nouse enää lentoon.”
- Asiallisesti ottaen
valitettavinta siinä on se, että kysymys on välttämättömästä, luonnollisesta ja
tärkeästä valmistautumisesta erilaisiin, mahdollisiin tilanteisiin, joihin
kuuluvat tietysti myös Valtosen mainitseman epätodennäköiset tilanteet …
”… juuri niin, mukaan
lukien kaikki äärimmäisyydetkin, murhat ja terrori-iskut. Se on
vastuuntuntoisten päätöksentekijöiden velvollisuus.”
”Mutta nyt näyttää
siltä, että selvätkin asiat halutaan vääntää niin pahasti mutkalle, että hyvä
tahtokin hautautuu pahansuopaisuuden alle.”
”Miksi mustan
perhosen ei anneta lentää tuvan halki, vaan se isketään lattiaan kuin myrkkykäärme.”
”Käsitykset
oikeudesta, totuudesta ja hyvyydestä ovat kuin höyheniä, kun toisessa
vaakakupissa lymyävät viha, kateus ja kauna.”
Viljo Vähänen oli
selvästi kiihdyksissä, kun lähestyimme Kasinon hiekkarantaa, joka kuumotti
meren sylissä.
”Minun on vaikea
ymmärtää, kenen intressiä mustien joutsenten teurastus palvelee. Kenen pussiin
politiikan erikoistoimittaja pelaa? Missä on se syväkurkku, joka käski iskeä
mustat joutsenet hengiltä?”
- Aivan
pikkuriikkisen lohduttaa emeritusprofessori Osmo Apusen twiitti: Olen neljäkymmentä vuotta arvioinut kansallisia
riskejä julkisesti eikä isompaa vahinkoa ole osoitettu. Kekkonen kerran
vihastui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti