Häntäänsä jahtaava koira on aika huvittava näky. Eikö se raukka
ymmärrä, että se on osa sitä itseään eikä mikään saalis, joka pitäisi saada
kiinni mutta joka aina vain pakenee. Voisi tietysti ajatella, että se vain
leikkii itsensä kanssa eikä ole tosissaan. Haluaa vain huvittaa tyhmiä ihmisiä
ympärillään.
Tämä tuli mieleeni, kun luin ministeri Jaakko Iloniemen
artikkelin Sodan vaara uusimmasta
Suomen Kuvalehdestä (28/2014). ”Ukrainan ja Venäjän tavoitteet ovat niin
erilaisia, ettei sota ole mahdoton ajatus.”
Vakava juttu siis.
Mutta mitä sillä on tekemistä häntäänsä jahtaavan koiran kanssa?
”Selitän”, lupasi Viljo Vähänen, kun olimme palanneet
Ryssänkärjestä ja katselimme No Name
punaviinilasit käsissämme ministerin artikkelia, johon lehden artisti oli
valinnut pahaenteisesti kaksi vastakkaisiin suuntiin lentävää ammusta.
”Sodan vaara on ilmeinen. Siitä ei päästä mihinkään. Kirjoittaja
selostaa aivan uskottavasti, ettei Ukraina ole venäläisille oikeastaan mikään
oikea ulkomaa, vaan jonkinlainen, vähäinen, pikkuveli, joten täysimittainen
sota niiden välillä tuntuu vieraalta. Mutta argumentit vilistävät kuin
häntäänsä jahtaava koira. Läntinen ja venäläinen näkemys leikittelevät
omituisesti keskenään. Lännestä ei vyörytetä itään vaan idästä pyritään
länteen. Ja että sen vuoksi turvallisuuspolitiikan perusteet on arvioitava
uudelleen. Syyllinenkin selviää. EU ei ole tätä tietä valinnut. Vastuu on
sillä, joka on järkyttänyt vakiintunutta järjestystä …”
- Mutta eihän tuo selitä mitään. En minä ainakaan tullut hullua
hurskaammaksi …
”Odotahan nyt.”
Ja Viljo alkoi vääntää rautalangasta kehikkoa.
”Läntinen näkemys ei voi olla muuta kuin Euroopan Unionin ja
sotilasliitto Naton yhteinen näkemys, ellet välttämättä halua korostaa, että se
on täsmälleen sama kuin Amerikan Yhdysvaltojen eli siis jenkkien näkemys. Ei
ole olemassa mitään erillistä läntistä
näkemystä. On siten väärin sanoa, että läntisen näkemyksen mukaan EU ja
Nato ovat tehneet sitä tai tätä, kuten, että ne ovat hyväksyneet uusia jäseniä
niiden omien toivomustensa pohjalta. Juuri tässä asiassa koira ajaa takaa omaa
häntäänsä. Ja luulee, että se on katsojista hauskaa …”
Tauko.
”Ei se ole. Ei todellakaan. Päinvastoin. Se näyttää älyllisesti
epärehelliseltä leikiltä. Länsihän lähti kylmän sodan jälkeen viemään torvet soiden
omaa ideologiaansa vapautta ja
demokratiaa itään. Länsi valitsi itse sen tien. Se pani parhaat talouden ja
politiikan asiantuntijansa johtamaan ristiretkeä. Minä olin sattumalta
paikalla, kun Neuvostoliitolle ja Itäisen Keski-Euroopan entisille
sosialistisille valtioille syötettiin shokkiterapiaa
kuin hullulle puuroa. Sitä sanottiin yksityistämiseksi. Se oli juhla-ateria
tuhlaajapojalle. Päitä silitettiin ja virsiä laulettiin yhteen ääneen. Onni oli
vihdoin koittanut idälle. Vanhalle, rakkaalle naapurille. Ja se upposi kuin kuuma
veitsi kohmettuneeseen voikimpaleeseen …”
Jaha. Kuuntelen. Olen pelkkänä korvana.
”On suorastaan tragikoomista väittää, että lännessä (erityisesti
vauraassa hyvinvoivassa Ruotsissa) luultiin, että Euroopassa oli saavutettu
kestävä rauhantila että sen vuoksi kaikkien länsieurooppalaisten maiden
puolustusvoimat ovat olleet tiukkojen säästötoimenpiteiden kohteena. Eihän se
niin mene. Ajatus ikuisesta rauhasta
on ikuinen. Ei me yksinkertaisesti voitu luulla, että vuonna 1991 alkanut EU:n,
Naton ja USA:n ristiretki johtaisi kestävään rauhaan. Se on vain osa tuota
samaista koiranhännänjahtaamista…”
Niin, että.
”Jaakko Iloniemi on oikeassa siinä, että nyt on pakko harkita
asioita uudelta pohjalta. Näin todella on. Koira ei saa häntäänsä kiinni! Sen
sijaan, että jäätäisiin seuraamaan lumoutuneena kuinka läntinen näkemys jahtaa
omaa häntäänsä, pitäisi ymmärtää, että EU ja Nato (ynnä tietysti USA) ovat
todellakin patoamassa tietoisesti Venäjän vaikutusvaltaa aivan samanlaisessa
kuoleman pelossa kuin heti toisen maailmansodan jälkeen. Eihän siinä mitään
uutta ole. Ei nyt eletä maailmanhistoriallisesti missään erityisessä
poikkeustilassa. Vastakkainasettelu kansainvälisissä suhteissa on mieluummin
luonnollinen olotila kuin poikkeus. Se on hyvä ottaa lähtökohdaksi. Ei
geopolitiikka mikään kuolemansynti ole, vaikka siinä omat vaaransa piileekin. Länsi
vyörytti oman aikansa (lähes neljännes vuosisadan) omaa ideologiaansa idän
suuntaan. Nyt pää on tullut vetävän käteen. Kestävän rauhantilan lippu voidaan
hiiata alas tangosta. Juhlat ovat päättyneet. Edessä on arki.”
- Ehkä jo huomenna pystytämme uuden lipputangon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti