Suhtaudun epäilevästi amerikkalaiseen hyväntekeväisyysyhteiskuntaan,
jossa heikommista ja vähäosaisemmista pidetään huolta lahjoitusten avulla. Ja
sitten hyväntekijät paistattelevat omassa erinomaisuudessaan.
Sitaatti olisi voinut olla Viljo
Vähäsen, mutta ei. Se oli lähtöisin työmarkkinajohtajan suusta (ks. ”Palkansaajapomot tyrmäävät eliitin lahjoitustalkoot”, IL
9.6.2015).
Salamannopea vasen suora. Kolme
superjohtajaa kanveesilla. Yhdellä iskulla. Kehätuomarina moraalifilosofiasta väitellyt valtiotieteen tohtori.
- Onko hyväntekeväisyyskonservatismi
sinulle tuttua, kysyin Viljolta, kun olimme ohittaneet ilta-auringossa
Kasinonrannan ja suuntasimme askeleemme kohti Ryssänkärkeä. – Sehän sai nyt
palkansaajapomot takajaloilleen ja arkkipiispakin ehti jo antamaan heille
tukensa. En muista, että Jussi Teljo olisi käyttänyt sitä luennoillaan
1950-luvun lopulla enkä löytänyt sitä omista muistiinpanoistanikaan. Se taitaa
olla uudempaa filosofista lyriikkaa?
”On ja ei”, Viljo aloitti luentonsa.
”Hyvän teon ajatus on ikivanha. Sitä
pohtivat jo antiikin filosofit, mutta eivät he käyttäneet sanaa hyvinvointivaltio, kuten tämän päivän
moraalifilosofi. Se on uudempaa sosialidemokratiaa. Kysymykset oikeasta ja
väärästä, hyvästä elämästä, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonteesta
ovat sen sijaan vanhaa filosofista kauraa. Sitä ovat pureskelleet tavalla tai
toisella kaikki analyyttisen filosofian harrastajat ja tutkijat niin lännessä
kuin idässä. En laisinkaan ihmettele, että se pulpahti jälleen niin kiihkeästi
esille, kun Juha Sipilä alkoi sorvata yhteiskuntasopimustaan …”
- Et kait nyt sentään tarkoita, että
pääministerimme olisi hyvää tarkoittava hölmö, jonka hyvä tarkoitus kääntyisi
häntä itseään vastaan ja myrkyttäisi heti alkuunsa uuden poliittisen hovin
mielen?
”No, en nyt sentään, vaikka reaktiot
yhteiskuntasopimukseen tuovat kyllä väkisin senkin suuntaisia ajatuksia
mieleen.”
Tauko.
”Elinkeinoelämän keskusliiton
hallituksen puheenjohtajan paimenkirje oli tietysti kannanotto
yhteiskuntasopimuksen puolesta. Sitähän ei kukaan ole kiistänyt, mutta hyvä teko, jota hän esitti, näyttääkin
olleen paha teko, mutta eihän
sellainen käänne ole filosofisessa mielessä mitään uutta. Hyvä tarkoitus ei
aina ole johtanut hyvään lopputulokseen. Senhän me tiedämme jo arkielämästä, ja
poliittinen historiahan on tulvillaan niitä tapauksia.”
- Aivan. Senhän moraalifilosofimmekin
myönsi sanoessaan olevansa aivan varma
siitä, että hankkeen takana oli vilpitöntä
harrastusta.
”Oli oli. Mutta vilpittömyyskään ei
auta, jos teko on väärä. Tässä tapauksessa näin on ilmeisesti päässyt
tapahtumaan. Ehkä vahingossa … vaikka juuri se tuntuu omituiselta. Olisihan työnantajien luullut tietävän millaisissa
mielialoissa työntekijät liikkuvat porvarihallituksen ensimetreillä. Herkempää
otetta olisi nyt tarvittu …”
- Kyllä. Vasen suora oli tehokas!
”Yes. Hyväntekeväisyyskonservatismin oikeistolainen
henki taisi yllättää tämän voimalajin perinteisesti lihaksikkaamman osapuolen. Molempien
osapuolten kannattaisi varmaankin jatkossa keskittyä pohtimaan
moraalifilosofian perimmäisiä kysymyksiä, joihin kuuluu muun muassa kysymys mikä tekee teosta oikean tai väärän?”
- Tähän kysymykseen
moraalifilosofimme antoikin jo oman vastauksensa: Mitään ei voi sille, että se tässä tilanteessa näyttää jotenkin
omituiselta, koska ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään: niihin jotka saavat
itse valita ja niihin joilla ei ole mitään valittavaa.
”Ok. Nyrkkeily on taitolaji! Siinäkin
on omat sääntönsä ja eettiset norminsa. Niitä tulisi tarkoin noudattaa, jotta
vältyttäisiin arvaamattomilta vaurioilta ja vammoilta.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti