Viljo Vähänen kertoi käyneensä eilen
katsomassa Iittalan naivisteja. Hän
sanoi ajelleensa vanhalla Vauxhall-Bedfordillaan vanhaa
tietä, kun ei viitsinyt mennä kaasuttelemaan moottoritielle vaan halusi
katsella kaikessa rauhassa maisemia.
Vähän ennen Nurmijärveä hän oli ottanut
matkaansa peukalokyytiläisen, kun ajatteli, että saisi juttuseuraa.
Ja niin hän saikin.
Kaveri oli ihan tavallisen näköinen nuori mies.
Parikymppinen, ehkä vähän yli. Hänellä ei ollut mitään matkavarusteita, vain
tummansininen t-paita, jonka rintaan oli ommeltu jokin merkki, kahden euron
kokoinen. Vaaleat farkut ja avonaiset sandaalit.
”Mihinkäs sitä ollaan matkalla?”
Kaveri kertoi, että Ouluun eikä ollut moksiskaan,
kun Viljo sanoi, että hän menee vain vähän matkaa Hämeenlinnasta eteenpäin.
- Ei se mitään. Kiitti vain. Kyllä mie pääsen
eteenpäin. Ei miulla taida olla enää kiirettä. Miusta tullee kohta ihan
oikeesti pilvenveikko.
Ahaa. Taitaa olla Karjalan poikia. Tai sitten
Lapista.
Ja siitä juttu alkoi.
Ensin Viljo kysyi, että mikä tuo merkki on, ja
kaveri selitti, että se on Pilvenveikkojen merkki ja että hän harrastaa
lentämistä. Kun Viljo tiesi merkistä jotakin vain suurin piirtein, kaveri
täsmensi.
”Kaksitoista
sotalentäjää allekirjoitti syyskuussa 1976 perustamiskirjan Suomen 1939-1944
sotien sotilaslentäjien yhteiselle klubille. Pilvenveikot-klubin
tarkoituksena on yhdistää sotilaslentäjiä ja vaalia suomalaisen lentäjän
perinteitä, mitä yhdistys on ansiokkaasti harjoittanut jo 25 vuotta. Pilvenveikkoihin on voinut hakea jäseneksi kuka
tahansa, jolle on aikoinaan myönnetty Suomen lentomerkki tai
kk-ampuja/radiosähköttäjämerkki. Lentomerkkejä myönnettiin 1918-1944 1234:lle
lentokoneen ohjaajalle, 62:lle tähystäjälle ja 328:lle henkilölle honoris
clausa-perustein. 1942 perustetun konekivääriampuja-radiosähköttäjä
–lentomerkin on saanut 161 henkilöä. Näistä 516 on liittynyt vuosien mittaan
Pilvenveikkoihin, ja jäseniä rivissä on yhä 238. Vuosien mittaan suomalaisten
sotalentäjien joukkoon on hyväksytty myös ruotsalaisen vapaaehtoislentolaivue
F19:n sekä saksalaisen
lento-osasto Kuhlmey'n lentäjiä ja tähystäjiä, joista elossa on yhä kaksi
ruotsalaista ja kolme saksalaista.” (Jukka O. Kauppinen)
Viljo ei halunnut kysyä, miksi kaverilla oli
päällään tuollainen paita ja että mistä hän oli sen saanut, vaan kiitti vain
selonteosta ja kysyi sitten, että mistäs sitä nyt ollaan tulossa, ja kaveri
sanoi, että heinätöistä, Mäntsälästä, sisaren pelloilta. Oli ehtinyt olla
siellä vain pari päivää, kun oli kuullut uutisen irtisanomisista. Piti lähteä
heti takaisin Ouluun, koska siellä olisivat mielet maassa. Pellolla sisaren
mies oli tappanut rautakangella hirmuisen ison kyyn, joka oli lekotellut
kivikasan kupeessa, ja roikutellut sitä ympäriinsä talkooväen edessä ja naiset
olivat kirkuneet, kun se vielä kiemurteli. Siellä oli tehty heinää vielä ihan
vanhalla tyylillä. Haravat ja kaksipiikkiset hangot olivat heiluneet. Viikatteet
olivat viistäneet ruohoa edellisinä päivinä ja nyt auringossa kuivahtanutta
heinää nostettiin porukalla seipäille. Kaveri kertoi olleensa lähinnä vain
kapulamiehenä eli työntämässä parin peukalon paksuisia kapuloita
heinäseipäisiin. Hänen sisarensa oli ollut ihan hermona. Ei sen vuoksi, ettei
työ olisi edistynyt tarpeeksi rivakasti, vaan sen tähden, että Yönkuningattaren
piti poksahtaa kukkaan seuraavana tai sitä seuraavana yönä ja sitä pitäisi koko
heinäporukan tulla katsomaan. Sitä varten siskotyttö oli varannut pari
pullollista tequilaa, jota otettaisiin sinisistä laseista heti kun kukka
esittäytyisi täydessä loistossaan.
Jne. Jne. Juttua tuntui riittävän.
Mutta mitä siitä irtisanomisesta? Se kiinnosti
Viljoa, joka oli lukenut lehdistä, kuinka ”uusi mr. Microsoft
- Satya Nadella - astui esiin valtavien miesten varjoista – viikatteen kanssa”.
Viikatemies oli siis asialla.
Peukalokyytiläinen kertoi valmistuneensa Oulun
yliopistosta ja saaneensa työpaikan Microsoftin tutkimus- ja
tuotekehitysyksiköstä. Nyt edessä olisi siis matka kohti pilviä.
- Minua ei suuresti lohduta se, että viikatemies
kertoo Microsoftin tähtäävän tulvaisuudessa pilvipalveluihin, joita Google ja
Apple nyt hallitsevat. Se on sellaista hevostenleikkiä, jossa meikäläisellä on
samanlainen rooli kuin itikalla elefantin korvassa. Kun Financial Times nyt
kertoo, että suurten miesten (Steve Ballmer ja Bill Gates) varjosta voi astua
valoon vain suurilla teoilla, ei sekään paljoa meikäläistä lämmitä, vaikka
tiedän kyllä tarkalleen, mitä pilvipalvelut ovat ja mihin suuntaan ollaan
menossa. Meikäläisistä suurin osa joutuu kilometritehtaalle.
Viljo Vähänen olisi kovin mielellään kuullut
lisää pilvipalveluista, koska hän tunsi olevansa niiden suhteen vähän ulalla.
Mutta naivistit
saivat yliotteen Iittalassa.
Pilvenveikko ehti kertoa - ennen kuin astui
Vauxhallista maantienposkeen - että viikonvaihteessa hän taas lentäisi omalla
koneellaan pilvien yläpuolella.
Yksin. Ajatuksissaan. Murheissaan.
Illalla Viljo Vähänen turvautui Googleen:
”Pilvilaskenta tarkoittaa internetissä
(eli "pilvessä") tapahtuvaa tietotekniikan (eli
"laskennan") kehitystä ja käyttöä hajautetuissa
ympäristöissä (vrt. klusteri
(tietotekniikka)). Käsitteenä se kuvaa paradigman muutosta, jonka
tuloksena palvelu tarjotaan "pilvessä", jonka teknisiä yksityiskohtia
palvelun käyttäjät eivät voi nähdä tai hallita. Pilvilaskenta kuvaa uutta
tietoteknisten palveluiden tuottamisen, käyttämisen ja toimittamisen mallia,
johon liittyy internetin yli palveluna tarjottuja dynaamisesti skaalautuvia ja
virtuaalisia resursseja. - Käsitettä
"pilvi" käytetään kielikuvana, jolla viitataan internetiin siten kuin
se usein esitetään tietoverkkojen kaaviokuvissa, sekä abstraktiona
monimutkaiselle infrastruktuurille, jonka se verhoaa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti