70. Hatunnosto

On kaksi tapaa nostaa hattua: konkreettisesti ja symbolisesti. 

Edellisestä tulee mieleeni pianonsoitonopettajani, venäläis-puolalainen emigrantti Dmitry Hintze, joka oli kuuluisa siitä, että hän tervehti - kulkiessaan Jyväskylässä Kauppakatua pitkin Harjukadulta Väinönkadulle, kaupunginteatteriin - tuttaviaan, nostaen hattuaan elegantisti, koreassa kaaressa. Kohteliaasti kumartaen ja hymyillen. Se on painunut minunkin ihoni alle. Muistan sen hyvin niiltä ajoilta, jolloin kävin Maailman Vanhinta Suomenkielistä Oppikoulua 1940- ja 1950-luvuilla. Mutta, kun käytän nykyisin usein lippalakkia ja joskus karvahattuakin, olen ymmärtänyt ettei niitä voi nostaa elegantisti.

Symbolinen hatunnosto tapahtuu mielen areenalla. Se ei näy ulospäin.

Jälkimmäistä hatunnoston tapaa käytin tänä aamuna luettuani Suomenmaasta selonteon siitä, kuinka toisen kierroksen presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto olivat vastanneet lehden esittämiin kysymyksiin.

Uutiskirjoituksen alla ei ollut nimikirjoitusta, vaan ainoastaan lehden nimi, joten pidän sitä toimituksen kollektiivisena mielenilmauksena. Siksi nostin sille hattua, vaikka olisin kyllä mielelläni nähnyt siinä lehden entisen päätoimittajan, Suomen Keskustan nykyisen puoluesihteerin Timo Laanisen taikka peräti puheenjohtaja Mari Kiviniemen nimet.

Jo otsikko pysäytti: "Haavisto ja Niinistö lupaavat toimia koko Suomen puolesta."

Siinä ei ollut häiväystäkään ensimmäisen kierroksen uhosta eikä vilaustakaan Väyrysen kärsimästä vaalitappiosta. Eikä siitä näkynyt myöskään jälkiä uusia asemia puoluejohdosta hamuavan, entisen ministerin, Mauri Pekkarisen tyrmistyksestä, johon edellisessä blogissani viittasin.

Ei. Koko uutinen oli täyttä asiaa. Molempien presidenttiehdokkaiden vastauksia referoitiin silmiinpistävän asiallisesti.

Tarkkaavainen lukija saattoi tietysti löytää pienen painotuseron siinä, että Haaviston vastaukset esitettiin ensimmäisinä ja Niinistön toisina, mutta tuskinpa sekään oli tarkoituksellista.

Merkillepantavaa oli myös se, että lehti kertoi kuuliaisesti - kuten puolueen pää-äänenkannattajalle sopiikin - että kysymykset oli laatinut Puolue eikä lehden toimitus.

Uutisen tärkein sisältö oli siinä, että lehden mukaan sekä Vihreiden Pekka Haavisto että kokoomuksen Sauli Niinistö "suhtautuivat kriittisesti kuntien pakkoliitoksiin". Se sanottiin heti aluksi. Sen jälkeen tulivat muut vastaukset (otaksuttavasti) sanatarkkoina sitaatteina.

Sellaista uutista oli ilo lukea.

Kun mahdolliset lukijani eivät ehkä ole löytäneet Suomenmaan uutista valtaisan nettikirjoitusten tunkion alta, otan tähän muutaman sitaatin:

"Ymmärrän alueiden kehittämisen hyvin laajasti. Valtiovallan puolelta tasapainoista aluekehitystä voidaan tukea muun muassa hajautetulla energiatuotannolla, toimivilla yhteyksillä ja monipuolisella elinkeinopolitiikalla. Näillä luodaan kantava pohja alueen omille toimille yrittäjyyden edistämiseksi (Haavisto)

"Tilanteissa, joissa kunta ei enää kykene järjestämään palveluita kuntalaisille, ei kuntalaisia saa jättää heitteille. Silloin on väliintulo välttämätöntä palveluiden takaamiseksi. Tällöinkin on kuntalaisen äänen kuuluttava. Tärkeintä on turvata palvelut riittävän lähelle kansalaisia. (Niinistö)

"Kuntien lukumäärä ei ole ratkaiseva, vaan hyvä yhteistoiminta mm. liikenteessä, kaavoituksessa, asumisessa ja työpaikkarakenteessa. Suurimmilla kaupunkikunnilla tämä on erittäin tärkeää myös ympäristösyistä" (Haavisto)

"Alueiden kehittämistä on tarkasteltava paikallisista lähtökohdista. Alueet menestyvät, mikäli ne erikoistuvat, kehittävät omaa osaamistaan ja verkostoituvat globaalisesti. Suomessa on huippuosaamista joka puolella ja se on yksi kansakuntamme suurimmista vahvuuksista ja kilpailuvalteista. Ihmisten mahdollisuudet  menestyä ja työskennellä omalla kotiseudullaan on turvattava jatkossakin." (Niinistö)

Kaksinkertaisena ex-politrukkina ymmärrän kyllä, että sanojen ja tekojen välille jää joskus ammottava rotko. Usein se on sietämätöntä.

Uskaltaisin kuitenkin toivoa, että tuleva presidentti pääsisi rakentavaan keskusteluun yli sen kuilun, jonka Suomen Keskusta ja sen presidenttiehdokas Paavo Väyrynen onnistuivat repäisemään Suomen niemelle hyökkäämällä keskeneräisen kuntauudistussuunnitelman kimppuun ja tekemällä siitä presidentinvaalihuumassa syksyn kunnallisvaalien pääkysymyksen.

Suomenmaan uutinen antaisi siihen hyvät lähtökohdat.

Nostan hattua.