372. Normeista 150624

Sattumalta avasin televisioni tänään kello 14.00. Se oli tärkeä sattuma, koska näin ensimmäisen kerran kunnolla, millaisissa olosuhteissa nykyinen eduskunta työskentelee.

Olin kyllä lukenut siitä, että eduskuntatalo on remontissa muutaman vuoden ajan ja että täysistunnot pidetään väliaikaisesti Sibelius-Akatemian konserttisalissa, mutta kertaakaan aikaisemmin en ollut sattunut näkemään viikoittaisia suoria lähetyksiä sieltä, vaikka uutisissa olin kyllä nähnyt vilahduksia tutusta ulko-ovesta ja eteishallista.

Nyt eduskunta keskusteli pääministerin ilmoituksesta, jonka aiheena oli normien purkaminen. Jysähdin katsomaan koko lähetyksen, joka noudatti tuttua järjestystä.

Pääministerin tekstin saatoin lukea (muutosvarauksin) etukäteen Valtioneuvoston kotisivuilta. Hänen jälkeensä puhuivat eduskuntaryhmien edustajat suuruusjärjestyksessä ja sitten yksittäiset kansanedustajat. Kuuntelin aika tarkasti ryhmäpuheenvuorot, mutta sitten aloin vähitellen herpaantua. (Tarvittaessa voin  lukea kaikki puheenvuorot eduskunnan pöytäkirjoista, jotka ilmestyvät nykyisin pikavauhtia kaiken kansan luettaviksi)

Eduskunnan työjärjestyksen 24§:n mukaan pääministeri tai hänen määräämänsä ministeri voi antaa eduskunnalle ilmoituksen ajankohtaisesta asiasta puhemiehen kanssa sovittuna aikana. Puhemies päättää, sallitaanko asiasta keskustelu ja hän myöntää harkintansa mukaan puheenvuorot. Kun puhemies katsoo keskustelun riittävän, hän toteaa sen päättyneeksi (17.12.2012/895).

Ilmoituksen johdosta ei siis äänestetä hallituksen luottamuksesta, mutta se merkitään kyllä kokonaisuudessaan täysistunnon pöytäkirjaan.

Ehkäpä istuntosalin väliaikainen sijaintipaikka ja siihen liittynyt musiikillinen ilmapiiri johti ajatukseni pois pääministerin ilmoituksen varsinaisesta teemasta normitalkoista ja toi mieleeni hänen ajatuksensa avokonttorista (ks. 362. Avokonttori 150527).

Tavoiteltiinhan pääministerin ilmoituksella lainsäädännön ja lakien toimeenpanon tehokuutta sekä kaikinpuolista järkevyyttä. Siis kaikkea sitä, mikä oli avokonttori-ideankin perusajatuksena.

Tunnelma Sibelius-Akatemian konserttisalissa oli harmoninen, kaunisääninen ja sointuva. Ryhmäpuheenvuorot olivat kuin erilaisten soitinryhmien esityksiä. Kaikki tuntuvat ymmärtävän, että edessä on suuri konsertti, jossa jokaisen soittajan oli osattava oma stemmansa ja kaikkien oli seurattava herkällä silmällä ja korvalla kapellimestarin tahtipuikkoa.

Kehuja ja kannustuksia kuului yli puoluerajojen. Opposition ja hallituksen välinen jännitekin tuntui lähes kokonaan kadonneen.

Koko orkesteri oli yhtä mieltä siitä, että normeja on purettava! Vapautta on lisättävä. Mutta järjestystä tarvitaan. Kaikki normit eivät ole suinkaan pahasta.

Kysymykset ja vastaukset sinkoilivat sopuisasti. Yhteinen ymmärrys kumisi kuin patarummut, välkehti viuluissa, selloissa, bassoissa, tanssi puhaltimissa ja haihtui lopulta (kun TV1:n lähetysaika loppui) kuin ilta-aurinko harppujen lempeään sointiin.

Normiviidakko jäi kuitenkin seisomaan tukevasti paikoilleen. Onhan sitä rakennettu kohta sata vuotta.

Se on suomalaisen konservatismin päälinnake. Sen sisälle mahtuu satoja ellei tuhansia lakeja ja säädöksiä. Sinne voidaan rakentaa erilaisia konserttilavoja, näyttämöitä ja avokonttoreita.

Loputtomasti.

Normi on politiikan työväline. Se on vallankäytön ase. Sen avulla hallitaan. Sillä taistellaan. Voitetaan ja hävitään.

Normien purkaminen on Sisyfoksen urakka.

Tässä muistutus urakan luonteesta (Googlen mukaan):

Sisyfos oli Kreikan mytologiassa Korintin perustaja ja kuningas, joka ei piitannut jumalista eikä kuolemasta. Kun kuolema (Thanatos) tuli Zeuksen käskystä noutamaan häntä, hän vangitsi kuoleman köysillä ja laittoi hänet lukkojen taakse. Zeus lähetti Areen vapauttamaan kuoleman, ja Sisyfos joutui manalaan. Manalassa Sisyfos petkutti kuolemaa uudelleen ja sai palata takaisin elämään. Petkutuksen paljastuttua kuolema tuli jälleen hakemaan häntä. Joutuessaan takaisin manalaan Sisyfos sai tehtäväkseen vierittää ikuisesti kivenlohkaretta rinteen päälle. Kun lohkare oli huipulla, se vieri takaisin alas ja Sisyfoksen täytyi aloittaa työ alusta.

Juha Sipilän hallitusta voidaan onnitella rohkeasta yrityksestä!