keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

370. Kuurojen dialogi 150617

”Olen yrittänyt saada selvää viittomakielestä aina siitä asti, kun se tuli mukaan televisiouutisiin, mutta en ole onnistunut. Jos en kuulisi toimittajan ääntä, en ymmärtäisi siitä yhtään mitään. Se on minulle täyttä hepreaa. Mutta kuulovammaisille, kuuroille, se on välttämätöntä arkikieltä.”
Viljo Vähänen oli jälleen oikeassa. Putoaisimme kuin eno veneestä, jos meidän pitäisi ymmärtää kuurojen dialogia.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja (EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä-tutkimusohjelma) Arkady Moshes oli siis vain osittain oikeassa kommentoidessaan Niinistön ja Putinin eilistä tapaamista Moskovassa. Hänen mukaansa ”ihmiset antavat lausuntoja, mutta eivät keskustele, se on kuurojen dialogia.”
Asiallisesti ottaen ohjelmajohtajan lausunto osui kuitenkin naulan kantaan.
Presidentit puhuivat toistensa ohi. He pitivät kuitenkin tarkasti huolen siitä, etteivät puhuneet ohi suunsa.
- Se on tärkeä aspekti, koska ohi suun puhuminen merkitsisi sitä, että jompikumpi tai kumpainenkin olisi paljastanut salaisuuksia, jotka eivät hänelle kuulu. Ja siitähän se varsinainen riemu olisi syntynyt. Nyt molemmat pysyivät visusti omissa karsinoissaan.
”Aivan niin. Putinin osalta se oli varmaankin paljon helpompaa, koska hän on oman karsinansa kiistaton ylipaimen, mutta Niinistön tilanne oli mutkikkaampi, kun hänen piti puhua kahdella kielellä ja kolmaskin kolkutti hänen takaraivoaan. Suomi, EU ja Nato muodostivat hänen dialogioikeudelleen varsin ahtaat rajat. Pienen paimenen on katsottava tarkkaan, ettei hän puhu ohi suunsa.”
Selailimme Viljon kanssa yhteistä kirjahyllyämme ja löysimme sieltä aika mielenkiintoisia dokumentteja aidosta dialogista mutta emme sanaakaan kuurojen dialogista.
Ehkäpä Arkadi Mosheskin halusi vain sanoa, etteivät naapuripresidentit käyneet aitoa dialogia, vaan monologeja jolloin heidän ei tarvinnut välittää siitä, mitä keskustelukumppani sanoi. Riitti, että kumpikin sai oman asiansa sanotuksi.
”Se on kyllä aika vaarallinen tie”. Viljo päätteli, kun olimme todenneet, ettei Moskovan keskustelussa ollut juuri hajuakaan dialogin filosofiasta eikä se täyttänyt alkuunkaan hyvän vuoropuhelun kriteereitä.
”Se jättää liian monta, liian suurta kysymystä avoimeksi. Hesari saattoi sitä paitsi olla aivan oikeassa, siinä, että Niinistön kannalta tällaiseen dialogiin sisältyy melkoisia riskejä.  Koko ajan on myös olemassa vaara, että Venäjän tukemat joukot aloittavat hyökkäyksen Itä-Ukrainassa. Ei näytä hyvältä, jos niin käy kovin pian sen jälkeen, kun Niinistö on käynyt puhumassa Putinille Ukrainasta.”
- Yes. Vaikka arviosi ”vaarallisesta tiestä” on kovin epämääräinen. Voisitko täsmentää?
”Yritän. Putin ja Niinistö saivat kyllä omat asiansa sanotuiksi omilla tavoillaan. Aiheet eivät tosin juuri sipaisseetkaan toisiaan. Siitä syntyy herkästi uskottavuusongelma, joka kaatuu auttamattomasti pienemmän paimenen niskaan. Isompi voi jatkaa omalla urallaan aika huolettomasti. Kenttä jää kuitenkin auki yhtä kasvaville spekulaatioille. Sellainen on esimerkiksi sotakaluston siirtäminen konfliktin ydinalueille ja keskustelu operatiivisen ydinaseen käytöstä vaikkapa Itämeren alueella. Ylipäätänsä asevarustelun kiihtyminen muodostaa jo sinänsä vaaratekijän. Kylmän sodan aikana ns. vahingot pystyttiin kyllä välttämään, mutta tiedossa on, että läheltä piti tilanteita oli useitakin. Uusia ja tehokkaampia aseita ja strategioita on kehitelty jo vuosikymmenten ajan sekä teoriassa että laboratorioissa. Niitä on päästy kokeilemaan myös kentällä, sotatilanteissa ja sotaharjoituksissa, joiden määrä ja laatu ovat lisääntyneet huimasti. Inhimillisen erehdyksen, sattuman sekä lapsus linguaen ja lapsus manun mahdollisuus on tänä päivänä yhtä suuri kuin eilenkin.”
”Tällaisia ongelmia on vaikea ratkaista kuurojen dialogin avulla.”






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti