263. Työ 140723

”Ihminen tekee työtä koko elämänsä ajan. Se alkaa jo äidin kohdussa ja päättyy kuolemaan. Jotkut ajattelevat, että työtä riittää myös elämän jälkeenkin. Riippuu siitä, mitä työllä tarkoitetaan, miten työ määritellään.

Sikiön sydän alkaa sykkiä kolmannen raskausviikon lopulla. Silloin se on kuin pikkuruinen polkupyörän pumppu, joka alkaa pumpata itsestään. Voi siis ajatella, että ihmisen työura alkaa jo ennen kuin hän astuu tähän maailmaan. Hän ”pumppaa”.

Tai jos hypätään pois eläinmaailmasta (johon ihminen luonnollisesti kuuluu) ja ajatellaan vaikkapa voikukkaa, josta untuvaiset laskuvarjot lähtevät lentoon kesätuulessa, voidaan sanoa, että sekin tekee työtä. Se ”lähettää siemenet lentoon” siinä tarkoituksessa, että sen oma sukukunta jatkaisi elämää jossakin sopivassa ajassa ja sopivassa ympäristössä. Samanlaista työtä tekevät tietysti myös (ihmisten ja eläinten) siittiöt. Ne ”hakeutuvat kohti munasolua”, jonka työnä on puolestaan ”odottaa hedelmöittymistä” …”

- Stop. Stop tykkänään. Me ajaudutaan nyt aivan liian kauaksi päivän teemasta. Meidänhän piti ihmetellä sitä, että työttömien määrä on viime kesästä noussut yli yhden prosenttiyksikön verran. Sehän tässä huolestuttaa.

Olimme ottaneet sitä varten kopiot tuoreimmasta työllisyystilastosta. (Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. Kesäkuu 2014. Helsinki: Tilastokeskus)

”Oukei. Mutta kyllä meidän pitää tässäkin asiassa tietyt peruskäsitteet täsmentää”, Viljo Vähänen protestoi. ”Tilastokeskus tekee kyllä tosi hyvää työtä. Tämä viimeisinkin raportti on täydellinen. Teksti on selkeää. Liitetaulukoita on 43 ja kuvioita 4. Lisäksi löytyy aakkosellinen listaus käsitteistä ja määritelmistä. Mutta me voisimme silti aloittaa työn filosofiasta. Mitä työ oikeastaan on?”

”Sattumalta blogisti Kemppinenkin käsittelee tänään samaa asiaa, vaikka onkin valinnut aika etäisen otsakkeen, Pösilöt, millä hän tarkoittaa ”todellisuudentajun hämärtymistä, otteen kirpoamista, joka ei oikeastaan katso ikään”.

- No jaa. Kieltämättä nuo ajatukset liittyvät työelämään. Joskushan meidänkin otteemme kirpoaa. Sydän lakkaa pumppaamasta. Silloin työntekokin loppuu. Jonkun, onnellisen, kohdalla se tapahtuu silmänräpäyksessä, jos esimerkiksi lokeroveriviemäri aivoissa repeää, mutta useimmille otteen kirpoamiseen menee paljon pitempi aika. Vuosia, jopa vuosikymmeniäkin. Mutta yritäpäs määritellä, mitä työ on!

Ajauduimme jälleen keskelle loputonta, hyllyvää suota. Eikä se todellakaan ollut ensimmäinen kerta. Mitä on valta? Mitä on vapaus? Mitä on pahuus?

Näissä sokkeloissa olimme Viljon kanssa vaeltaneet joskus uuvuksiin asti.

Nyt Viljo kuitenkin yritti.

”Määritelmän perusongelma on itse määritelmässä käytettävien käsitteiden määrittelyn vaatimus. Tämä johtaa usein kehäpäätelmiin eli siihen, että asia määritellään lopulta itsellään. Siis että työ on sitä, että tehdään työtä. Sehän ei tietenkään sano mitään. Työ voidaan tietysti määritelmällisesti pilkkoa mitä erilaisimpiin osasiin. Voidaan esimerkiksi kysyä, paljonko energiaa siihen tarvitaan tai kuinka paljon aikaa se vie. Mutta ei silläkään tavalla päästä mihinkään muuta kuin loputtomiin luokitteluihin. Ne ovat tietysti tilastonikkareille tarpeellisia työkaluja.”

”Katsoin myös Googlen yrityksen, eikä se kovin huono ole. Sen mukaan työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi. On ollut tapana puhua ruumiillisesta ja henkisestä työstä, mutta tämä jako on harhaanjohtava, koska kaikessa ihmisen työssä ovat olennaisina edellytyksinä älykkyys sekä kokemuksen opettamat seikat ja siihen liittyvä harjaantuneisuus.”

”Palkkatyöstäkin löytyy 12 alaluokkaa.”

Niitä Viljo ei alkanut enää luetella ja muutoinkin hän näytti jo nääntyvän koko määrittelyhommaan.

”Näitä määritelmiä nyt on vaikka hurumykky. Mutta tosiasia on se, että viime kesäkuun työttömyysaste on 9.2%. Se on vaarallisen korkea.”

- Vaarallisuuskin on vaikea käsite, sanoin, kun huomasin, että Viljolta rupesi happi loppumaan. – Eihän työ tekemällä lopu. Työ ei sellaisenaan ole vaarallista tai vaaratonta. Mutta kyllä yhteiskunta ajautuu vaaralliseen kierteeseen, jos kaikki ne ennusteen työn laadun muutoksista, joita ilma on nyt sakeanaan, toteutuvat. Nyt jo kuvitellaan, että robotit ja keinoäly korvaavat nykyisenlaiset työt muutamassa vuosikymmenessä ja että työttömyys nousee vuosisadan loppuun mennessä moninkertaiseksi tähän päivään verrattuna. Maailma on ehkä jakautumassa arvaamattoman nopeasti korkeata teknistä osaamista vaativaan, pieneen vähemmistöön ja yhtä suurempaan apaattisuuteen vajoavaan rupusakkiin, jolle korkean teknologian taivaisiin ulottuvalta teräspöydältä putoilee vain huonosti sulavia, pahanhajuisia ja epäterveellisiä murusia.

”Tuo on nyt vähän liian runollisesti sanottu, eikä se tietenkään voi kirjaimellisesti pitää paikkaansa. Silti ymmärrän kuitenkin, ettei korkeinta tietotekniikkaa ja teknologiaa ylipäätään vaativia töitä riitä kaikille ja että monet lahjakkaat ja ahkerat ihmiset joutuvat tahtomattaan ja usein yllättäenkin kilometritehtaalle. Ihmisen osuus työsuorituksissa vähenee. Sehän näkyy jo tosi selvästi aseteknologian alalla, kun erilaiset lennokit ja muut täsmäaseet korvaavat perinteiset, korkeastikin koulutetut sotamiehet. On myös selvää, että salaisen tiedon piiriin pääsevät vain harvat ja valitut – kuten tietysti on tapahtunut kautta historian – mutta että tulevaisuudessa tämä ”oikean työn piiri” tulee suhteellisesti ottaen supistumaan ehkä dramaattisestikin ja kuilu ”oikean työn” ja ”jonninjoutavan työn” välillä kasvaa.”

- Aivan niin. Ja samalla entiset salaisen tiedon bunkkerit räjähtävät auki. Wikileakseja ja snowdeneita nousee kuin sieniä sateella. Jopa sellaiset perinteiset salaisuudet, kuten Mao Zedongin myytti Kiinassa, ovat jo alkaneet rapistua. Siitä on selvänä esimerkkinä uusimman Tiede-lehden artikkeli ”Puhemies MAO, Sikailun maailmanmestari” . Ei sellainen olisi ollut mahdollista UKK:n aikana! Ei silloin myöskään naapurimaamme johtajaa kukaan olisi nimittänyt ”vainoharhaiseksi, patologiksi valehtelijaksi”. Sitä olisi pidetty sivistymättömänä. Ja sitähän se on myös tänä päivänäkin.