”Olen yrittänyt saada selvää viittomakielestä
aina siitä asti, kun se tuli mukaan televisiouutisiin, mutta en ole onnistunut.
Jos en kuulisi toimittajan ääntä, en ymmärtäisi siitä yhtään mitään. Se on
minulle täyttä hepreaa. Mutta kuulovammaisille, kuuroille, se on välttämätöntä
arkikieltä.”
Viljo Vähänen oli jälleen oikeassa. Putoaisimme
kuin eno veneestä, jos meidän pitäisi ymmärtää kuurojen dialogia.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja
(EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä-tutkimusohjelma) Arkady Moshes oli siis vain
osittain oikeassa kommentoidessaan Niinistön ja Putinin eilistä tapaamista
Moskovassa. Hänen mukaansa ”ihmiset antavat lausuntoja, mutta eivät keskustele,
se on kuurojen dialogia.”
Asiallisesti ottaen ohjelmajohtajan lausunto
osui kuitenkin naulan kantaan.
Presidentit puhuivat toistensa ohi. He pitivät
kuitenkin tarkasti huolen siitä, etteivät puhuneet ohi suunsa.
- Se on tärkeä aspekti, koska ohi suun puhuminen merkitsisi sitä, että
jompikumpi tai kumpainenkin olisi paljastanut salaisuuksia, jotka eivät hänelle
kuulu. Ja siitähän se varsinainen riemu olisi syntynyt. Nyt molemmat pysyivät
visusti omissa karsinoissaan.
”Aivan niin. Putinin osalta se oli varmaankin
paljon helpompaa, koska hän on oman karsinansa kiistaton ylipaimen, mutta
Niinistön tilanne oli mutkikkaampi, kun hänen piti puhua kahdella kielellä ja
kolmaskin kolkutti hänen takaraivoaan. Suomi, EU ja Nato muodostivat hänen dialogioikeudelleen
varsin ahtaat rajat. Pienen paimenen on katsottava tarkkaan, ettei hän puhu ohi
suunsa.”
Selailimme Viljon kanssa yhteistä
kirjahyllyämme ja löysimme sieltä aika mielenkiintoisia dokumentteja aidosta dialogista mutta emme sanaakaan kuurojen dialogista.
Ehkäpä Arkadi Mosheskin halusi vain sanoa,
etteivät naapuripresidentit käyneet aitoa dialogia, vaan monologeja jolloin heidän ei tarvinnut välittää siitä, mitä
keskustelukumppani sanoi. Riitti, että kumpikin sai oman asiansa sanotuksi.
”Se on kyllä aika vaarallinen tie”. Viljo
päätteli, kun olimme todenneet, ettei Moskovan keskustelussa ollut juuri
hajuakaan dialogin filosofiasta eikä
se täyttänyt alkuunkaan hyvän vuoropuhelun kriteereitä.
”Se jättää liian monta, liian suurta kysymystä
avoimeksi. Hesari saattoi sitä paitsi olla aivan oikeassa, siinä, että Niinistön
kannalta tällaiseen dialogiin sisältyy melkoisia riskejä. Koko ajan on myös
olemassa vaara, että Venäjän tukemat joukot aloittavat hyökkäyksen
Itä-Ukrainassa. Ei näytä hyvältä, jos niin käy kovin pian sen jälkeen, kun
Niinistö on käynyt puhumassa Putinille Ukrainasta.”
- Yes. Vaikka arviosi ”vaarallisesta tiestä” on
kovin epämääräinen. Voisitko täsmentää?
”Yritän. Putin ja Niinistö saivat kyllä omat
asiansa sanotuiksi omilla tavoillaan. Aiheet eivät tosin juuri sipaisseetkaan
toisiaan. Siitä syntyy herkästi uskottavuusongelma, joka kaatuu auttamattomasti
pienemmän paimenen niskaan. Isompi voi jatkaa omalla urallaan aika huolettomasti.
Kenttä jää kuitenkin auki yhtä kasvaville spekulaatioille. Sellainen on
esimerkiksi sotakaluston siirtäminen konfliktin ydinalueille ja keskustelu
operatiivisen ydinaseen käytöstä vaikkapa Itämeren alueella. Ylipäätänsä
asevarustelun kiihtyminen muodostaa jo sinänsä vaaratekijän. Kylmän sodan
aikana ns. vahingot pystyttiin kyllä välttämään, mutta tiedossa on, että läheltä
piti tilanteita oli useitakin. Uusia ja tehokkaampia aseita ja strategioita
on kehitelty jo vuosikymmenten ajan sekä teoriassa että laboratorioissa. Niitä
on päästy kokeilemaan myös kentällä, sotatilanteissa ja sotaharjoituksissa,
joiden määrä ja laatu ovat lisääntyneet huimasti. Inhimillisen erehdyksen,
sattuman sekä lapsus linguaen ja lapsus manun mahdollisuus on tänä
päivänä yhtä suuri kuin eilenkin.”
”Tällaisia ongelmia on vaikea ratkaista kuurojen
dialogin avulla.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti