363. Kova mölinä 150602

Uutisten mukaan eduskunnan täysistunnossa nousi tänään (2.6.2015) kova mölinä, kun siellä käsiteltiin Juha Sipilän ensimmäisen hallituksen ohjelmaa perustuslain 63§:n määräämässä järjestyksessä.

Sen mukaisesti ”valtioneuvoston on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle.”

Tiedonannon pohjalta tarkistetaan äänestämällä, kuinka vahvaa luottamusta valtioneuvosto nauttii.

Perustuslain 31§:n mukaan ”kansanedustajilla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä”.

Lisäksi pykälässä sanotaan, että ”kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä”

Mölyapinoista ei Suomen perustuslaissa sanota mitään.

Halusin kuitenkin tarkistaa Googlesta, mitä näistä mölyävistä,  kansanedustajienkin etäisistä sukulaissieluista sanotaan:

”Mölyapinat on Etelä-Amerikassa elävä hämähäkkiapinoiden suku. Suku on saanut nimensä siitä, että niiden huuto kantaa jopa kolmen kilometrin päähän. Ne liikkuvat ketterästi sademetsän puissa ja elävät parinkymmenen yksilön laumoina. Ne hakevat ravinnokseen hedelmiä, lehtiä ja silmuja. Naaraat kuljettavat mukanaan emon turkkiin takertuvia pieniä pentuja. Ne voivat muodostaa puusta puuhun apinasillan, jota pitkin poikaset voivat kulkea. Mölyapinoiden mylvintä voi kuulua kilometrien päähän ja äänet ovat erilaisia merkityksen mukaan. Lauma pysyy koossa huudoin, koska tiheässä metsässä ei ole näköyhteyttä.”

Mölyäminen kuuluu siis mölyapinoiden normaaliin, arkipäiväiseen  kielenkäyttöön. Sillä tavalla ne pitävät laumansa koossa. Se on viidakkoeläimen vakaata ja arvokasta käyttäytymistä eikä sillä haluta siis loukata toista apinaveljeä tai sisarta.

Toisin näyttää olevan Suomen tasavallassa, jossa valtiovaltaa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta (2§).

Mölyämisellä on (tai ainakin saattaa olla) tarkoitus satuttaa kipeästi.

Vain harvoin eduskunnassa kuitenkaan nähdään kansanedustajia, jotka kuljettavat mukanaan turkkeihinsa takertuneita, pieniä poikasia, tai jotka muodostavat (yhdessä mieskansanedustajien kanssa) puusta puuhun ulottuvia siltoja, joita pitkin poikaset voisivat juosta.

Mölyämällä kansanedustajat saattavat kuitenkin loukata toinen toisiaan, vaikka heidän oletetaan tietävän, että he rikkovat tällä tavalla arvokkaan käyttäytymisen kultaista sääntöä.

Perustuslaissa asia on nimittäin sanottu selkeästi: ”Jos kansanedustaja rikkoo tätä (sääntöä) vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnosta.”

Uutisen mukaan valtavan naurunremakan keskeltä kuultiin puhemiehen korokkeelta vain kaksi vaimeaa kopautusta. Ei muuta.

Tällaista mölynäytöstä saattoi kyllä odottaa, kun muistetaan, kuinka suuren euforian ja median siivittämän hymykampanjan merkeissä hallitusneuvottelut saatettiin päätökseen.

Smolnan kabineteissa ja puoluetoimistoissa kiristeltiin kyllä varmaankin  hampaita ja puristettiin nyrkkiä taskuissa, mutta julkisuuteen sitä ei näytetty.

Eduskunnan täysistunnossa paineet sitten purkautuivat ja möly pääsi valloilleen.

Eihän sen valossa kovin valoisaa tulevaisuutta hallitukselle voi ennustaa.

MUTTA

Juha Sipilän ensimmäisellä hallituksella on vankka enemmistö eduskunnassa.

Siinä nojatuolissa kaikki ministeritkin voivat istua aika tukevasti.

Yksittäiset möläykset eivät kauaksi kanna, mutta mölykuoroa ei kukaan jaksa loputtomiin kuulla – eteenkään, jos hallituksen ja opposition äänet sekoittuvat yhdeksi mölypuuroksi!