Viljo: ”Hyvää valvomisen sunnuntaita. Näin
ajattelin sanoa alkajaisiksi, kun suurkirkon kellojen kumina jälleen lakkasi ja
täällä Pataässässä alkoi tavanomainen karaokejytinä, vaikka arvaan kyllä, että nyt te
ihmettelette, onko minun ajantajuni kadoksissa tai onko Leijona-kelloni pudonnut
Ryssänkärjen kallioille. Mitään niin dramaattista ei ole kuitenkaan tapahtunut,
vaan tulin vain aamulla katsoneeksi, mitä allakkaani on punaisin kirjaimin kirjoitettu
tämän päivän kohdalle, ja siellä luki Valvomisen sun.”
”Vaikka tarkoitukseni ei ole jatkaa eilistä
istuntoamme Lutherin jalanjäljissä eikä
muutoinkaan viedä ajatuksiamme enemmälti kirkolliseen suuntaan, olen monistanut
(baarimestarin luvalla) teitä varten Googlesta löytämäni tekstin.”
Valvokaa! Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen
sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja
Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen
kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi.
Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei
kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta
siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan
lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa
vanhurskaus vallitsee.”
Lennu:
”On siinä mukavasti viisautta yhdeksi sunnuntai-illaksi.”
SilRA:
”On on. Jopa hieman enemmän kuin Suvivirressä, joka herätti vielä viime
keväänäkin jonkin verran mediakohinaa.”
Viljo:
”Tänään otamme kuitenkin työjärjestykseen ihan maallisen kohinan, joka on
hämmentänyt pitkään puoluekenttää ja joka on rikkomassa hallituksen ja
opposition välistä, yhä paksummaksi pullistuvaa muuriakin.”
Lennu:
”Et kai nyt sentään ajattele alkoholilain uudistusta tai seksuaalista
häirintää?”
Viljo:
”Itse asiassa en, vaikka niistäkin syntyisi tässä ympäristössä varmaankin aika
vilkas keskustelu, jos yleisökin pääsisi osallistumaan syysparlamenttimme
työskentelyyn. Olen pyytänyt, että sihteerimme johdattelisi meitä aiheeseen.”
BL: ”Kiitos
herra puhemies. Aiheena on sote-uudistus.”
Viljo näki kuinka Lennun niskakarvat värähtivät ja hänen
suunsa jäykistyi melkein suoraksi viivaksi eikä siinä ollut jälkeäkään iloisesta
hymystä, johon television katsojan ovat
tottuneet.
BL: ”Todellakin.
Tämä on uudistus, joka on pannut – ja tulee vielä panemaan – koko poliittisen
järjestelmämme kovalle koetukselle. Sen sisällä mylläävät suuret rattaat.
Suuremmat kuin minkään yksittäisen muutoksen kohdalla koko 100-vuotisen itsenäisyytemme
aikana. Tietysti ottamatta huomioon sisällissotaa, talvisotaa ja jatkosotaa.
Suomen on tarkoitus astua vuonna 2020 ulos mahdollisuuksien ikkunasta kokonaan
uuteen maailmaan, jossa jokainen kansalainen ja täällä asumisluvan saanut
ulkomaalainen, jopa ne onnettomat ihmiset, jotka joutuivat pakolaiskriisin
kuumimmissa käänteissä painumaan maan alle, joutuu etsimään oman paikkansa
uudella tavalla. Kukaan ei voi piiloutua toisen selän taakse. Kaikki joutuvat
seisomaan samassa tuulessa ja myrskyssä. Ottamaan vastaan kaiken. Antamaan
kaiken. Kantamaan vastuuta kaikesta. On totuttu ajattelemaan, ettei sellaista
yhteishenkeä voi syntyä muulloin kun suuren vaaran, äärimmäisen suuren vaaran
uhatessa. Että se on mahdotonta tavallisena arkipäivänä. Tavallisessa elämässä.
Tavallisissa oloissa. Ja kuitenkin. Juuri siihen päämäärään ollaan nyt
pyrkimässä.”
SilRA:
”Sihteeri on näköjään lukenut hyvin Googlesta muistion ”Mitä sote-uudistus tarkoittaa
minulle”, jossa selvitetään ihan kuvien kanssa, minkälaisia sosiaali- ja terveyspalvelut
tulevat olemaan vuonna 2020 hallituksen esitysluonnoksen mukaisesti. Eikö niin?
Mutta mielestäni maalailemasi mahdollisuuksien ikkuna näyttää kuitenkin tässä
aikataulussa aivan liian utopistiselta, kun ajatellaan, että soppaa on
keittämässä koko eduskunta, jossa hallituksella on vain heiveröinen enemmistö.
Mikä on se suuri vaara, jota nyt tarvittaisiin tuollaista yhteishenkeä varten?”
BL: ”Myönnän
toki, että paperipino on valtava. Eivät minun
voimani ole alkuunkaan riittäneet sen läpikahlaamiseen.
Lennu:
”Kyllä minunkin on myönnettävä, että olen ollut vaikeuksissa sote-uudistuksen
kokonaisuuden hahmottamisessa ja vähän ihmettelen, kuinka Herra Puhemies
rohkeni ottaa näin valtavan paketin pureskeltavaksemme yhden sunnuntai-illan
aikana. Siinä mielessä ymmärrän kyllä sihteeriä. Hän on löytänyt ihan hyvän
yhteenvedon.”
Viljo:
”Sata vuotta ja enemmänkin me olemme etsineet oikeaa rajaa yksilön ja yhteisön,
kansalaisen ja valtion väliltä. Se on politologian, siis yhden tieteenhaaran,
tärkein ydinkysymys, johon vastausta ei kuitenkaan ole löytynyt. Nyt siihen
törmättiin sähäkästi, kun lainsäätäjä yritti määritellä yksityisen ihmisen
valinnanvapauden rajoja ja kun muutamat kunnat alkoivat tulkita
itsemääräämisoikeuksiaan omien ajatustensa ja mieltymystensä mukaisesti. Vanhat
juoksuhaudat heräsivät eloon ja luokkataisteluaseet kaivettiin esille, kun
vasemmisto (sdp ja kom/skdl/vasemmistoliitto) ja oikeisto
(kok/maalaisliitto/keskusta) pääsivät toistensa kimppuun eduskunnassa. Se olisi
oikeastaan aika huvittavaa, elleivät molemmat osapuolet olisi niin tosissaan.
Hampaat irvessä.”
”Sen
vuoksi meidän pitäisi - jälleen kerran ja uudelleen – aloittaa keskustelu
siitä, mikä on valtion asema ja rooli suomalaisessa yhteiskunnassa tällä
vuosituhannella. Siis tällä
vuosituhannella! Ihmisestähän me jo tiedämme ihan tarpeeksi. Ihminen on
viheliäinen olento täällä maapallolla. Ehkä lopulta kaikkein viheliäisin. On
ollut aina. Ja tulee aina olemaan. On sen vuoksi valitettava tosiasia, että
ilman ihmistä ei olisi valtiotakaan. Valtio on ihmisen luomus. Siksi tuntuu järjenvastaiselta
ja aina vain yhtä kohtalokkaalta, että ihmisen ja valtion välille ei löydy rauhallista
yhteistyötä. Että taistelu jatkuu vuodesta, vuosikymmenistä, vuosisadoista ja
vuosituhansista aina vain eteenpäin. Suuri paradoksi on siinä, että ihminen
taistelee siis itseään vastaan!”
”Sote-uudistus
voisi olla – jos ymmärsin oikein, mitä Blogisti tarkoitti - hyvä treenikenttä,
laboratorio, valtion aseman ja roolin uudelle ymmärtämiselle. Puhtaalta
pöydältä, jos mahdollista. Vaikka vain koemielessä.”
Lennu:
”Hyvä niin. Mutta kun meikäläinen on elänyt koko lyhyen elämänsä valtaeliitin
sisällä tai sisäpiirissä, jos tahdotte, minun on vaikea ymmärtää, mitä Herra
Puhemies, tarkoittaa sanoilla puhtaalta
pöydältä. Ehkä se selviää, jos jatkamme valvomista vielä tämänkin
sunnuntai-illan jälkeen. Ajattelen vain, että mitä Ukolle ja Jennille – ja minulle!
– tapahtuisi, jos meidät pyyhittäisi pois pöydältä. Että me olisimme vain kiusallisia
tahroja valtakunnan juhlapöydällä?”
”Historian
roskapöntössä meillä olisi kyllä hyvääkin seuraa!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti