64. Watergate

Viljo Vähänen tuli eilen perjantaisaunaan ja toi mukanaan tuoreen Suomen Kuvalehden, jonka kannessa komeili kuva Tarja Halosesta. Se oli niin taitavasti tehty, että ehdin jo ihmetellä, miksi SK oli valinnut Meryl Streepin presidentinvaalien mannekiiniksi.  Mutta ei. Kyllä siinä oli meidän hymyilevä presidenttimme, vaikka hänen tukkansa oli selvästi punaisempi kuin luonnossa.

Viljo selitti kuitenkin heti, ettei hän tuonut Suomen Kuvalehteä sen kansikuvan vuoksi, vaan siksi, että siinä oli juttu "salaisista kuntakartoista". Hän sanoi ensi töikseen, että se on suuren luokan skandaali, suomalainen Watergate, jonka tarkoituksena on estää Sauli Niinistön valinta presidentiksi. Hänen mielestään jäljet johtavat suoraan ja siekailematta eduskuntavaaleissa kirvelevän tappion kärsineeseen, entiseen hallituspuolueeseen, ei vaalien voittajaan, jolla on ihan tarpeeksi tekemistä oman jytkynsä kanssa.

Viljo oli tuohtunut. Hän sanoi etsineensä heti Googlesta tietoja Watergatesta, vaikka vakuutti samaan hengenvetoon tuntevansa sen skandaalin lähtökohdat ja lopputuloksenkin ihan tarpeeksi hyvin.

- Samasta hommastahan siellä oli kysymys. Presidentinvaaleista. Hyypiöt, syväkurkut ja putkimiehethän silloinkin olivat asialla. Eikä kukaan lopulta ottanut vastuuta itselleen, vaikka Nixon joutuikin eroamaan. Viimeiseen asti hänkin vakuutti olevansa viaton.

Rauhoittelin Viljoa, kun huomasin hänen käyvän vähän liian kovilla kierroksilla. Muistelimme hetken kesän 1972 tapahtumia, jotka lähtivät liikkeelle ihan pikkuriikkisestä tapahtumasta, kun turvallisuusvartija Frank Wills oli huomannut, että joku oli teipannut Watergate-hotellissa kellarin portaikon ja pysäköintihallin välisen ovat auki. Siitähän kaikki oli alkanut. Päätimme käydä löylyissä ja peseytyä ennen kuin menisimme tarkemmin SK:n karttajuttuun.

Halusin lukea sen huolellisesti, koska Viljon syytös tuntui suomalaisittain aika rajulta. Eihän SK:n juttu sitä paitsi kohdistunut istuvaan presidenttiin, vaan hänen seuraajaansa. Ei kait Tarja Halosella nyt voinut olla mitään syytä puuttua seuraajansa valintaan, kun hänen oma virkakautensa oli juuri saamassa perustuslain mukaisen päätöksen ja hän oli tervehtinyt kansalaisia asiaan kuuluvalla, arvokkaalla tavalla uuden vuoden puheessaan.

Oli jokin muu syy.

- Ihmettelen, mistä Suomen Kuvalehti oli saanut haltuunsa kunta kartat kaikista maakunnista, Viljo sanoi, kun olimme tulleet pois saunasta ja aloittelimme iltateetä. - Niiden saattamien graafiseen muotoon kaikkine väreineen ja rajaviivoineen ei nykytekniikalla ole mikään ongelma. Se voidaan tehdä helposti lehden toimituksessa. Lopputuloshan oli sitä paitsi oikein nätti! Mutta kuinka keskeneräisen suunnitelman yksityiskohdat olivat päätyneet SK:n toimitukseen? Juuri siitä syystä mieleeni tuli Watergate. Jotakin hämärää ja laitonta asiaan täytyy liittyä. Toimittaja Eeva-Liisa Hynysellä on tietenkin lähdesuoja. Ei hänen tarvitse kertoa, mistä kartat ilmestyivät hänen työpöydälleen. Ne saatuaan hän on tietysti suorittanut "pienpuolueiden vaikuttajien" ja "Sdp:n kärkivaikuttajan" haastattelut. Anonyymisti. Tietenkin. Kaikessa kiireessä häneltä näyttää unohtuneet kysellä asiaa asianomaiselta ministeriltä ja pääministeriltä. Sekin on tietysti selvää, että Tapani Ruokanen on näyttänyt vihreää valoa. Päätoimittajahan vastaa lehden sisällöstä. Toimittajat ovat vain tehneet omaa työnsä. Silti jään kysymään tiedon hankinnan teknisen suorittamisen perään. En tietenkään kuvittele, että sitä olisi ratkaistu teippinauhan avulla, kuten Watergatessa. Nykyäänhän tiedot kulkevat sähköisesti eikä niiden reittejä voida selvittää yhtä helposti kuin 40 vuotta sitten. Ja muistanhan toki myös meidän oman Irak-gatemme, jossa pääministeri Jäätteenmäki sai tietoja Lipposen ja Bushin keskusteluista aivan vanhanaikaisilla fakseilla. Mutta kuka tässä tapauksessa oli se myyrä Henna Virkkusen ministeriössä, joka toimitti kartat Suomen Kuvalehdelle? Se olisi hauska tietää! Vai oliko joku "tuttu ja uskottu" antanut ne suoraan päätoimittajalle?

"Arvaan, että aineisto on polttanut SK:n päätoimittajan näppejä", sain sanotuksi, kun Viljo piti pienen tauon. "Häneltä on tuskin jäänyt huomaamatta, että Suomen Keskusta nosti  heti eduskuntavaalien jälkeen kunniapuheenjohtajansa ja presidenttiehdokkaansa Paavo Väyrysen sekä nykyisen puheenjohtajansa Mari Kiviniemen voimilla kuntauudistuksen presidentinvaalien tärkeimmäksi kysymykseksi. Houkutus näyttää olleen päätoimittajalle aivan liian suuri. Maltti ja järki loppuivat viime metreillä. Nyt lehti kirjoittaa, että "Keskustan raskaan sarjan vaikuttajat sanovat suoraan, että keskusta ei istu hallituspuolueiden kanssa yhteiseen pöytään ennen kuin Virkkusen hanke on kuopattu virallisesti." Tällä operaatiolla ei siis haluta vaikuttaa ainoastaan seuraavan presidentin valintaan vaan myös hallituksen kokoonpanoon."

- Aivan niin. Kyllä suuruudenhulluus ja ylimielisyys on nyt huipussaan. Kansaa pelotellaan oikein olan takaa. Tähän hommaan on valjastettu myös Yleisradio, joka suorastaan herkuttelee aidossa SK-Keskusta hengessä syrjäkylien syrjäkylissä tehdyillä haastatteluilla, joissa ihmiset valittavat surkeaa kohtaloaan.

"Minua kyllä hieman ihmetyttää, että hallituspuolueet, jotka "kuntauudistus lopulta hitsasi yhteen", kuten SK kirjoittaa, ovat jättäneet Henna Virkkusen ihan yksin jytkymiesten ja kepulaisten saaliiksi. Ehkä tämäkin on osa sitä Watergate-strategiaa, jota SK on nyt lähtenyt toteuttamaan. Ei sekään näytä auttavan, että kuntaministeri ilmoittaa järjestävänsä maakunnallisia neuvottelutilaisuuksia, joissa kuntalaisia ja asiantuntijoita kuunnellaan ja etteivät SK:n julkaisemat kuntakartat ole lopullisia. Ei. Koska nyt on jo kiihotettu (kuntakarttojen avulla) "valtakunnan kokeneimmat kuntaliitosten selvittäjät" sellaiseen vimmaan, että he ilmoittavat boikotoivansa tällaisia, turhia tilaisuuksia!" Järki on jäätynyt.

O tempora. O mores. Kuka enää pystyy pysähdyttämään uusimman Watergate-skandaalin! Vai jääkö sekin pyörimään kansakunnan vereslihaan yhtä sitkeästi kuin kuuluisa edeltäjänsä.