Viljo: ”Tervetuloa syysparlamenttimme toiseksi
viimeiseen istuntoon. Kokoonnumme nimittäin vielä huomenna, sunnuntaina, mutta
sen jälkeen vain päätösistuntoon ensi torstaina. Valitettavasti moni asia, jota
olemme ehtineet vain sivuta tai jonka olemme jättäneet pöydälle, jää kesken,
koska käytämme tämän loppuajan vain yhteen asiaan disinformaatioon, jolle nykyaika on keksinyt monta erilaista
nimitystä, mutta me voimme huoletta kutsua sitä sotapropagandaksi, vaikka tuo sana on jo monelta päässyt
unohtumaan, kun rauha on meidän rajoillamme kestänyt jo monta vuosikymmentä.”
”Olen pyytänyt sihteeriämme käyttämään
johdattelevan puheenvuoron.”
BL: ”Kiitos Herra Puhemies. Aihe on tosin niin
laaja – ja myöskin räjähdysherkkä – että mainitsen vain kaksi viimeaikaista
kirjoitusta, jotka sivuavat aihetta ja oletan, että ne ovat kaikille meille
tuttuja.”
”Ensiksi Suomen Kuvalehden (SK 46) cover story, joka perustuu Luke
Hardingin kirjaan Salajuoni ja jota
on voitu lukea sähköisenä versiona jo jonkin aikaa, mutta joka julkaistaan
virallisesti vasta 5.12.2017 eli itsenäisyyspäivämme aattona (”KGB alkoi pehmittää Donald Trumpia
jo vuonna 1987. Presidentinvaaleissa 2016 oli sadonkorjuun aika”), ja toiseksi
Pekka Mykkäsen artikkeli Venäjän robotti-trolleista, jonka Hesari julkaisi
23.11.2017. (”Venäjän robotti-trollit kylvävät epäluuloa Suomeen ja muihin
Euroopan maihin miljardin euron budjetilla”)
”Älkäämme unohtako, että sodassa on aina kaksi
osapuolta. Yksin ei kukaan – ei ihminen, järjestö eikä valtio koskaan sodi. Ei
pahinkaan diktaattori. Aina tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Se, joka
luulee olevansa niskan päällä (voittaja) ja sekä se, joka tuntee olevansa
sorrettu (häviäjä). Tämä koskee kaikkia sodan muotoja. Pieniä. Suuria. Kylmiä.
Kuumia.”
”Sotapropaganda on olennainen osa kaikkia sotia.
Se on vain yksi sodankäynnin muoto. Ei enempää, eikä vähempää.”
Blogisti
piti pienen tauon. Myös Viljo ymmärsi, että sihteeri oli tulossa
kulminaatiopisteeseen. Molemmat vilkaisivat ympärilleen, mutta Pataässän
vakioyleisöllä oli parempaa ohjelmaa. Yksikään pää ei kääntynyt.
”Niinpä nyt parhaillaan riehuva informaatiosota on osa todellista sotaa.”
”Me emme vain tiedä, kuinka pitkä tämä askel on
ja mikä tulee olemaan lopputulos. Olemmeko menossa kohti suurta sotaa vai
ovatko suuret sodat jo jääneet selkämme taakse! Olemmeko ehkä matkalla kohti ikuista rauhaa!”
Lennu: ”On hyvä, että panit tämän riittävän
suuriin raameihin. On nimittäin olemassa sokeutumisen vaara. Näemme vain
toisella silmällämme. Sillä, jossa uskomme järjen asuvan. Luotamme sen antamaan
kokemukseen. Meidän on vaikeaa erottaa, missä kulkee valon ja varjon välinen
raja. Tunnemme vain hämärän. Suuren ja pelottavan.”
SilRA: ”Poliittinen ilmapiiri on äkkiä
kiristynyt. Suuret sanat ovat alkaneet lentää. Valitettavasti. Syyttäjät
nousevat korkeuksiin. Ymmärtämisestä tulee kirosana. Vannotaan faktoihin. Niin
ja niin monta valhetta sekunnissa. Niin ja niin monta miljardia väärässä
lokerossa. Strateginen kommunikaatio kadottaa merkityksensä.”
Lennu: ”Kyllä meilläkin nuo kirjoitukset
luettiin ihan tarkalleen. Ne asetettiin omaan lokeroonsa. Varmuuden vuoksi.
Odottamaan.”
Viljo: ”Ehkäpä meidänkin olisi hyvä odottaa. Jos
robotti-trollit on pantu suoltamaan valeuutisia ympäri vuorokauden, useita
kertoja minuutissa, ihmisen aivot murskautuvat hetkessä, jos hän aikoo tarttua
siihen koneeseen hillitäkseen sen vauhtia. Vahinko vain, ettei odottaminenkaan
tunnu aina järkevältä.”
Lennu: ”Mehän asetimme tavoitteeksemme löytää
tasapainon. Pidän sitä edelleenkin tärkeänä tavoitteena. Nyt näyttää
valitettavasti siltä, että polkumme on kaventunut. Jyrkänteet ja kuilut ovat
syventyneet molemmin puolin. Kieli on pidettävä entistä tukevammin keskellä
suuta. Jokaisen sanan takana luuraa väärin ymmärtämisen, tahallisen liioittelun
ja mustan syyttelyn varjo.”
Viljo: ”Niin on. Siksi vahvasti argumentoitu,
selkeäsanainen puolueettomuus on nousemassa arvoon arvaamattomaan. Siitä
saattaa olla muodostumassa myös valtiollisen itsenäisyytemme kultainen lanka.”
BL: ”Jos Herra Puhemies sallii, toivoisin, että
pitäisimme tämän teeman työjärjestyksenämme myös huomenna emmekä turvautuisi
viimeisessä varsinaisessa istunnossamme sattumanvaraisuuden houkutukseen.”
Viljo: ”Tähän pyrimme. Palaveri on päättynyt.”
Viljo
kilautti pitkävartisella lusikallaan Guinness-lasinsa kylkeen. Vasta silloin
muutama pää kääntyi pöytämme suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti