”Ihmisoikeuksien kunnioittamisen
periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse
yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta
luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti
pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni
omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat
luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa
ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se
merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.”
(
UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden
periaatteista)
Viljo Vähänen oli
luennoimistuulella.
Hän sanoi seuranneensa
syrjäsilmällä Porin Suomi-Areenan keskustelua rattijuoppousrajan alentamisesta
ja nollatoleranssista ja halusi välttämättä selvittää peruskäsitteitä. Siksi
hänellä oli mukanaan julistus suvaitsevaisuuden perusteista, kun hän rimpautti
jälleen ovikelloani.
- Taidat nyt lähteä vähän liian
kaukaa liikkeelle, huomautin, kun Viljo oli lukenut sitaatin suoraan paperista.
- Eihän rattijuoppous ole mikään
ihmisoikeuskysymys. Rikoshan se on, vai mitä?
”Se pitää tietysti paikkansa.
Oletan, ettei Unescon yleiskokouksessa kukaan halunnut puolustaa rattijuoppojen
oikeuksia, vaikka en kylläkään jaksanut
kahlata läpi yleiskokouksen pöytäkirjoja ja keskustelupuheenvuoroja. Mutta
tarkkaan ottaen juopottelukin on yksi ihmisten ”käyttäytymismuoto” monen muun
rinnalla ja joku voi katsoa, että se kuuluu hänen ”arvomaailmaansa” eikä hän
sen vuoksi voi hyväksyä, että hänelle tyrkytetään täysraittiutta,
absolutismia…”
- Mutta rajansa kaikella. Suurin
osa vakavista liikenneonnettomuuksista on rattijuoppojen syytä. Monen mielestä
sellaisiin lainrikkojiin pitäisi soveltaa paljon nykyistä jyrkempiä
rangaistuksia … tukka pois ja linnaan … ja auto valtiolle …
Keskustelumme Viljon kanssa ei
koskaan ole päättynyt käsirysyyn. Ei tälläkään kertaan. Olemme toistemme
suhteen aika suvaitsevaisia! Muistimme myös, että Jukka Kemppinen oli vuosia
sitten käsitellyt samaa teemaa omassa blogissaan ja saanut aikaan melkoisen
kommenttiryöpyn (ks.12.1.2007 ”Tukka pois ja linnaan”)
Joku ehdotti silloin, että
meilläkin otettaisiin käyttöön Saudi-Arabian malli, jonka mukaan auto jää aina
siihen ja kaveri viedään putkaan, josta pääsee 24 tunnin jälkeen pois, jos on
maksanut sakot. Ja eräs toinen kommentoija muistutti, että investointipankkiirin solmio alkaa rypistyä putkassa
omia aikojaan muutamassa tunnissa ja viiden tunnin kuluttua äsken vielä niin
röyhkeä kiinni otettu laulaa puhtaasti ja heleästi kuin kanarialintu.
Mutta Viljo halusi jatkaa.
”Toleranssillahan tarkoitetaan
yleensä jonkinlaista sosiaalista hyväksyttävyyttä. Päihteiden suhteen kykyä
sietää jotakin ainetta päihtymättä. Tekniikassa sillä tarkoitetaan tuotteille
asetettuja kestävyysvaatimuksia. Nollatoleranssissa ei siedetä pienintäkään
poikkeusta asetetusta normista tai säännöstä.
Porissa Jouni Backman pääsi
rokottamaan niitä, jotka horjuvat nollatoleranssin ja 0,5 promillen tai 0.2
promillen maisemissa toteamalla, että hän taitaa olla tässä asiassa vähän
jäävi, koska on absolutisti. Sitä naulaa olisi Johannes Virolainenkin voinut
aikoinaan käyttää.”
- Kyllä. Kyllä. Ihan varmasti.
Mutta entä polkupyöräilijät ja jalankulkijat. Hekin seikkailevat liikenteen
seassa ihan yhtä paljon kuin autoilijatkin. Mitä sanot? Pitäisikö heihinkin
soveltaa nollatoleranssia?
”Periaatteessa. Kyllä. Jos polkupyörän kuljettaja rikkoo liikennesääntöjä tavalla, joka on
omiaan aiheuttamaan vaaraa muiden turvallisuudelle, on kyse
liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ja siitä hänet voidaan tuomita
vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Ja kyllä jalankulkijallakin on
lakisääteinen velvollisuus noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta
ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi …”
- Mutta eikö nollatoleranssin soveltaminen
täydessä seilissä toikkaroivaan juhlijaan tuottaisi melkoisia
tulkintavaikeuksia ja täyttäisi putkat piripintaan jo ensimmäisenä vappuna tai
juhannuksena?
”Aivan varmasti täyttäisi. Eikä sellaista kukaan
ole vaatimassakaan. Mutta periaatteessa nollatoleranssia voitaisiin tietysti
vaatia kaikenlaiseen päihteiden käyttöön. Ja onhan sitäkin kokeiltu.”
- Niinpä niin. Kieltolaki on siitä ja sen seurauksista
paras esimerkki. Ja tiedetään myös, että niissäkin kulttuureissa, joissa
alkoholin käyttöön suhtaudutaan äärimmäisen kriittisesti, salaryypiskelyä
esiintyy monissa erilaisissa muodoissa.
Näin olimme pääsemässä tämänkertaisen
keskustelumme loppusuoralle.
Viljo halusi kuitenkin vielä mainita, että
nollatoleranssiajattelua on sovellettu myös yritysmaailmaan ja viittasi Ari
Heiskasen kirjaan ”Nollatoleranssi – taltuta tuloksen tuhoojat”. Sitä
esitellään muun muassa seuraavasti:
Nollatoleranssi on organisaation sisäinen viretila, josta
on poistettu perustehtävän onnistumista estävät painolastit. Kun organisaatio
saavuttaa nollatoleranssin, se on onnistunut eliminoimaan sisältään kuolleet
painot (työmoraalia rapauttavat henkilöt, jotka eivät kanna vastuutaan),
stressipainot (väärän pakottavuuden seurauksena syntyneet kiiretalouden
kustannukset) ja häiriöpainot (häiriökäyttäytymisestä ja/tai
työpaikkakiusaamisesta syntyneet inhimilliset ja taloudelliset arvon
menetykset).
”Kas kun ei kukaan
huomannut ottaa tätä aspektia esille Porissa! Siitähän nollatoleranssin
vaatijat olisivat saaneet mukavasti tuulta siipiensä alle.”
- Ja sotkeneet keskustelua
entisestään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti