Viljo: ”Tänään palaamme Lutherin teeseihin,
jotka jätimme pöydälle. Päivän tapahtumat eivät nimittäin antaneet uusia
virikkeitä, vaikka esimerkiksi Suomen Kuvalehden viimeisimmästä numerosta
löytyisi ainakin yksi juttu, johon voisimme tuoreeltaan tarttua …”
Lennu: ”Minulle sopii, että palaamme teeseihin,
sillä arvaan Herra Puhemiehen viittaavan salaliittoon.
Se luettiin kyllä meillä suurennuslasin kanssa, mutta aihe on niin kuuma, että
se vaatii muutaman päivän verran kypsyttelyä …”
Viljo: ”Aivan oikein. Teppo Tiilikaisen kokoama juttu,
joka kertoo, kuinka Komanda Rossija
sai Vladimir Putinin johdolla Donald Trumpin johtaman Team USA:n koukkuunsa, on liian paksua tavaraa syysparlamentin lauantai-illan
istuntoon.”
SilRA: ”Sehän on vain yhden toimittajan tulkinta
enkä antaisi sille noin suurta painoa.”
BL: ”Ehkä kuitenkin muistamme, että Luke Harding
ei ole kuka tahansa toimittaja ja että päätoimittaja Ville Pernaa ei myöskään
ole kuka tahansa päätoimittaja, vaan hän on taustaltaan poliittisen historian
tutkija ja Eduskuntatutkimuksen entinen johtaja. Siksi on merkittävää, että hän
otti Hardingin kirjan lehtensä cover
storyksi otsakkeella ”Talutusnuorassa” ja selosti jo kansilehdellä, kuinka
KGB alkoi pehmittää Donald Trumpia jo vuonna 1987 ja että presidentinvaaleissa
2016 oli sadonkorjuun aika.”
Lennu: ”Räväkästi sanottu. Juuri siksi Ukko ja
Jenni tarttuivat siihen. Mutta eihän Suomen Kuvalehti toki tarvitse
journalistisia ohjeita maamme korkeimman ulko- ja turvallisuuspoliittisen
johdon taholta. Onhan meillä tämä sananvapaus…”
Viljo: ”Juuri näin. Siksi jätämme salaliiton johonkin myöhempään
istuntoon.”
Viljo näki
kyllä, kuinka Lennun silmissä välähti hyväksyvästi ja hän arveli, että vaihtuva
jäsen olisi ehkä halunnut tarttua poliittisempaan teemaan kuin Lutherin
teeseihin, joita on jauhettu lehdistössä koko vuoden ajan. Mutta hän halusi
kuitenkin jättää Ville Pernaan rauhaan, koska jonkinlainen myrskyhän siitä
artikkelista on odotettavissa.
Viljo: ”Me käsittelimme jo viime kerralla
anteeksiannon ongelmaa, vaikka se ei tullut teeseissä esille, vaan kosketti
uuden piispan puhetta. Sillä tuskin on salaliiton
kanssa mitään tekemistä, sillä
suurvaltapolitiikan näyttämöllä ei anteeksi juuri pyydellään …”
Lennu: ”Ei ainakaan ihan noin tuoreita juttuja
kuin tässä tapauksessa. Ne vaativat oman kypsymisaikansa.
Viljo: ”Ehkäpä vaihtuva jäsenemme haluaisi nyt
kuitenkin sanoa jotakin lisää katumuksesta,
jonka hän nosti esille Lutherin teeseistä.”
SilRA: ”Sehän sopii. Katumusharjoituksilla ja
anteeksiannolla on tietysti vissi yhteys. Vaikka Luther suuttui siitä, että katumuksen
siemen oli kylvetty paavin kirkossa silloin, kun piispat nukkuivat ja että siitä
syystä se oli ryöstäytynyt rikkaruohoksi anekaupan muodossa, itse katumus ei
ole menettänyt merkitystään. Tuntuisi luonnolliselta, että anteeksianto edellyttäisi
aina katumusta. Aitoa katumusta on kuitenkin vaikea määritellä ja sen vuoksi
sen sovittaminen poliittisiin tekoihin on äärimmäisen vaikeaa. Niinpä katumus
ja anteeksianto edellyttävät rohkeutta ja laajaa sydämen sivistystä. Filosofisessa
mielessä katumus lähestyy totuutta (totuuden etsimistä), henkilökohtaista
käsitystä siitä, mitä totuus on. Mutta samalla se edellyttää myös viisautta
ymmärtää, että ihmisten käsitykset totuudesta saattavat olla hyvinkin
erilaisia.”
”Kun siis puhutaan katumuksesta operatiivisessa
merkityksessä, pitäisi ymmärtää, että eletään fundamentalismin (siis
periaatteiden) maailmassa, jossa törmäykset ovat usein äänekkäitä ja kivuliaita.
Se asettaa anteeksiannolle ankaria vaatimuksia. Niissä maisemissa ei kasva kuitenkaan
(Lutherin) rikkaruohoja, vaan moninaisuuden ymmärtämisen tuomaa elämän suolaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti