366. Mustat listat 150610

Pata kattila soimaa. Musta kylki kummallakin.

Musta on Manalan väri. Synkkä. Vaarallinen. Pelottava.

Sen sisälle, imuun, ei monikaan haluaisi vapaaehtoisesi joutua.

Käteen jäänyt Musta Pekka on häviäjän kortti. Häpeän leimaama.

MUTTA

On mustalla tietysti myös omat hauskat, jopa iloisetkin puolensa.

Kukapa ei olisi kokeillut, kuinka nopeasti ja virheettömästi osaa sanoa viisi kertaa peräkkäin mustankissanpaksutposket tai kukapa ei olisi kevätöinä ihastellut mustarastaan lurittelua!

Aina mustaan väriin liittyy kuitenkin jotakin traagista, kuten venäläisen avantgardistin Kazimir Malevitšin öljyvärimaalaukseen Musta neliö, jonka tekijä sijoitti futuristien näyttelyssä vuonna 1915 ortodoksisen kodin kunniapaikalle, huoneen nurkkaan ”paljaaksi ikoniksi”. Googlessa kerrotaan, että ”Malevitš itse koki Mustan neliön maalaamisen niin järisyttävänä, ettei pystynyt sen maalattuaan syömään, juomaan eikä nukkumaan viikkoon.”

Otan tähän muutamia otteita Mustan neliön syntyvaiheista, koska ne liittyvät mielessäni jollakin (mystisellä) tavalla parhaillaan vellovaan keskusteluun EU:n (Naton ja USAn) ja Venäjän mustista listoista.

Kazimir Malevitš  teki aiheesta useita variaatioita vuosien 1915 ja 1930 välillä. Tekoajan lisäksi ”Neliöiden” väri, muotoilu ja tekstuuri vaihtelevat. Taiteilija kääntyi Mustan neliön aiheen puoleen aina, kun hänellä oli tarvetta esittää teoksiaan vakuuttavasti ja merkitsevästi, usein kaikkein tärkeimpien näyttelyiden yhteydessä. Hän teki teoksesta kuitenkin aina uuden version, eikä kopioinut aikaisempia.

Malevitš oleskeli kesällä 1913 Itä-Suomessa Uudellakirkolla säveltäjäystävänsä Mihail Matjušin kesähuvilalla. Siellä järjestettiin venäläisten futuristien tapaaminen ja alettiin suunnitella saman vuoden joulukuussa ensi-iltansa saanutta oopperaa Voitto auringosta. Malevitš, joka toimi oopperan lavastajana ja puvustajana suunnitteli siihen mustan neliön teeman, joka oli mukana eri kohtauksissa läpi koko esityksen. Lopulta se peitti auringon kokonaan, vain musta neliö jäi jäljelle.

Ensimmäinen versio Mustasta neliöstä on Tretjakovin galleriassa Moskovassa.

Musta neliö oli esillä syksyllä 2007 Espoon modernin taiteen museon Kazimir Malevitšin näyttelyssä Henkisyys ja muoto.

Mustassa värissä on jotakin perivenäläistä, syvää tunnetta, puhdasta  emootiota.

Sitä hehkuu myös ukrainalaisen Jevhen Hrebinkan laulussa Mustat silmät, jonka hän kirjoitti jo tammikuussa vuonna 1843, jolloin Eurooppa eli vielä Napoleonin sotien jälkipyörteissä.

Mustat silmät / Yötä tummemmat / Tulta kuumemmat / Kaikkein  kauneimmat / Mulle loistaen / Sadun kertovat / Jonka jokainen / On kuullut kerran … Mustat silmät sun / Vei mun turmioon / Kantoi aurinkoon / Onnen huipulle enää löydä en / Katsees tuonut on turmion

Mutta kyllä samaa mustaa hehkua löytyy myös Venäjän läntisestä naapurista.

Huhtikuussa 1929 sai ensi-iltansa Valentin Vaalan ja Theodor Tugain ensimmäinen mykkäelokuva Mustat silmät, joka esitettiin Pallas-teatterissa Helsingissä.

Dramaattisia värisävyjä lisäsi silloin se, että Valentin Vaala tuhosi elokuvan ainoan negatiivin heittämällä sen mereen.

Ehkäpä musta hehku syntyi filmin tekijöiden sukujuurista, joista Google kertoo seuraavaa:

”Valentin Vaala oli oikealta nimeltään Valentin Ivanoff. Hän syntynyt 1909 Helsingissä venäläisistä vanhemmista. Theodor Tugai (myöh. taiteilijanimeltään Teuvo Tulio) - vuoteen 1922 saakka Theodor Derodzinsky - oli syntynyt 1912 junassa matkalla Riiasta Pietariin. Hänen isänsä oli Liettuassa asuva turkkilainen, äiti turkkilaispuolainen. Suomeen Tugai tuli vuonna 1922, äidin mentyä kolmannen kerran naimisiin, tällä kertaa suomalaisen Alarik Rönnqvistin kanssa.”

Tauko.

EU on viime vuodesta lähtien asettanut pakotteita kaikkiaan 151 henkilölle, joiden on katsottu olevan tekemisissä Ukrainan konfliktin kanssa. EU:n pakotelistalla olevilta on evätty pääsy unionin alueelle ja heidän EU-valtioissa olevia varojaan on jäädytetty.

Venäjä asetti touko-kesäkuun vaihteessa omalle mustalle listalleen 89 eurooppalaista poliitikkoa. Nimekkäässä kaartissa on useita entisiä pää- ja ulkoministereitä. Venäjä ei ole kertonut perusteita sille, miksi kyseiset henkilöt ovat listalla.

Poliittinen peli mustilla listoilla on osa vanhaa, lähes iänikuista kiistaa Idän ja Lännen välillä.

Kylmän sodan päätyttyä syksyllä 1989 Berliinin muurin murtumiseen näytti jonkin aikaa siltä, että riita olisi kätketty kulisseihin ja painettu pois poliittiselta näyttämöltä.

Näin ei tosiasiassa tapahtunut.

Mustat listat muistuttavat siitä pelon ilmapiiristä, joka vallitsi pian toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa.

Ensin syntyi Nato (4.4.1949) Pohjois-Atlantin sopimuksella Washingtonissa. Sitten Varsovan liitto (14.5.1955), kun Albania, Bulgaria, DDR, Romania ja Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen ystävyydestä, yhteistyöstä ja molemminpuolisesta avunannosta.

Molemmat liitot sanoivat toimivansa YK:n peruskirjan hengessä. Perustamissopimusten mukaan niiden tarkoituksena oli pidättäytyä voimalla uhkaamisesta tai voimankäytöstä. Ne lupasivat ratkaista riidat rauhanomaisesti. Molemmat toimivat sotilasliittoina, joiden päämääränä oli taata kollektiivisesti kunkin jäsenvaltion turvallisuus siinä tapauksessa, että se joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Ne siis antoivat jäsenilleen turvatakuun.

Euroopan ja sen sisälle syntyneiden valtioiden geopoliittinen asema on noiden vuosien jälkeen muuttunut radikaalisti.

Siitä esitti kattavan ja perusteellisen analyysin ministeri Jaakko Iloniemi Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa 25.3.2015 Helsingin yliopiston juhlasalissa (ks. Maanpuolustus 112).

Se kannattaa lukea ällätikun kanssa.

Siteeraan.

”Saattaa todella olla niin, että Venäjän johtajalla ja hyvin monella venäläiselläkin on aivan toisenlainen mielikuva kuin meillä siitä, mitkä ovat oman aikamme poliittiset tosiasiat ja mihin eri maat pyrkivät. Ei näin ollen ole ihme, jos ’muissa maailmoissa’ (viittaus liittokansleri Merkelin keskusteluun presidentti Putinin kanssa) vallitsevat toisenlaiset arvot, toisenlainen käsitys todellisuudesta ja oma tulkintansa siitä, mitä viimeksi kuluneen vuoden aikana on tapahtunut.”

Mustien listojen ytimeksi näyttää muodostuneen Idän (Venäjän) ja Lännen (EU, Nato, USA) erilaiset käsitykset siitä, mitä Ukrainassa on tapahtunut ja mitä siitä seuraa. Itä-Ukraina ja Krimin niemimaa muodostavat mustan neliön vaikeimman ongelman.

Tulkinnat sinkoilevat aiheen ympärillä yhtä voimakkaalla paatoksella kuin aikoinaan Kazimir Malevitšin ja Jevhen Hrebinkan taideteosten ympärillä.

Nyt pitäisi ymmärtää, ettei taloa (rauhaa) voida rakentaa yhdellä naulalla. Se ei kestä pienintäkään tuulen henkäystä. Ja edessä saattaa olla todellinen myrsky.

Mustat listat kuuluvat lasten hiekkalaatikoille! Tai heidän mörkö- ja kummitusleikkeihinsä.

Mustasta neliöstä voi syntyä taideteos, joka elää ikuisesti – jos kangas on kiinnitetty riittävällä määrällä aitoja nauloja.