lauantai 19. heinäkuuta 2014

261. Pääoma on prosessi 140719

Viljo Vähänen oli onnistunut hankimaan Iittalan naivisteista yhden Lea Pihkalan naisfiguurin. Se oli kuulemma lähes viimeinen, koska melkein kaikissa oli jo punainen täplä varausten merkiksi. Hän lupasi tuoda sen näytille, kunhan näyttely elokuun puolella puretaan. Odotan sitä mielenkiinnolla, koska en ole aikaisemmin huomannut, että Viljo on kiinnostunut naivisteista, vaikka tiedän kyllä, millä lailla hänen silmänsä välkehtivät aina, kun kohtaamme tietyn naisfiguurin Ryssänkärjen retkillämme.
Nyt Viljon ajatukset liikkuivat kuitenkin aivan muissa maisemissa.
Kävimme pikaisesti läpi Ukrainan ja Gazan sekamelskat (sen jälkeen, kun malesialainen matkustajakone oli ammuttu alas ja Israel oli aloittanut maahyökkäyksen), koska niistä ei saanut tässä vaiheessa mitään tolkkua. Ne peittyivät disinformaation myrkylliseen usvaan, mistä karmaisevin esimerkki oli separistijohtaja Igor Girkinin suuhun pantu väite, jonka mukaan maahansyöksypaikalla käyneet henkilöt ovat raportoineet uhrien olleen verettömiä ja mätänemistilassa.
Sen sijaan Viljo kirjoitti rintataskustaan ottamallaan lyijykynän nysällä Kirkko & Kaupunki-lehden yläreunaan lyhyen kaava:
R > S
”Se tarkoittaa, että pääoman tuotto (r) on aina talouskasvua (g) suurempi.”
Ja Viljo alkoi taas esitelmöidä.
Hän kertoi lukeneensa erinäisiä artikkeleita ranskalaisesta Thomas Pikettystä ja tämän tuoreesta kirjasta Le Capital au XXIe siècle, mutta sanoi, ettei hän ole vielä ehtinyt lukea (ranskaksi tietenkin) itse kirjaa.
« Viime vuonna kaveri sai Yrjö Jahnssonin säätiön taloustieteen palkinnon ja nyt hänestä kohistaan ympäri maailmaa. Jotkut pitävät häntä uutena Karl Marxina, toiset etsivät puutteita ja virheitä hänen teoriastaan. Sanotaan, että Wall Street Journalkin on jo käynnistänyt vastahyökkäyksen.”
Viljo oli saanut kipinän tänä aamuna luettuaan Tiedonantajasta jälleen yhden artikkelin Thomas Pikettystä.
- Pitikö sitä kurvata ihan äärivasemmistoon saakka ennen kuin löysit uskonvahvistusta itsellesi? ehdin piikitellä ennen kuin Viljo pääsi selostamaan kaavaansa. 
”Ei sillä ole merkitystä. Luen lehtiä aika leveällä haravalla. Tiedonantajasta Nykypäivään. Joskus tiedon muruset ovat aika hajallaan. Ideologiset barrikadit eivät minua juurikaan häiritse. Eivät lukiessani eivätkä katsellessani. Esimerkiksi Julien Bryenin raportti Saksasta vuonna 1937 johdatti minut aivan väkisin tarkastamaan eräitä kohtia Mein Kampfista ja vertaamaan tuolloista massapsykoosia tämänpäiväisiin muoti-ilmiöihin, joilla kansalaisiin, erityisesti nuorisoon, pyritään vaikuttamaan. Ja kun tänä aamuna katsoin TV1:stä erinomaisen dokumentin Armfeltistä ja Kustaa III:sta, en voinut olla vertaamatta siitä ilmenevää, äärimmäisyyksiin menevää vallankäyttöä ja kansakunnan varallisuuden tuhlaamista Ukrainan syrjäytetyn presidentin luksuskartanoon, jonka pystyttämisessä suomalaisetkin olivat olleet mukana …”
- Sinä harhailet nyt aika kaukana kaavastasi …
”Tavallaan kyllä. Tavallaan en.”
”Thomas Pikettykin käsittelee jatkuvasti kiihtyvää vaurauden kasautumista kuuluisalle yhdelle prosentille. Siis taloudellisen ja poliittisen vallan vääristymää, jonka mukaan hyvin pieni (1%), usein tarkoin rajattu ja sisäänpäin lämpiävä eliitti hallitsee rautaisin ottein suurta enemmistöä (99%). Hän pyrkii osoittamaan (tilastollisesti), että vapaa markkinatalous ei levitä vaurautta eikä toimi yksilönvapauksien suojamuurina.”
”Ja kuten odottaa saattoi, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mutta eihän yhden prosentin tarvitse laskeutua turvallisesta tornistaan taistelukentille puolustamaan oikeuksiaan, vaan sen tekevät hyvin palkatut ammattisoturit: sopiviin puolueisiin ja etujärjestöihin ryhmittyneet poliitikot ja taloustieteilijät.”.
- Mutta eihän siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä. Niinhän on aina tapahtunut. Kautta vuosikymmenten ja vuosituhansien …
”Aivan oikein. Näinhän se on. Mutta ainakin yhdessä kohdassa Thomas Pikettyn teorista on löytynyt aukko, johon kannatta iskeä. Se koskee pääoman määritelmää, kuten David Harvey on sanonut (ks. Reading Marx's Capital with David Harvey, Pikettyn Pääoman jälkipuintia. 2.7.2014, Käännös Kalle Hernberg, julkaistu Tiedonantajan numerossa 26/2014)
 Viljo Vähänen piti pitkän tauon.
”Siteeraan nyt sinulle David Harveyta, mutta meidän pitää palata tähän teemaan joskus myöhemmin. Ajan kanssa.”
Pääoma on prosessi, ei esine. Se on kiertokulun prosessi, jossa rahaa käytetään lisärahan tekemiseen usein, muttei yksinomaan työvoiman riiston avulla. Piketty määrittelee pääoman yksityishenkilöiden, yhtiöiden ja valtioiden sellaisen varallisuuden kokonaisuutena, jolla voi käydä kauppaa markkinoilla riippumatta siitä käytetäänkö näitä varoja vai ei. Tämä sisältää maan, kiinteistöt ja immateriaalioikeudet yhtä hyvin kuin minun taide- ja korukokoelmanikin. Näiden asioiden arvon määrittely on vaikea tekninen ongelma, johon ei ole sovittua ratkaisua. Pääoman tuoton (r) laskemiseksi meillä täytyy olla jokin tapa alkuperäisen pääoman arvon määrittämiseksi. Valitettavasti ei ole mitään tapaa laskea arvoa pääomalle sen tuottamista tavaroista tai palveluista käsin tai millä hinnalla sen voi myydä markkinoilla

- Okei. Sovitaan niin. Mutta sillä ehdolla, että silloin puhutaan myös järjettömästä ylenpalttisuudesta, johon sekä Kustaa III että Viktor Janukovyts lankesivat ja joka lienee koitunut ja tulee koitumaan monen muunkin yhteen prosenttiin kuuluvan kohtaloksi. Ainakin Adolf Hitler sai kokea sen omassa bunkkerissaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti