Se, ettei Keskisarja provokaatioistaan huolimatta ole joutunut vihapuheen kohteeksi, johtuu hänen mielestään ainoastaan yhdestä asiasta: Hän ei ole sosiaalisessa mediassa. Ei yhdessäkään niistä. Hän halveksuu niitä tavattoman syvästi. Eivät ihmiset ole kasvotusten niin viheliäisiä kuin keskustelupalstoilla. (Kansalliskiivailija. Tommi Nieminen, Helsingin Sanomat 8.9.2019)
Sosiaalinen media on vielä lapsenkengissä. Se on hiipinyt jokapäiväiseen elämään kuin varkain, mutta ehtinyt muutamassa vuodessa vaikuttaa rajumin kuin rautasaappaat ja miljoona-armeijat vuosituhansiin.
Hienohipiäisistä vuorovaikutteisista verkkopalveluista on sukeutunut pahanlaatuinen syöpäkasvain, joka ei ole kenenkään hallinnassa.
Päinvastoin. Se kasvaa ja rönsyinlee tahdottomasti ja sokeasti.
Ei siis ihme, että että yksi aikamme lahjakkaimmista, nuorista historioitsijoista on päättänyt kiertää kaukaa tuon pelottavan viidakon.
Tommi Niemisen laatimassa haastattelussa kansalliskiivailija paljastaa itsestään erään piirteen, joka leikkaa syvähenkisen juonteen hänen omaan elämänkaareensa. Sen myrskyisimmät hetket saatoivat sijoittua niihin vuosiin, jolloin Vanha vallattiin ja Berliiniin nousi muuri.
Keskisarja tulee itse seitsenlapsisesta kommunistiperheestä, joka asui muun muassa Vantaalla ja Porvoossa. Vanhemmat olivat koulutettuja ja Neuvostoliitto-mielisiä taistolaisia, lapsuus kuulemma tavanomaista ja hyvää.Vanhempien 1970-luvun aate ei tosin pojassa heijastu, sillä Keskisarja pitää suurimpana perkeleenä juuri ”pahan valtakuntaa”, Neuvostoliittoa. Kysymyksen mahdollisesta poliittisuudestaan hän kiertää juuri niin kuin historioitsija kiertää hankalan kysymyksen.
Kodin ilmapiirissä ja nuoruuden kaveriporukoissa kypsyivä ilmeisesti vuosien saatossa ne sosiaaliset taidot, joita tiedemies Teemu Kesksarja nyt hyödyntää täydestä sydämestään.
Arvelemme, ettei nykyisenkaltainen somemaailma edes kiinnosta Suomen ja Pohjoismaiden historian dosenttia yksinkertaisesti siitä syystä, että hänen oma elämänsä on ollut monin verroin rikkaampaa ja antoisampaa, täynnä virikkeitä, joita someviidakosta on turha etsiä.
Erityisesti meille jäi haastattelusta mielen kansalliskiivailijan raikas kannanotto Karjalan-kysymykseen. “Minua vituttaa Karjalan menetys ihan joka päivä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti