torstai 25. kesäkuuta 2015

373. Rikoslain tulkinnasta 150625

”Tässä kirjoituksessa ei sitten oteta mitään kantaa iltapäivälehtien esittelemään raiskausjuttuun. Koska teko oli seksuaalirikos ja sekä syytetyt että tiettävästi uhri alaikäisiä, se käsiteltiin kokonaan suljetuin ovin. Toisin sanoen en tiedä faktoja – eikä kukaan muukaan, paitsi oikeudenkäyntiin osallistuneet.” (Jukka Kemppinen ”Oikeusministerin onnettomuus”  25.6. 2015).
“Syyttäjä haki tuomiota törkeästä raiskauksesta, mutta käräjäoikeus katsoi ettei teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä eikä sitä tehty erittäin nöyryyttävällä tavalla. Raiskauksen tunnusmerkistö täyttyi sormen työntämisellä emättimeen ja peräaukkoon. Juttua käsiteltiin suljetuin ovin. Käräjäoikeus määräsi oikeudenkäyntiasiakirjat salaisiksi 60 vuodeksi. Oikeus on perustellut käsittelyn salaamista uhrin toiveella sekä sillä, että syytteessä on alle 18-vuotiaita. Lisäksi tekijöiden pitää korvata yhteisvastuullisesti uhrille 5000 euroa. Eli halvalla meni ja rikolliset pääsivät kuin koira veräjästä. Näin se anarkotyrannia taas etenee, vähän kerrallaan. Oikea kulttuurimarxistin märkä uni: miten saadaan spermanaamat pelkäämään. Omassa maassaan. (Nimimerkki Takkirauta: ”Naisen luvaton käyttöönotto, ja mitä siitä seuraa” 24.6.2015)
Käräjäoikeuden rikosnimikkeestä ja tuomitsemasta rangaistuksesta voidaan toki esittää erilaisia käsityksiä. Itse olen sitä mieltä, että käräjäoikeuden ratkaisu, jonka mukaan teko ei ole törkeä, vaan tavallinen raiskaus, on perusteltu. Vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdottomana ei ole minusta perusteita. Syyttäjän näkemys, jonka mukaan tekijät olisi tullut tuomita peräti neljäksi vuodeksi vankeuteen, on yllättävä; noin ankara rangaistus olisi kyseistä teosta tietenkin täysin kohtuuttoman ankara seuraamus.” (Jyrki Virolainen: ”954. Tapanilan raiskaustapaus”. 25.6.2015)
Rikoslain 20. luvussa käsitellään seksuaalirikoksia. Luvun kaksi ensimmäistä pykälää kuuluvat seuraavasti:
1 § (27.6.2014/509)
Raiskaus
Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.
Yritys on rangaistava.
2 § (27.6.2014/509)
Törkeä raiskaus
Jos raiskauksessa
1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,
4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Perustuslain 2. luvun 8. artiklassa määritellään rikosoikeudellinen laillisuusperiaate seuraavasti:
”Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.”
Keskustelimme Viljo Vähäsen kanssa aamutuimaan rikoslain tulkinnasta. Molemmat olimme lukeneet lehdistä Tapanilan raiskausuutisista ja päätyneet aikalailla samanlaiseen näkemykseen kuin prosessioikeuden emeritusprofessori:
”Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet suorastaan "riehaantuivat" tuomiosta. Kaksi iltapäivälehteä (IL ja I-S) ja niiden haastattelemat emeritaprofessori Terttu Utriainen ja syyttäjä Velitski tuntuivat suorastaan "polttavan päreensä" lievänä pitämänsä tuomion johdosta. Utriaisen reaktio ei ollut yllättävä, sillä hän on "paasannut " viimeiset 15-20 vuotta lähes kaikista iltapäivälehdissä uutisoiduista raiskaustuomioista. Median toinen "pysyvä" (tai päivystävä) asiantuntija eli professori Matti Tolvanen sen sijaan tyytyi tällä kertaa toteamaan rauhallisesti, ettei tuomio ollut ainakaan ankara.”
Totesimme myös kuinka helppoa seksuaalirikosten yhteydessä on kiihottaa mielipiteitä ja kuinka vaikeaa sellaisessa myrskyssä on käyttää perustuslain mukaista tuomiovaltaa.
”Tuomareille on jälleen kerran nostettava hattua”, Viljo totesi. ”Ja kyllä Jukka Kemppisen kommentti on aivan paikallaan. Vain oikeudenkäyntiin osallistuneet tietävät faktat.”
”Julkisuusperiaatteen mukaisesti käräjäoikeus on perustellut syykisulukemista ja rangaistusten tuomitsemista ehdollisina, mistä kyllä voi lukea jotakin siitä tunnelmasta, mikä oikeussalissa on vallinnut, kun tekoa (rikosta) on käsitelty yksityiskohtaisesti. Näistäkin tiedonsirpaleista Iltalehti ehti jo koota mm. seuraavat kohdat:
- Uhria ei ole riisuttu sekä tekotapa muutenkin. Kun nämä tekotavat otetaan huomioon, ei voida pitää erityisen nöyryyttävänä seikkana, että kaikki tekijät ovat olleet vähintäänkin uhrin lähettyvillä ja katselleet tekoa.
- Tunkeutuminen on tapahtunut sekä emättimeen että peräaukkoon, mikä on loukannut uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta enemmän kuin vain toinen tunkeutuminen olisi tehnyt. Toisaalta sormin tunkeutumista ei ole pidettävä yhtä moitittavana kuin sukuelimellä tunkeutuminen olisi.”
Viljo oli hetken hiljaa.
”En ole  oikein varma siitä, pitikö myös tällaiset yksityiskohdat ja arvelut saattaa julkisuuteen.”
- Aivan. Kyllä ne minunkin mielestäni olisi voitu jättää suljettujen ovien taakse. Sen sijaan on tietysti tärkeää, ettei nuorukaisten nimiä saatettu julkisuuteen. Jarkko Sipilä oli myös oikeassa todetessaan, että poliisin olisi pitänyt oikaista ajoissa joukkoraiskausta koskeva, virheellinen uutinen, koska se vain kiihotti entisestään nettikeskustelua.
”Silmiini pisti jälleen Takkiraudan rotukiihkoinen, oikeistoradikaalinen vauhkoilu. Tässä nyt vain jäi huomaamatta se, että nuo viisi epattoa olivat rikollisia ja he olivat syyllistyneet rikokseen, jota yleinen oikeustaju pitää erityisen törkeänä. Sama selkokielellä: itse olivat soppansa keittäneet, joten lusikoikoon sen ihan ihe. Ja tuomiot luettakoon lakikirjan eikä sanomalehden mukaisesti … Mutta mikä ei maan tapa ole, ei oikeus eikä kohtuuskaan voi olla, lukee tuomarinohjeissa. Ja keskiaikainen lainkäyttö, jota täällä on jo ehditty kritisoida, kuvasti kansan oikeustajua huomattavasti paremmin kuin nykyinen marxilainen oikeuskäsitys, joka tuntuu olevan rikosoikeuteemme pesiytyneen stalinistisen ongelmajätteen suosiossa. Keskiajalla nimittäin raiskaajat mestattiin.”
- Olisipa rikoslain kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän vetäjänä toiminut professori Pekka Koskinen ollut vielä elävien kirjoissa. Häneltä olisimme varmaankin kuulleet viisaita kommentteja.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti