keskiviikko 25. tammikuuta 2012

69. Surullinen panttivanki?


Teologian tohtori Arto Luukkanen on pitänyt vaalisaarnansa. Hänen mukaansa tuleva presidentti on vaarassa joutua "mölymystön" mielipideterrorin panttivangiksi (Uuden Suomen blogi, 69 kommenttia tänään klo 13.00). Seurakunta on siis vastannut monisuisella mölinällä.

Viljo Vähäsen kanssa emme oikein jaksaneet seurata teologin ajatuksen juoksua eikä villiksi ryöpsähtänyt keskustelu tuonut siihen juurikaan lisävalaistusta. Sitä eivät myöskään auttaneet kirjoittajan yleishistorialliset muistelmat, joiden mukaa "aikuiset miehet polvistuivat erään majantalon ikkunan eteen sijoitetun kruununprinssin kuvan edessä ja parkuivat avoimesti." Näin tapahtui, kun "Aleksanteri I:sen ja kruununprinssi Kaarle Juhanan tavatessa Turussa vuonna 1812 talonpojat osoittivat  tulevalle kuninkaalle hysteeristä lojaalisuutta."

Halusiko teologimme viitata Pahvi-Niinistöön, jonka innokkaimmat vaalityöntekijät ovat raahaamassa toisen kierroksen alkajaisiksi Lappiin, Paavo Väyrysen marjamaille? Vai oliko hänellä mielessään Pohjois-Korean uusin johtaja, jonka alamaisia rankaistiin ankarasti sen johdosta, etteivät he itkeneet tarpeeksi aidosti televisiokameroiden edessä?

Uusia suomenkielisiä sanoja on tietysti hauska keksiä, mutta "mölymystö" ei kyllä loksahtanut paikoilleen.

Luukkanen selittää mölyn syntyä presidentin valtaoikeuksien riisumisella: "Näyttää siltä, että maamme eliitti ei antanut koskaan anteeksi Kekkoselle hänen tapaansa hallita; heistä oli sietämätöntä, että valtakunnan päämies antoi ruoskan viuhua myös ”herrojen selkänahassa”.  Vallasta riisuttu ja hampaaton presidentti (ja samalla kansa) on eliitillemme paljon mieluisampi vaihtoehto."

Teologimme selostaa, ettei hän ota kantaa kummankaan presidenttiehdokkaan puolesta tai vastaan, mutta lataa heti perään, että "jos Haavisto valittaisiin presidentiksi, merkitsisi se sitä, että hänen ympärilleen ryhmittyvä julkisuuden papisto puolustaisi häntä henkeen ja vereen. Samoin äänekkäät vähemmistöryhmät vainoaisivat epäilemättä jokaista, joka syyllistyisi ”vihapuheeseen” presidenttiä vastaan."

Joutuisiko seuraava presidentti (Niinistö) siis juuri näin määritellyn äänekkään vähemmistön (mölymystön) panttivangiksi? Tällaisessa mediailmastossa "tavallista enemmistöä ja sen primitiivisiä tapoja sysittäisiin, moitittaisiin, pilkattaisiin ja niille naurettaisiin."

Emme Viljon kanssa päässeet tämänkään selityksen jälkeen oikein kärrylle, mitä kahden yliopiston dosentti oikein ajaa takaa.

Ei tullut myöskään selväksi, mitä teologimme loppujen lopuksi tarkoittaa poliittisella viisaudella ja poliittisella tyhmyydellä.

Kun vaihtoehtoja on vain kaksi jompaakumpaa äänestämällä voidaan siis osoittaa joko viisautta tai tyhmyyttä? Vai meneekö se niin?

Luukkasen "toinen vaihtoehto" on äänestää "niin kuin itse haluaa". Mitä se on? Pitäisikö kaivaa katekismus esille?

Tätä huolta ei näytä olevan eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajalla, kansanedustaja Mauri Pekkarisella. Hän sanoo olevansa "tyrmistynyt tavasta, jolla presidentinvaalien toiselle ja ratkaisevalle kierrokselle yltäneet Sauli Niinistö (kok)ja Pekka Haavisto (vihr) nyt kosiskelevat maakuntia ja niiden asukkaita." (Suomenmaa tänään).

Tuli vain mieleeni, että ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa Suomen Kuvalehdelle vuodettu "salainen kuntakartta" taisi herättää melkoista tyrmistystä niissä, jotka nyt selvisivät toiselle kierrokselle (ks. blogini nro 64 "Watergate"). Jotakin saattoi oikein puistattaa!

Tässä taidetaan maksaa pottuja putuilla!

Vaikka Viljo Vähänen ei saanut oikein tolkkua teologi Luukkasen "mölymystöstä", hän löysi toisen kierroksen alkumetreiltä myös järkeenkäyviä mietteitä:

- Rökäletappiosta ja jytkystä on tullut käyttökelpoisia termejä. Ne ovat ihan yhtä hyviä kuin Kääriäisen veretseisauttava vaalivoitto aikoinaan. Nyt Kääriäinen puhuu järkeviä, kun neuvoo, ettei hänen puolueensa lähtisi neuvomaan omiaan siinä, kumpaa ehdokasta pitäisi äänestää. Soinikin on lausunut viisaita ajatuksia. Niitä varmaan kuullaan myös demareiden leiristä. Nyt on mahdollista osoittaa aitoa demokraattisuutta. Vapaat miehet ja naiset äänestäkööt niin kuin haluavat ja katsovat oikeaksi. Pilkkakirveet on nyt haudattava.

Tässä suhteessa Jukka Kemppisen tämänpäiväinen blogi homoista ja kommentoijsta kannattaa lukea.
Keskustelumme päätteeksi Viljo siteerasi Kemppistä, joka on myöskin dosentti ja tohtori sekä lisäksi varatuomari:

Henkilön homoseksuaalisuus (sitä vastoin) on mielenkiintoinen keskustelun aihe, jos asianomainen on tuonut tämän puolen itsestään julkisuuteen. Esimerkiksi Pekka Haavisto ei kukaties olisi päässyt edes ehdokkaaksi ilman parisuhdettaan. Hän on tässä mielikuvien maailmassa hiukan harmaa. Tuo piirre tekee hänestä kiinnostavan. Menneinä vuosikymmeninä tuntemani homot ovat houkutelleet aivan erilaisiin stereotypioihin, kuten naismaisuuteen tai erikoisuuden tavoitteluun. Nyt tulee mieleen, että homo- ja heteroseksuaalit ovat molemmat erikseen ja yhdessä kirjava joukko, jota on turha tyypitellä.
Se sitä vastoin kiinnostaa, että pahastisanojat eivät näytä käsittävän, miten avoimesti he paljastavat itsensä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti