598. Viljo Vähäsen syysparlamentti 20. 171105

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä, Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaih-         tuva jäsen: Poliitikko (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta – torstai 30. marraskuuta 2017. Lauan-       taisin ja/tai sunnuntaisin paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmenes istunto 5.11.2017

Viljo: ”Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Sen vuoksi aloitamme istuntomme poikkeuksellisesti johdantopuheenvuorolla, jonka esittäjäksi olen pyytänyt vakiojäsenemme, Lennun. Ole hyvä.”

Lennu: ”Kiitos herra puhemies. Olen otettu tästä huomaavaisuudesta. Ensin on kuitenkin välttämätöntä todeta, että vaikka suurkirkon kellot hetki sitten lakkasivat kumisemasta ja karaoke on jo täydessä käynnissä, en halua puhua uskonpuhdistuksesta vaan reformaatiosta, kuten tämän päivän kirkkoisät ovat suositelleet siinä toivossa, että välttyisimme uusilta uskonsodilta Euroopassa ja koko maailmassa. Siinä he ovat tietysti oikeassa, vaikka sotien tuhoista kierrettä tuollaisella teologisella kauneusleikkauksella tuskin pystytään katkaisemaan.”

”Muutama päivä sitten valtakunnan päälehti, Helsingin Sanomat, teki arvokkaan kulttuuriteon julkaisemalla näyttävästi Martti Lutherin kaikki 95 teesiä, jotka merkitsivät alkuräjäytystä, kuten teesien uuden suomennoksen laatija, teologian tohtori Juhani Forsberg kirjoitti, katolisen kirkon hajaannukselle ja protestanttisten kirkkojen synnylle 500 vuotta sitten.”

”Oletan, että kaikki syysparlamentin osanottajat ovat lukeneet huolellisesti uuden käännöksen, koska siitä löytyy monenlaisia vinkkejä tasapainoon, jonka olemme valinneet parlamenttimme pääteemaksi ja tavoitteeksi.”

”Herra puhemies. Ehdotankin, että jokainen meistä kaivaisi nyt esiin yhden asian – ei siis välttämättä vain yhtä Lutherin teesiä – ja esittelisi sen meille. Toivon kuitenkin, että esittely olisi mahdollisimman tiivis ja esitän, ettei asiasta sallittaisi tässä istunnossa keskustelua, vaan kaikki ehdotetut teemat pantaisiin pöydälle johonkin myöhäisempään istuntoon.”

”Pitäisin lisäksi hyödyllisenä ja oikeana, että herra puhemies ottaisi itse ensimmäisen puheenvuoron, koska hänellä on meihin muihin verrattuna ylivoimaisesti enemmän kokemusta elämästä ja elämän rajojen ylittämisestä … tietysti, ellei hän katso yleisen sivistyksen ja korrektin käytöksen nimissä oikeammaksi antaa ensimäistä puheenvuoroa uudelle vaihtuvalle jäsenellemme nimenomaan sen vuoksi, että hän sattuu olemaan tällä kertaa niin sanotun kauniimman sukupuolen edustaja.”

SilRA: ”Kiirehdin huomauttamaan, herra puhemies, että reformaatio on sukupuolineutraali asia ja etten minä haluaisi ottaa tässä asiassa pappilan emännän roolia. Luotan siihen, että tästä porukasta löytyy riittävästi viisautta muutoinkin.”

Viljo: ”Kiitos näistä esityksistä. Annan kuitenkin ensimmäisen puheenvuoron sihteerillemme, mutta huomautan samalla, ettei sitä pidetä työjärjestyspuheenvuorona, jollaisen varjolla pääsisi vanhojen oppien mukaan keskeyttämään puheenvuoron ja rikkomaan minkä tahansa konklaavin hengen. Hyväksymme kuitenkin Lennun ehdotuksen pöydällepanosta.

Viljo kilautti lasiaan niin kevyesti, ettei yhtään päätä kääntynyt pöytämme suuntaan, vaan kaikki kuuntelivat intensiivisesti, kun pitkä ja laiha nuorimies, jolla oli polvista rikkinäiset dongarit, matki ihan onnistuneesti Tom Jonesin Delilah’aa

BL: ”Googlasin Lutherin teesit löytääkseni sanan armo, koska se on minun arkisen teologiani tärkeimpiä mutta samalla arvoituksellisimpia sanoja. Se löytyi seitsemästä teesistä, jotka kaikki liittyivät anekauppaan. Siispä heitän keskusteluun vain yhden Lutherin 95 teeseistä, jossa hän pelkistää armon sanoman: 62. Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi. Mitä se  tarkoittaa? Mikä sen merkitys on tänä päivänä, kun suuret sotilasmahdit ovat etsimässä mahdollisimman edullisia asemia ja liittolaisia seuraavan sodan varalta? Sellaiselle matkallehan D. Trumpkin lähti eilen.”

SilRa: “Otan esiin katumusharjoitukset. Teesissaä 11 Luther kirjoittaa: Tämä rikkaruoho, että kanonisia katumusharjoituksia muutetaan kiirastulirangaistuksiksi, on nähtävästi tullut kylvetyksi piispain nukkuessa. Pahojen tekojen kirjo on tietysti valtava. Oikeuslaitoksen tehtävänä määritellä rikoksista annettavat rangaistukset ja eduskunta päättää niistä. Katumisen hyväksyminen osaksi valtion rikosoikeudellista voimankäytäntöä on tärkeä osa demokratia toteutumista. Lutherin käsitys aidosta katumisesta, on lähtökohtaisesti oikea.”

Lennu: “Luther antaa teeseissään 41-51 opetusohjeita kristityille. Ne kaikki ovat varoituksia anekaupan turmiollisuudesta. 50. Kristityille on opetettava, että jos paavi tuntisi anekauppiaiden rahastustavat, hän antaisi mieluummin Pietarinkirkon palaa tuhkaksi kuin rakentaa sen lampaittensa nahalla, lihalla ja luilla. Tämä teesi sattuu minun kohdallani luihin ja ytimiin saakka.”

Viljo: “Juhani Forsberg toteaa Hesarissa, ettei Luther esittänyt uuttaa oppia tai dogmaa, vaan halusi korjata kirkkoon pesiintyneen ongelman. Tämä tahtoo unohtua, kun puhutaan uskonpuhdistuksesta. Oli syntynyt väärä käsitys, että syntien anteeksiannon voi ostaa rahalla. Kirkon dogman, kristillisen opin tiivistelmän, Luther hyväksyi ja kehitti merkittävällä tavalla suullista opetusta (katekhesis) kirjalliseen suuntaan havaittuaan tarkastusmatkoillaan suuria puutteita tässä suhteessa. Näin syntyivät Martti Lutherin Vähä ja Iso katekismus”.

“Itse en näe itse teeseissä tai niiden tulkinnoissa suuria ongelmia. Ne ovat oman aikansa tuotteita, mutta niitä käytettiin uskonsodissa sytykkeinä, polttoaineina. Todelliset sotien syyt olivat raadollisempia, maallisempia. Poliittiset, taloudelliset ja sotilaaliset voimavarat tai niiden puute ovat olleet geopolitiikassa paljon vaarallisempia räjähdysaineita kuin uskonnoliset dogmit.”

“Ja kuitenkin – usko ja uskonto löytyvvät muodossa tai toisessa tänäkin päivänä vaikeimpien aseellisten selkkausten tai väestöllisten katastrofien taustalta.”

“Onko jollakin ihmisellä, ihmisryhmällä, valtiolla tai järjestöllä jumalallinen oikeus vallankäyttöön? Voiko tällainen oikeus perustua tieteelliseen tietoon vai lepääkö se vain uskomusten tai olettamusten varassa? Entä edustusoikeus? Voiko Jumalalla olla edustaja, jolla on oikeus ratkaista ihmisten välisiä ongelmia tai asioita yleensä.”

“Niistä suurin ja vaikein on kysymys elämästä ja kuolemasta.”

“Mielestäni tällaista edustusoikeutta ei voi järkeenkäyvästi perustella. Sen vuoksi hylkään sen omassa teologiassani, vaikka tunnen sen herättävän ongelmia myös Lutherin teesien suhteen.”