Hesari julkaisi toissapäivänä historiallisesti merkittävän
raportin Näin syntyi Sipilän hallitus.
Luin sen tuoreeltaan ällätikun kanssa ja sulattelin juhannusaaton ajan. Kun
juhannuspäivä valkeni pilvisenä ja koleana (+12°), kirjoitan siitä kymmenen
kohdan kommentin, joka on siis raportin raportti.
(1) Tekijät. Kun kotiini ei ole kolmeen vuoteen
tullut yhtään paperilehteä (paitsi Kirkko & Kaupunki), en osannut eritellä
raportin tekijöitä. En tuntenut heistä ketään henkilökohtaisesti enkä ryhtynyt
etsimään Hesarin kotisivuilta heidän asemiaan ja tehtäviään lehdessä. Kiinnitin
vain huomiota siihen, ettei mukana ollut pää- eikä artikkelitoimittajia, vaan
ilmeisesti aivan tavallisia arkitoimittajia. Korkean tason ammattilaisia.
Tarkkasilmäisiä. Herkkäkorvaisia. Se näkyi tyylissä ja yksityiskohdissa.
Työryhmään kuuluivat Piia Elonen, Anna-Liina Kauhanen,
Teemu Luukka, Martta Nieminen, Olli Pohjanpalo, Juha-Pekka Raeste.
(2)
Alkiosta Alkioon. ”Häkämiehen nähdään livahtavan kokouksen jälkeen Alkion
toimiston ovesta sisään.” Santerin haamuko siellä liikkui? Muistin, kuinka
Kepun eduskuntaryhmän huoneessa oli aikoinaan (saattaa olla vieläkin) muotokuva
Santeri Alkiosta, joka oli nousemaisillaan tuoliltaan levottoman tuntuisesti.
Se ei ollut siis paikallaan pönöttävä vaan liikkeelle lähtevä. ”Alkio ja
Vanhanen jäävät muokkaamaan
yhteiskuntasopimuksen ensimmäistä aiesopimusta.” Siis entinen
puheenjohtaja ja entinen puoluesihteerikandidaatti. Nykyisen puheenjohtajan
luottomiehiä, jotka ovat imeneet aatteen äidinmaidosta. Molemmat
keskustanuorten entisiä puheenjohtajia. He ymmärsivät, että Sipilän
yhteiskuntasopimus lepäsi sillä pohjalla. Työryhmän sormi oli siis ollut
herkästi Maalaisliiton sydänhermolla. Sitä pitkin herrahissi on aina kulkenut.
(3) ”Sipilä
aikoo johtaa numeroilla … ei ihme, että ay-konkarit ihmettelevät.” He lähtevät
silti leikkiin mukaan. Mihin leikkiin? Millä eväillä? Suomen Keskustan tuntemus
työmarkkina-asioista lepää hyvin ohuella verkakankaalla. Vasemmiston (Sdp,
Skdl, Vasemmistoliitto) ja oikeiston (Kokoomus) arkikokemus ja tieto on aivan
toista luokkaa. Diplomi-insinööri ja yritysjohtaja Juha Sipilä oli siinä
seurassa outo lintu. Arvaamaton. Tri Kekkosella ja tri Väyrysellä oli omat
konstinsa. Sipilä valitsi numerot ja prosessikaavion. Viiden prosentin
tuottavuushyppy. Paljonko siitä jää duunarille käteen? Entä yritysjohtajalle?
Tai talonpojalle? ”Kaikille muille paitsi
keskustalaisille kaikki esille tuodut asiat ovat tuttuakin tutumpia. Ne on
käyty läpi lukemattomia kertoja työmarkkinajärjestöjen välisissä neuvotteluissa
… Hiljalleen myös keskustalaisille valkenee, kuinka erilaisia työehtosopimuksia
Suomessa on.”
(4) ”Tuohtumus on aitoa”. Se koski
persuja. ”Kun vastaukset saapuvat, Sipilä yllättyy perussuomalaisten paperista.
Se on pelkkää oman linjan julistusta.” Sitähän ei sovi ihmetellä.
Aitosuomalainen maalaisliitto oli saanut perussuomalaiset kilpailijakseen,
neuvottelukumppanikseen, vastustajakseen, vihollisekseen … ties vaikka miksi
pelottavaksi möröksi. Insinöörillekin se oli dilemma, arvoitus. Ja nyt sen kanssa piti muodostaa tasavallalle
hallitus. Mutta on yksi valttikortti, jota Sipilä käytti sen jälkeen, kun
hallituksen strategiapaperi on (helvetin tuolileikkien ja lappuleikkien
jälkeen) valmis: pannaan ne vastuuseen! Sitä ei tietenkään voi sanoa ääneen,
mutta tosiasioillehan he eivät voi mitään. ”Kokoomus
on pitkin neuvotteluja monin tavoin taktikoinut, jotta sai Soinin toteuttamaan
unelmaansa ulkoministeriydestä. … Smolnan infon hätkähdyttävin uutinen on
Soinin ja Stubbin salkkujako”. Vatulointikori on nyt täynnä!
(5) ”Alkaa pelleily pojan nimestä.”
Raportin laatijat ovat olleet mukana kaikessa. Sehän on hyvän journalismin
perusedellytys. On tiedettävä kaikki mahdollinen. On karsittava, siilattava,
kiteytettävä. Tämä kaikki on tehty raportissa lennokkaasti. Soinin avustaja saa
pojan. ”Stubb ehdottaa Juha Alexanderia, mutta myös Timo pitää saada mukaan.
Perään liitetään Timoteus.” Siis Juha Aleksanteri Timoteus. Tuleva puoluejohtaja?
(6) Helsinkiin? ”Tunnelmat
kiristyvät, vastakkain ovat kaupunkiseutujen hallinto ja maakuntahallinto,
kokoomus ja keskusta, julkiset palvelut ja ulkoistukset. Sitten koulutettujen
kaupunkilaisten naisten ja maaseudulta olevan lestadiolaisen miehen
arvomaailmat todella törmäävät.” Tässä on Hesarin raportin ydinkohta. Tärkeä
havainto. Se on työryhmän johtopäätös hallitusneuvotteluista. Kun koko
vasemmisto on tosiasiallisen, poliittisen valtakoneiston ulkopuolella,
odotettavissa on suuria arvomaailman törmäyksiä. Ne eivät päässeet esille siinä
vaiheessa, kun ministerilistat lyötiin lukkoon, mutta ne jäivät kytemään
varjoissa. Keskusta satsasi kaiken mahdollisen voimansa ja arvovaltansa
valloittaakseen Helsingin, mutta epäonnistui surkeasti, vaikka ehdokasasettelun
pohjalta saattoi odottaa menestystä. Helsingin muurit eivät murtuneet. Nyt
aukkoja paikataan korkean tason virkanimityksillä. Se ei ole välttämättä ihan
viisasta politiikkaa, mutta inhimillisesti ottaen kyllä ymmärrettävää.
(7) ”Torajyvät itävät jo”. Salkkujako
otti koville Kepussa, persuissa sillä ei ollut mitään merkitystä. Sipilä jätti Kekkosen
ajan jälkeiset ”pojat” (Väyrysen, Kääriäisen, Pekkarisen ym) pois
vankkureistansa ja lastasi sen oman mielensä mukaisesti. ”Jos talous kääntyy, niin ehkä
yksinvaltaisilla päätöksillä ei ole väliä – mutta jos ei, niin Sipilä on
vaikeuksissa, eräs demari sanoo.” Saapas näkee!
(8) Avokonttori. Hollitupa. Se
taisi olla kuolleena syntynyt ajatus.
(9) Yhteiskuntasopimus
henkitoreissaan. Heti hallitusneuvottelujen alussa näytti selvältä, että Juha
Sipilä oli haukannut liian suuren pullapalan eikä hän pysyisi sitä nielemään.
Numerot ja prosessikaavio eivät purreet siihen. Se takertui todella kurkkuun.
Sanottiin, ettei aika riittänyt, ja nyt katsotaan, tuoko lisäaika (elokuun 21.
päivään) mitään ratkaisua. Epäilen, vaikka kaikki järkisyyt puhuvat
yhteiskuntasopimuksen puolesta. Itse näen, että se on osa suurta ideologista
peruslinjaa, joka voisi parhaimmillaan yhdistää vasemmiston ja oikeiston ja
muodostua kolmanneksi tieksi. Sipilän
itsensä kohdalla sen perustana saattaa olla laestadiolainen yhteisöajattelu,
lutherilainen herätysliike, rauhansanalaisuus, mutta, kun en tunne miestä, en
osaa arvuutella enempää.
(10) Vallan rakenteet liikkuvat.
Tähän lauseeseen päättyy Hesarin erinomainen raportti. Se vaikuttaa
kohdalliselta. Raportti auttaa kyllä vallan läpivalaisussa, mutta jättää tietysti
monta suurta kysymystä katveeseen. Valtarakenteethan ovat tunnetusti erittäin
konservatiivisia, tahmeita ja hidasliikkeisiä. Ne kestävät pieniä säröjä, jopa
pieniä sotiakin, mutta vain suuri sota pystyy niitä todella murtamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti