67. Jossittelusta

Tein eilen vaaliveikkaukseni. Näin olen tehnyt kaikissa vaaleissa sen jälkeen, kun muodostimme entisten puoluekollegojeni kanssa viime vuosisadan viimeisen vuoden alkupuolella keskustelukerhon, jota aloimme kutsua Fasaanitoimikunnaksi.

Olen toki veikannut aikaisemminkin presidenttiä. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 1962, jolloin Urho Kekkonen valittiin toiselle kaudelleen. Olin siihen aikaan Kokoomuksen Nuorten Liiton Uudenmaan piirin apulaisnuorisosihteeri. Silloin Sdp:n ehdokkaana oli Rafael Paasio ja Skdl:n ehdokkaana Paavo Aitio. Sosialidemokraattisella oppositiolla oli ehdokkaana Emil Skog. Syksyllä 1961 noottikriisi oli hajottanut oikeuskansleri Olavi Hongan ympärille muodostuneen rintaman.

Kaikki porvarilliset puolueet asettuivat tukemaan Kekkosta, joka sai 199 valitsijamiestä eli ehdottoman enemmistön. Lopputulos oli sillä selvä.

Ei siinä veikkaajalle jäänyt paljon jossitteluvaraa.

Valituksi tullut presidentti korosti olevansa "kaikkien suomalaisten presidentti uskontokuntaan, kielen tai poliittiseen suuntaukseen katsomatta."

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa sen jälkeen. "Koko Suomen presidentti" on jälleen mukana ehdokaskaartissa. Mutta jossitteluvaraa on paljon enemmän kuin vuonna 1962.

Oman veikkaukseni olen rakentanut tällä kertaa aika huolellisesti Galluppien varaan. Niistähän löytyy kattava luettelo Googlesta. Omia numerojani en voi paljasta, koska Fasaaneiden vaaliveikkauskirjekuori avataan vasta toukokuussa, jolloin uuden presidentin nimi on ollut koko kansan tiedossa jo yli kaksi kuukautta.

Mutta ainahan voi jossitella.

(1) Entä jos ei tule toista kierrosta? Silloin yhden ehdokkaan olisi saatava yli 50% niistä annetuista äänistä, jotka on virallisesti hyväksytty. Yhdenkin äänen ylitys riittäisi, jos äärimmäisen tarkalle mennään. Tarkistuslaskentaa vaadittaisiin varmasti, ja siitä saattaisi tulla dramaattinen näytelmä. Tällaista tulosta veikkasi MC-info Ilta-Sanomille viime joulukuun puolessa välissä. Ratkaisu olisi pettymys kaikille muille paitsi voittajan kannattajille. Perässähiihtäjän tulkinnan mukaan presidentti Haloselle tulisi tässä tapauksessa muuttokiireitä.

(2) Entä jos tulee "jytky"? Entä jos kaikki ne ehdokkaat, jotka ovat "varmoja" voitostaan, tunkeutuisivat  yli 50%:n rajan? Seurauksena olisi tietysti suuri matemaattinen jytky. Mahdottomuus. Kaikki eivät sille rajalle mahdu. Enemmistön toiveiden on pakko romahtaa. Silti mielipietiedustelujen kätköissä saattaa lymytä olio, jonka sarvenpäätkään eivät ole nousseet pintaan. Kuka se voisi olla?

(3) Entä jos ensimmäinen putoaa viimeiseksi ja viimeinen nousee ensimmäiseksi? Jos kaikki kääntyy päälaelleen? Viimeisimmän Gallupin (TNS/Hesari) valossa tämä tarkoittaisi sitä, että Eeva Biaudet (2%) ja Sari Essayah (2%) kilpailisivat tasapäisesti pääsystä toiselle kierrokselle ja Sauli Niinistön (29%) kannatus olisi vain 2-4 prosenttia. Niin kauan, kun yhtään äänestyslippua ei ole nostettu vaaliuurnasta eikä yhtään ennakkoäänestyskirjekuorta ole avattu, kaikki on mahdollista. Gallupit eivät käänny suoraan ääniksi. Ne voivat olla vinossa kumpaankin suuntaan. Ylös tai alas. Jokaisen ehdokkaan kohdalla.

Jossittelu on hauska osa kolpakkostrategiaa. Sitä harrastetaan varmaankin aika ahkerasti tänään ja huomenna - aina siihen saakka, kun vaalihuoneiden ovet juljetaan. Sitten tulevat ovensuukyselyt, jotka kuuluvat samaan sarjaan Gallupien kanssa.

Lopputulos alkaa häämöttää, kun ensimmäiset äänet on laskettu ja lähetetty YLE:n tietokoneelle.

Kun kaikki äänet on laskettu, jossittelu lakkaa - alkaakseen entistä hurjempana uudelleen?

Jos joku haluaa löytää dramaattisia aineksia jatkojossitteluille, hän voi etsiä niitä vaikkapa Googlesta hakusanalla "pitkien puukkojen yö".