584. Piikakenraali 171004

Islantilaisen ja tanskalaisen kollegan mukaan Suomi on kummajainen muiden pohjoismaiden joukossa pienten lasten hoidon tuessa. Suomessa äidit ovat paljon useammin kotona kuin muissa pohjoismaissa ja vastaavasti pienet suomalaislapset osallistuvat harvemmin varhaiskasvatukseen. Käsitykseni mukaan tämä on vahingollista sekä äideille että lapsille: äideille siksi että heidän mahdollisuutensa työmarkkinoilla heikkenevät ja lapsille, siksi etteivät he saa riittävästi kehitykselleen tarpeellisia virikkeitä kodin ulkopuolella. (Professori Heikki Hiilamo Miina Sillanpään päivänä 4.10.2017)

Viljo Vähänen istui hiljaa ja kuunteli. Tasa-arvo surisi hänen korvissaan, kun professori lopetti kiitospuheensa.

Oliko äänessä jälleen piikakenraali? Tällä kertaa sukupuolineutraali mies? Naisten asevelvollisuuden puolustaja?

Oikeassa hän oli sanoessaan, että ”naisten ja miesten välinen tasa-arvo on edelleen polttava yhteiskunnallinen kysymys, vaikka merkittävää edistystä onkin tapahtunut Suomen sadan vuoden itsenäisyyden aikana.”

Mutta mitä nyt?

Onko kotihoidontuki tuhoisaa yhteiskuntapolitiikkaa? Ymmärtävätkö tämän päivän isät ja äidit (myös sateenkaariperheissä) nykyaikaisen oppivelvollisuuden ihan väärin, jos he vetävät lapsensa pois päiväkodeista ja peruskoulusta?

Onko kotihoidontuki tasa-arvoisen vanhemmuuden tulppa?

Professori onneksi vain kiusoitteli.

”Hieman kiusoitellen voisi kysyä pitäisikö vanhemmille maksaa siitä, että ottaisivat lapsensa pois peruskoulusta. Tätä tuskin monikaan kannattaa.”

Mutta tosissaan hän tuntui olevan.

Kotihoidontukea ei tarvita. Kaikki vanhemmat saavat hoitaa lastaan kotonaan miten pitkään voivat ja haluavat. Hyvinvointivaltion rakentamisen pitkänä linjana on korvata perhekohtaiset tuet yksilökohtaisilla tuilla.

Tasa-arvo jatkoi suhisemistaan Viljon korvissa.