68. Läpihuutojuttu

Ensimmäisen kierroksen jossittelu loppui eilen illalla sen jälkeen, kun YLE oli ilmoittanut oman, "matemaattisesti oikean" ennusteensa. Sillä tarkoitettiin sitä, että pikku kuntien vääristämä ennuste, jonka mukaan Paavo Väyrynen olisi päässyt toiselle kierrokselle, oikaistiin ja voittajaksi tulikin Pekka Haavisto.

Voittajaksi?

Aivan oikein. Ensimmäisen kierroksen varsinainen voittaja oli Vihreiden ehdokas eikä Suomen Keskustan.

Perässähiihtäjäkin innostui: "Se on mahtava suoritus, häkellyttävä suoritus, kun muistaa, miten heikoista lähtöasetelmista Haavisto joutui lähtemään: tappion kärsinyt puolue, tyhjä kassa ja heikko vaaliorganisaatio."

Mutta. "Miten tässä näin kävi?"

Aamutelevisiossa dosentti Ville Pernaa, joka on Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, antoi vastauksen. Hänen mukaansa vastakkain eivät olleet perinteiset vasemmisto (työväenluokka) ja oikeisto (porvarit) vaan konservatiivit ja liberaalit.

Mielestäni se on hyvä vastaus.

Se poikkeaa kuitenkin samaisen dosentin arviosta ennen vaaleja. Silloin hän kirjoitti: "Kolme vuosikymmentä konsensuksessa uinunut suomalainen politiikka on nyt täynnä särmää ja erilaisia näkemyksiä. Presidentinvaalit tulevat nyt oivalliseen aikaan"

Olihan ensimmäisellä kierroksella todellakin särmää (Väyrynen ja Soini), mutta se ei purrut. Lastut kyllä lentelivät ympäriinsä niin maaseudulla kuin kaupungeissa, mutta jäljelle jäi vain sileäpintainen kaulin.

Siitä tulee mieleeni kansakoulun aikainen veiston opettajani Kanerva. Etunimen olen unohtanut.

Kun höylättiin sipulilautaa, hän kierteli ympäriinsä tarkistamassa, miten itse kunkin työ edistyi ja julisti sitten suureen ääneen, millainen lopputuloksen pitäisi olla.

"Sen on oltava sileä kuin sian mulkku!"

Tämä mielikuva taisi olla Paavo Lipposen mielessä, kun hän lopputuloksen selvittyä tokaisi suorassa lähetyksessä: "Se on pelkkä läpihuutojuttu!"

Hän tarkoitti toista kierrosta, josta vasemmisto puuttuu kokonaan.

Kokeneelta parlamentaarikolta ja entiseltä pääministeriltä se oli aika reippaasti laukaistu.

Mielestäni siinä oli melkoinen silaus katkeruutta ja pettymystä. "Happamia nuo pihlajanmarjat!"

Arvelen kuitenkin, että Lipponen on aika lailla oikeassa. Varsinainen vaalitaistelu loppui eilisiltana. Nyt yritetään kahden viikon aikana etsiä kissojen ja koirien kanssa sitä särmää, josta Ville Pernaa kirjoitti.

Ehkä se löytyy ulkopolitiikasta, jonka asiantuntija dosentti Pernaa on. Hänhän väitteli vuonna 2002 aiheesta "Tehtävänä Neuvostoliitto. Opetusministeriön Neuvostoliittoinstituutin roolit suomalaisessa politiikassa 1944-1992".

Tuntuisi toisaalta kovin keinotekoiselta, jos Niinistön ja Haaviston väliltä nyt lähdettäisiin etsimään eroja suhtautumisessa naapurivaltioihin, Eurooppaan tai koko maailmaan ja oletettaisiin, että särmä löytyisi sieltä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisimmistä perusteistahan on "kolme vuosikymmentä konsensuksessa uineessa suomalaisessa politiikassa" vallinnut lähes taivaallinen hiljaisuus ja yksimielisyys. Sitä on pidetty hyvänä ja tärkeänä asiana.

Sellaisena se voisi nytkin olla pelkkä läpihuutojuttu presidentinvaalien loppusuoralla. Entinen ulkoministeri Väyrynenkin alkoi ensimmäisen kierroksen loppumetreillä peruuttaa siihen suuntaan eikä soinilaisesta populismista jäänyt muuta kuin lievästi tuoksuva hajujälki.

Mutta. Mutta.

Oliko Lipposen tokaisu kehotus olla äänestämättä toisella kierroksella? Sitähän perää myös Perässähiihtäjän kommentaattori Eero Pyykkölä, kysyessään "saako  kakkoskierroksella jättää äänestämättä?"

Jos näin on ja jos Lipposen läpihuutojuttu johtaa äänestysaktiivisuuden romahduksen, kysymys on karhunpalveluksesta suomalaiselle demokratialle.

Jokaisella meistä on oma käsityksemme tuosta palvelusta. Googlesta löytyy eräs selitys sanan etymologiasta:

"Sana juontaa juurensa Jean de La Fontainen runomuotoisesta eläinsadusta, jossa kesy karhu halusi auttaa nukkuvaa miestä tappamalla kärpäsen hänen otsaltaan. Karhu kuitenkin tuli lyöneeksi niin kovaa, että mies sai surmansa."