Aamutuimaan ajatukset kirmaavat joskus
vallattomasti. Tuntuu kuin yön kutomat assosiaatioverkot hajoaisivat ja
lähtisivät lentoon kuin poppeleiden pehmeät siementyynyt tuulenvireessä.
Näin kävi minulle tänään, kun laskeuduin
aamulenkilläni Myllykallion tykiltä Lahnaruohontielle ja aloin ajatella ajan
olemusta, siis erästä fysiikan perussuuretta, jonka yksikkönä on sekunti.
Mitä maailmasta tapahtui juuri sillä
hetkellä, kun pulssini oli selvästi kohonnut noustessani jyrkkää rinnettä
ylöspäin ja kun nyt olin laskeutumassa alaspäin?
Ajatus täsmentyi, kun oli päässyt
siihen pieneen huoneeseen, jossa kuninkaallisillakin on oikeus istua yksinään
ja kun kuulin ensimmäisen, vienon loiskahduksen.
Kuinka moni maapallon ihmisistä oli
juuri sillä sekunnilla samassa tilanteessa? Mitä se heille merkitsi? Mikä oli
teon tuotos ja arvo? Paino. Väri. Muoto. Oliko se hyväksi vai pahaksi? etc.
Ajatukset todellakin parveilivat kuin
pikkuriikkiset ötökät.
Ja siitä tuli tietysti mieleen, ettei
kahdella jalalla kävelevä ihminen ole suinkaan ainoa olento, joka jättää
jälkeensä jätöksiä, vaikka lienee monisoluisista, aitotumaisista eliöistä
ainoa, joka kiinnittää huomiota loiskahdukseen.
Joillekin ihmisille numerot ja luvut
sekä niillä suoritettavat laskutoimitukset ovat hauskaa leikki. Minulle eivät.
Päinvastoin. Minulle ne ovat vähän vieraita ja pelottaviakin.
Siksi en ajatellutkaan ryhtyä laskemaan
oman loiskahdukseni osuutta maapallolla tällä hetkellä elävien ihmisten
aiheuttamista loiskahduksista, mutta tarkistin kuitenkin huvin vuoksi
Googlesta, mikä nyt on maailman väkiluku.
YK:n arvion mukaan maailman väkiluku
ylitti seitsemän miljardia viime vuoden lokakuussa ja sen arvioidaan
saavuttavan kahdeksan miljardin rajan vuonna 2025.
Harppaus eläinten maailmaan olisi
räjäyttänyt ajatuspankkini, joten en uskaltanut edes vilkaista siihen suuntaan.
Joka tapauksessa ymmärsin, että oma
loiskahdukseni olisi häviävän pieni murto-osa samalla sekunnilla tapahtuneista,
vastaavanlaisista loiskahduksista maapallolla.
Sen sijaan palasin takaisin itse sekuntiin.
Ajan mysteeriin.
Vältin huolellisesti sotkeutumasta
ajan määrittelemisen ja mittaamisen sokkeloihin.
Itselleni oli selvää, että juuri
samalla sekunnilla, jolloin kuulin oman loiskahdukseni, maapallolla (ihmis-,
eläin- ja kasvikunnassa) tapahtui tiettyjä asioita täysin riippumatta
asettamistamme aikavyöhykkeistä tai siitä, missä paikassa maapallo oli sillä
hetkellä omassa aurinkokunnassamme. Eikä silläkään ollut merkitystä, mihin
suuntaan tai millä nopeudella oma galaksimme oli liikkumassa poispäin siitä
pisteestä, jossa alkuräjähdyksen oletetaan tapahtuneen niin ja niin monta
miljardia vuotta sitten.
Itse asiassa ”tietyillä asioillakaan”
ei ole merkitystä. ”Loiskahdus” on siinä mielessä vain sattumanvarainen
”hetki”.
Mutta tällainen ajatusparven lento
antaa myös mahdollisuuden levittää yön kutoma assosiaatioverkko työpöydälle,
jolloin samanaikaisia polttopisteitä on helpompi tarkastella.
Juuri samalla sekunnilla
(1) Yksi (Kemppinen) kirjoittaa, että Vladimir
Putin
edistää kaikin keinoin maansa eli Venäjän etuja eikä
sitä ei saa unohtaa, ja Toinen (Ruukinmatruuna) uhoaa, että samainen Putin on vainoharhainen,
patologinen valehtelija.
(2) Yksi (Israel) tukkii
tykkitulella tunneleita varmistaakseen oman turvallisuutensa, ja Toinen (Hamas)
käyttää siviilejä ihmiskilpenään varmistaakseen oman turvallisuutensa.
(3) Yksi leikkaa järkyttävän
tapahtuman uhrilta nimettömän irti saadakseen sormuksen itselleen, ja Toinen
laskee surukynttilän kaukana tapahtumapaikasta.
(4) Yksi nostaa porsasta suuremman,
kuparihohtoisen karpin järvestä, ja Toinen haaveilee, että pääsisi edes kerran
tänäkin kesänä mato-ongelle.
(5) Yksi arvelee, että Kepler-186f-tähteä
kiertävällä Gliese 0823:lla on älykästä elämää, ja Toinen ei ole koskaan kuulutkaan
eksoplaneetoista.
(6) Yksi kuuli vuonna 1950
ensimmäisen kerran, kun Edith Piaf lauloin radiossa hymnin rakkaudelle, ja
Toinen näki, kuinka Lang Lang soitti heinäkuussa 2014 Schönrunnin linnan
taikayössä taivaallisesti Mozartin Turkkilaisen marssin.
Aika ja paikka. Olemme tottuneet
siihen, että ne ovat kiistattomasti olemassa. Juuri samalla sekunnilla voi
tapahtua miljoonia asioita missä tahansa.
Mielikuvitus ei kuitenkaan pysy
siinä karsinassa. Se sallii ajatusten parveilla ilman esteitä paikasta toiseen,
eilisestä tähän päivään ja takaisin. Myös kauas tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti