Perässähiihtäjä liukuu nyt niin
vikkelästi, etten tahdo pysyä hänen perässään.
Tarja Halonen jäi uudenvuodenpuheen
jälkeen kuin paikalleen seisomaan. Hänenhän ei enää tarvitse tehdä yhtään
mitään. Tuskin edes Lipponen odottaa saavansa tukea siitä suunnasta. Demarit lienevät
sopineet keskenään, että
työministeri riittää siihen puuhaan. Ei siinä enää emerituspresidenttiä
tarvita. Tosin triumviraatti Koivisto-Ahtisaari-Halonen saattaisi tuntua
Lipposesta ihan mukavalta vetojuhdalta.
Enpä kuitenkaan usko, että he
sellaista mokaa tekisivät.
Mutta kyllä Lipposen kohtalo
minuakin surettaa ja ihmetyttää. Hän on jotenkin pudonnut kuin eno veneestä. Nyt
tuntuu, että demarit tekivät sittenkin pahan virheen luottaessaan vanhaan
ratsuun. Kyllä tällä hetkellä ja tässä tilanteessa Erkki Tuomioja olisi ollut
aivan toista maata. Etenkin, jos hän olisi alistunut puoluetoverinsa,
kähertäjäkoulussa väitelleen käsityönneuvoksen käsittelyyn. Siitä olisi
syntynyt melko helpolla kilpailukykyinen ratsu viimeiselle kirikierrokselle.
Mutta taka-askeleita ei tässä
kilpailussa enää voi ottaa. On keskityttävä loppukiriin.
Kun en lue nykyisin enää
laisinkaan paperilehtiä (paitsi Kirkko & Kaupunkia), en löytänyt Hesarin
nettisivulta Unski Hämäläisen arviota Raila Kinnusen Lippos-kirjasta enkä näin
ollen tiedä, mitä hän arvelee Lipposen matelevista kannatusluvuista. Kun ulkona
on lisäksi koiranilma, en viitsinyt lähteä R-kioskille lehteä ostamaan, vaikka
sinne on vajaat sata metriä. Näköispainosta en periaatteessa osta netistä. Joudun
siis esittämään asiasta ihan ikioman arvioni.
(1) Lipponen on liukunut liian
kauaksi perinteisestä sosialidemokratiasta. Säkin pohja on revennyt, kun on
vain ajateltu, että riittää, kun katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan.
Sosialidemokratian yleinen kriisi henkilöityy tässä ajassa Paavo Lipposeen.
(2) Putkikonsultaatio, josta
Lipponen näyttää suuttuneen Aamulehdelle, oli sosiaalidemokraattiselle
veteraanipoliitikolle sudenkuoppa., johon hän varomattomuuttaan astui.
(3) Mörkömäisestä,
hidaspuheisesta böö-Mooseksesta (ei pelota ketään) ei saa kevytsiipistä
enkeliä, vaikka hänen sydämensä sykkisi kuinka hempeästi tahansa. Se syke ei
kanna tarpeeksi pitkälle.
Näillä eväillä en paljon odota
Lipposen loppukiristä.
Sen sijaan Timo Soinin kiri,
josta Unski kyselee tämänpäiväisessä blogissaan, on aivan toista luokkaa.
Mielestäni Jussi Lähde on väärässä, kun hän ennustaa, ettei persujen
presidenttiehdokas olisi edes kiinnostunut loppukiristä. Mitä järkeä siinä
olisi? En usko, että Soinin eväspussi on jäänyt Azoreille. Päinvastoin.
Veikkaan, että edessä on kova rytinä.
"Tahallinen tasoitus",
josta Perässähiihtäjä kirjoittaa, on myös mielestäni virhearvio.
Eino Poutiaisen ja Veikko
Vennamon iskulause "kyllä kansa tietää" oli aikoinaan sellainen
hönkäys, etteivät asiantuntija ja kilpailijat pysyneet haistamaan sitä
etukäteen. Jälkikäteen vain ihmeteltiin.
Vaikka Soini persuineen on ollut
framilla jo turhan pitkään (eduskuntavaaleista lähtien) ja vaikka
"liike" on näin menettänyt
jo yllätysmomenttinsa, voimia loppukiriin saattaa löytyä aivan riittävästi.
Ei pitäisi aliarvioida
"sutkauksia", jota Soini päästelee suustaan. Kyllä kansa niitä
ymmärtää. Ei siihen tarvita paksua organisaatiota eikä niissä tarvitse olla
mitään järkeä. Ne liitelevät vapaasti kuin taivaan linnut.
Sen sijaan Paavo Väyrynen on toisessa
tilanteessa. Hän yrittää työvoittoa aitoon Maalaisliiton tyyliin.
Kihlajaiskuvalla varustettuja
sydänmukeja eivät isännät ja emännät aikoinaan tarvinneet, mutta "Valistajan"
koputusta kyllä odotettiin aina vaalien alla. Häntä keräännyttiin joukolla
kuuntelemaan tupailtoihin. Kissatkin kuuntelivat. Kenttäorganisaatio oli vahva.
Mutta nyt se ei enää ole
voimissaan. Sen Paavo Väyrynen on oivaltanut. Yksinään hän ottaa varmasti vielä
hirmuisen loppukirin, mikä tarkoittaa juoksemista kieli vyön alla torilta
torille, kunnasta kuntaan ja kaupungista kaupunkiin. Onhan se sellaisenaan
kiitettävää valistustyötä.
Kaksi loppukiriä ovatkin tämän
vaalitaistelun huipentumia. Soinin ja Väyrysen. Niiden varjoon jäävät kaikki muut kirit - myös Niinistön.
Uskoisin, että jos Niinistö saisi
valita toisen kierroksen kilpakumppanin, hän ottaisi epäröimättä Soinin.
Siinä tapahtuisi silloin vähän
samalla tavalla kuin Ranskassa, kun äärioikeiston Le Pen pääsi kuin varkain
Sarkozya vastaan. Lopputuloshan tiedetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti