perjantai 4. heinäkuuta 2014

254. Lääkemyöntyväisyydestä 140702

”Suomessa potilaan pitää tulla lääkemyöntyväiseksi, jotta hän pääsee pois sairaalasta. Psykiatriseen hoitoon on aina liittynyt vallankäyttöä. Tulevaisuudessa tämä voi näyttää rikokselta ihmisyyttä vastaan.”
Pahasti on miestä mehiläinen pistänyt, kun tuollaisia totuuksia laukoo. Että lääketeollisuus muka kaipaisi lääkemyöntyväisyyttä. Sehän on ennenkuulumatonta. Autoja ja polkupyöriä sopii kyllä tyrkyttää asiakkaille ja toivoa, että he hyvää hyvyyttään käyttävät niitä ja istahtavat rattiin. Mutta että lääkkeitäkin pitäisi kaupata samassa hengessä.
”Ei käy”. Viljo Vähäsen ääni kohosi sen verran, että naapuripöydässä pari päätä kääntyi meidän suuntaamme. Luulivat varmaankin, että puhumme seuraavasta Guinness-kierroksesta.
Ei. Me puhuimme ultrajuoksija Aku Kopakkalan potkuista, josta olimme lukeneet uusimmasta Voimasta (ks. ”Mehiläisen pistämä”, Voima 6/2014. Teksti Jari Hanska. Kuva Tanu Kallio).
Jari Hanska tiivistää: ”Psykologi Aku Kopakkalan mukaan sananvapaus on kuin lihas, joka surkastuu, jos sitä ei käytä. Kopakkalalle lihaksen käyttö toi potkut terveyspalveluyhtiö Mehiläisestä”.
Me emme Viljon kanssa kuitenkaan katsoneet tätä jupakkaa (joka alkoi television  MOT-ohjelmasta) niinkään sananvapauden näkökulmasta, vaan siitä, mitä lääketeollisuuden uusin uhrilammas kertoi masennuslääkkeistä, ilmeisen kannattavasta bisneksestä ja niistä ristiriidoista ja paineista, jotka vallitsevat kolmiossa rahapajan tuotantostrategia, sairaalan henkilökunnan etiikka ja potilaiden asema.
Heikoimmilla siinä kolmiossa potilas, jonka terveydestä ja elämästä viimekädessä pitäisi olla kysymys.
Avainsana on vallankäyttö.
”Kopakkala lienee kyllä oikeassa siinä, että psykiatriseen hoitoon liittyy aina vallankäyttö, vaikka ammattipsykiatrit eivät siitä mielellään puhu. Eivät ainakaan negatiivisessa sävyssä. Psykiatrialle keskeinen lääkäri-potilas suhde on varmaankin vähän vieras psykologi Kopakkalalle, mutta hän tarkoittanee koko sitä vallankäytön ketjua, jonka yläpäässä on lääketeollisuus ja alapäässä potilas. Laitoksen (sairaalan tai terveyskeskuksen) lääkäri ja muu hoitohenkilökunta joutuu kaiken aikaa toimimaan tämän valta-akselin sisällä, joskus äärimmäisessä ristipaineessa. Tämän sai Aku Kopakkala nyt tuntea nahoissaan. Hänen oma mallinsa, jota kokeillaan mm. Tornion Keroputaan sairaalassa, murskattiin tylysti. Mehiläisen pisto oli kuolettava.
Ymmärrän hyvin ultrajuoksijan tunteet, kun hän sanoo, että ne (lääketeollisuus ja Mehiläisen johto) ovat maalanneet hänestä henkilöstölle niin mustan kuvan, että eivät ne ota takaisin. ”Mua harmittaa, että mulla jää työtä kesken niin mahdottomasti. Se on sikatyhmää.”
Nyt jäämme Viljon kanssa odottamaan, mitä Voiman-haastattelusta seuraa. Viekö Aku Kopakkala irtisanomisensa oikeuteen, vai osoittaisiko lääketeollisuus asiallista ymmärtämistä ja alistuisi keskustelemaan perusteellisesti masennuslääkkeiden käytön ongelmasta.
Sillä ongelmastahan tässä on ilmiselvästi kysymys. Mahdollisesti hyvin suurestakin ongelmasta.
Annetaanko potilaille masennuslääkettä ihan vain varmuuden vuoksi, jotta koko potilaskunta (!) ”kasvatettaisiin” tällä tavalla ”lääkemyönteiseksi”? Jotta raha liikkuisi sukkelasti? Ketä tai keitä hyödyttää eniten masennuslääkkeiden liikakäyttö? Kuka ilkeää ottaa siitä sulan hattuunsa? Sekö jonka kukkaro pursuaa kolikoita?
Tuskin potilas. Tuskin se ihminen (omainen, ystävä, hoitaja, lääkäri) joka on päivittäin hänen vierellään. Se, joka kärsii hänen kanssaan.
Entä rahapaja?
Onko se jo todellakin ihmisoikeuskysymys?








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti